Olen eronnut 3,5 vuotta sitten lastemme (tyttö 10v ja poika 7v) isästä. Eromme oli riitaisa ja katkera.Eroa tehtiin kauan, exäni olisi halunnut jatkaa vielä. Riitelimme rumasti lasten nähden, kesti kauan tajuta, kuinka väärin toimimme. Saimme ajan kanssa melko hyvän keskusteluyhteyden välillemme, että pystyimme hoitamaan lasten asioita yhdessä. Lapset ovat vuoroviikoin isällänsä.
Eron jälkeen exäni löysi pian uuden suhteen.Suhde kesti reippaasti kolmisen vuotta. Suhde oli hankala naisen mustasukkaisuuden vuoksi, siinä erottiin ja palattiin taas yhteen vähän väliä. Lopulta nainen otti tyttäremme silmätikukseen ja aiheutti paljon itkua ja surua. Isä lupaili tytölle pariin otteeseen, ettei enää tapaisi ko.naista, mutta toisin kävi. Tyttäremme oli selvästi surullinen näistä lupauksista. Vihdoin isän nähtyä naisen tyttöön kohdistuneesta kiusaamisesta, ero tuli. Olin helpottunut lasten puolesta.
Exäni tilitti minulle eron jälkeen, kuinka surullinen on erosta ja kertoi naisen olleen tärkeä hänelle. Vajaa kuukausi myöhemmin kuulin uudesta naisesta, jonka kanssa kihlat oli jo vaihdettu ja päätös yhdessä asumisesta tehty. Lapset kertoivat tästä minulle. He olivat tavanneet naisen kolme kertaa ja naisen kolme 9-13v lasta kerran.
Olen hämilläni ja huolissani kahden lapseni hyvinvoinnista. Molemmat oirehtivat, pojalla on ihmeellisiä vatsakipuja ja tyttö on väsynyt ja kiukkuinen. Terveydenhoitaja ja opettaja ovat ottaneet minuun jo yhteyttä. Pyysin exältäni, että eivät muuttaisi aivan heti, antaisivat lapsille aikaa tutustua uuteen perheeseen. Exäni ilmoitti kylmästi etten saa sekaantua hänen elämäänsä ja että he ovat todella onnellisia ja kaikki tulee tapahtumaan heti. Puheyhteys välillämme katkesi kokonaan. Perheneuvolassa emme saaneet mitään sopua ja olen sopinut ajan lastenvalvojalle. Haluan muuttaa huoltajuussopimusta siten, että lapset olisivat toistaiseksi luonani, ja isällänsä vain joka toisen viikonlopun. En keksi enää muuta ratkaisua. Lapsemme ovat lojaaleja molempia vanhempiansa kohtaan ja erityisesti tyttäremme esittää urheaa. Pelkään että tämä kaikki on heille liikaa.
Ajatuksia? Kokemuksia? Neuvoja? Tilanne on erittäin vaikea, koska isä on yleensä hoitanut asiansa hyvin ja myös hoitanut lapset hyvin. Kaikki ratkaisut kun tuntuvat olevan lapsilta pois. Teenkö nyt ihan väärin, kun en enää osaa itsekään sanoa? Minusta lapsemme ovat jo kokeneet ihan tarpeeksi.
Eron jälkeen exäni löysi pian uuden suhteen.Suhde kesti reippaasti kolmisen vuotta. Suhde oli hankala naisen mustasukkaisuuden vuoksi, siinä erottiin ja palattiin taas yhteen vähän väliä. Lopulta nainen otti tyttäremme silmätikukseen ja aiheutti paljon itkua ja surua. Isä lupaili tytölle pariin otteeseen, ettei enää tapaisi ko.naista, mutta toisin kävi. Tyttäremme oli selvästi surullinen näistä lupauksista. Vihdoin isän nähtyä naisen tyttöön kohdistuneesta kiusaamisesta, ero tuli. Olin helpottunut lasten puolesta.
Exäni tilitti minulle eron jälkeen, kuinka surullinen on erosta ja kertoi naisen olleen tärkeä hänelle. Vajaa kuukausi myöhemmin kuulin uudesta naisesta, jonka kanssa kihlat oli jo vaihdettu ja päätös yhdessä asumisesta tehty. Lapset kertoivat tästä minulle. He olivat tavanneet naisen kolme kertaa ja naisen kolme 9-13v lasta kerran.
Olen hämilläni ja huolissani kahden lapseni hyvinvoinnista. Molemmat oirehtivat, pojalla on ihmeellisiä vatsakipuja ja tyttö on väsynyt ja kiukkuinen. Terveydenhoitaja ja opettaja ovat ottaneet minuun jo yhteyttä. Pyysin exältäni, että eivät muuttaisi aivan heti, antaisivat lapsille aikaa tutustua uuteen perheeseen. Exäni ilmoitti kylmästi etten saa sekaantua hänen elämäänsä ja että he ovat todella onnellisia ja kaikki tulee tapahtumaan heti. Puheyhteys välillämme katkesi kokonaan. Perheneuvolassa emme saaneet mitään sopua ja olen sopinut ajan lastenvalvojalle. Haluan muuttaa huoltajuussopimusta siten, että lapset olisivat toistaiseksi luonani, ja isällänsä vain joka toisen viikonlopun. En keksi enää muuta ratkaisua. Lapsemme ovat lojaaleja molempia vanhempiansa kohtaan ja erityisesti tyttäremme esittää urheaa. Pelkään että tämä kaikki on heille liikaa.
