Minkälainen olivat teidän ensirakkautenne,kuinka se päättyi,vai jatkuuko edelleen,kuinka nopeasti selvisitte siitä,onko hyviä vai huonoja kokemuksia,onko enää ko.ihminen enää mitenkään mukana elämässänne,tajusitteko vasta myöhemmin mitenkä rakas ensirakkautenna lopulta oli,kokemuksia pyydä teiltä hyvät ihmiset!!
Kiitos,jo etukäteen kaikille!!
Kiitos,jo etukäteen kaikille!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensimmäinen rakkauteni oli aluksi aika ihana. Vuoden päästä seurustelun aloittamisesta se ei ollutkaan enää niin ihanaa. Ensimmäisen eron jälkeen en päässyt hänestä millään yli se aika oli kamalaa. Kaikki oli taas niin ihanaa, kun aloitimme seurustelemaan uudestaan. Mikään ei ollut kuitenkaan muuttunut ja erosimmme uudelleen.
Nyt en enää oikein muista mitä hänessä rakastin. Varsinkin jos vertaan häntä avomieheeni niin en keksi mitään mikä ensirakkaudessani olisi ollut parempaa.
Tämä ensirakkauteni on satunnaisesti mukana elämässäni. Eli joskus jutellaan. Hänestä jäi paljon huonoja muistoja ja vain vähän hyviä. Toisaalta opin suhteestamme paljon ja huomaan paremmin omat virheeni nykyisessä suhteessani.
Ensirakkaus oli minulle loppujen lopuksi kasvattava kokemus. En vaihtaisi sitä kokemusta pois, mutta minulla ei ole minkäänlaista kaipuuta ensirakkauttani kohtaan.
Kun kohtasin avomieheni, tajusin että rakkaus on paljon enemmän kuin mitä ensirakkauteni oli.
Ensirakkauteni tapasin ollessani 17-v. illanistujaisissa. Aikamme kaveerattuamme rakastuimme aivan päättömästi, emmekä juurikaan olleet erossa ensimmäiseen puoleen vuoteen, jonka jälkeen paukautettiin kihloihin. Ensihuuma laimeni melkoisen nopsaan sen jälkeen ja opeteltiin vähän elämään itsenäisemmin, eikä aina toisen helmassa roikkuen. Nyt kuusi vuotta myöhemmin olemme naimisissa ja edelleen rakastuneita toisiimme.
Toivottavasti tämä ensirakkaus kestää loppuelämämme.
Minkälainen oli teidän ensirakkautenne:
Nelikymppisiä molemmat, kummankaan avioliitto ei ollut kovin hyvässä jamassa. Molemmilla on kouluikäisiä lapsia. Ensin ihastuin ja sitten rakastuin työkaveriini. Otollinen tilanne, kun kumpikaan ei enään viihtynyt kotona.
Kuinka se päättyi,vai jatkuuko edelleen:
Ei jatku - tiettävästi.
Kuinka nopeasti selvisitte siitä:
Ilmeisesti rakkaani on selvinnyt eteen päin, minä en vielä. Tapahtuneesta alkaa olla 2 vuotta, enkä olisi uskonut jämähtäväni näin pahasti. Rakkaani viimeiset sanat olivat:"julkisivu pitää", mutta toivon kaiken jälkeen hänen olevan onnellinen miehensä kanssa - muuten tässä on liikaa häviäjiä.
Onko hyviä vai huonoja kokemuksia:
Rakkaus on upea asia! Vaikka kaikki päättyi meistä riippumattomista traagisista syistä, niin kaikesta huolimatta olen kiitollinen Kr:lleni. Ilman häntä ja tuota tunnetta olisin vain puolikas.
Onko enää ko.ihminen enää mitenkään mukana elämässänne:
Jos ei yksinäisiä iltoja, kun olen laittanut lapset nukkumaan ja kaipaan rakastani, lasketa, niin hän ei ole kahteen vuoteen ottanut minkäänlaista yhteyttä. Parempi niin, olen tukenut parhaan kykyni mukaan hänen päätöstään palata miehensä luokse.
Tajusitteko vasta myöhemmin mitenkä rakas ensirakkautenna lopulta oli:
Tajusin