Ajatuksia? Kokemuksia? Neuvoja? Tilanne on erittäin vaikea, koska isä on yleensä hoitanut asiansa hyvin ja myös hoitanut lapset hyvin. Kaikki ratkaisut kun tuntuvat olevan lapsilta pois. Teenkö nyt ihan väärin, kun en enää osaa itsekään sanoa? Minusta lapsemme ovat jo kokeneet ihan tarpeeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin se on, ettet pysty exsi määräilemään, et edes lasten hyvinvointiin vedoten.
Se mitä voit todella tehdä on että sovitte yhteisen ajan lastenvalvojalle, ja sovitte siellä yhdessä asioista. Kummallakaa ei ole määräämisoikeutta.
Voithan ottaa postiiivisen asenteen asiaan. Tarviiko sitä exän päätöksiä kyseenalaistaa. Exän lapsista ja sinun lapsistasi voisi positiivisemmalla otteella tulla kavereista. Eihän se tilanne heillekään helppo ole. Selitä vain lapsillesi että aikuiset päättää omista asioistaan. Nythän sinä vain aiheutat kitkaa exäsi ja lasten välille. Myös isän uusi vaimo tarvii tukea. Maailman vaikein rooli on äitipuolen. Siinäkin pitää kaikkien osallisten olla aikuisia ja tukea toinen toistaan. Kun kaikilla osapuolilla on lapsia, on ensisijaisesti ajateltava heitä. Sinä osaltaan kuormitat lapsiasi yrittämällä määräillä ensiten ukkosi naissuhteita. Mikä sinä olet siihen sekaantumaan. Aikuistu ja ja selitä lapsillekin että aikuiset elää omaa elämää ja tekee omat päätöksensä, mutta rakastavat silti lapsiaan. Nyt käyttäydyt niin että aiheutat hallaa isän lasten välille ja ei ihme että mahat ovat kiepinä. Lopeta tuo exän ohjailu. Et ole enää hänen vaimonsa. Teillä on yhteistä vain lapset. Huoltehtikaa heistä yhteistymmärryksessä. Siis katso peiliin, eläkä syytä toisia lasten mahakivuista.
Äitipuoli: Kiitos kommentistasi. Olen pahoillani, että ymmärsit väärin ajatukseni. Isän uusi suhde ei vaivaa minua, ollenkaan. Ainoastaan se kiire, joka yht'äkkiä pamahti päälle, se vaivaa. Olen itsekin onnellisessa parisuhteessa, ollut jo hyvän aikaa. Se siitä.
Itse asiassa aika paljon asiaakin puhuit, on ensiarvoisen tärkeää, että uusperheessä kaikki tukevat toisiaan. Kuinka paljon vaikeuttaa asioita se, että kukaan ei oikeastaan tunne toisiaan? Isä tuntee kihlattunsa vajaa kolmen kuukauden ajalta, lapset ovat nähneet muutaman kerran toisiaan. Minusta on hienoa, että lasteni isällä on hyvä olla. Aikuisilla on kuitenkin ennen kaikkea vastuu lapsistaan, sen verran pitää olla malttia, että tutustutetaan kaikki toisiinsa ennen yhteenmuuttoa. Lapsillemme isä kertoi, ettei mikään tule muuttumaan, he tulevat aina uudessa perheessäkin ennen muita. Aika paljon luvattu. Näin minusta.
Lapsillemme olen sanonut, että aikuiset päättävät näistä asioista, en keskustele niistä heidän kanssaan, paitsi lasten tasolla. Kun tyttäreni kysyi minulta, että "mitä jos ne eroaa", en todellakaan siitä innostunut vaan rauhoittelin tietenkin lastani, ei sellaisia tarvitse lapsen miettiä. Elämästä kun ei koskaan tiedä.
Tiedän, että exäni rakastaa lapsiaan, sitä en ole koskaan kyseenalaistanut, en täälläkään. Siksi tämä asia on moninkerroin vaikeampaa. Kyse on vain ja ainoastaan lapsistamme, he eivät ole iloisia ja se tekee minut surulliseksi.
Usko pois, olen katsonut peiliin monta kertaa tässä asiassa. Ei sieltä ole vielä kertaakaan näkynyt täydellistä äitiä tai ihmistä.
P.S. Minun exällä tasan nämä kaksi meidän yhteistä lasta..exän uudella kolme omista suhteistaan.
En muuten puutu keskusteluun, mutta voin taata että miehen uusi suhde kaatuu, jos uudessakin perheessä hänen omat (eli siis teidän) lapset tulevat ennen muita!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Uusperheen TÄRKEIN sääntö harmonian ja onnellisuuden, sekä lasten turvallisen olon hiljalleen rakentumiselle on se, että KAIKKI OVAT YHTÄ TÄRKEITÄ. Niin omat kuin puolisonkin lapset, ja myös parisuhteesta muistetaan huolehtia.
Jos siis exäsi aikoo huomata omat lapsensa aina enemmän kuin puolisonsa lapset, tai puolisonsa, uusi puoliso lähtee kävelemään viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen omat lapsensa ovat kateellisia ja surullisia.
Tällaiset vinkin voit antaa exällesi.
Kokemusta on. Meidän uusperheessä on molempien lapsia aiemmista liitoista ja kaksi yhteistä. Suunnittelematta nuoruusvuosina meille tulikin suurperhe. Ja molemmat aikuiset huomioivat, komentavat, rakastavat, moittivat, kannustavat jne... kaikkia lapsia tasapuolisesti. Alkuun ei ollut helppoa, ja vasta ensimmäisten kahden vuoden jälkeen todella tajuttiin, että "oma pesä" olemme me kaikki.
Voi voi, kun kaikki olisikin noin helppoa .....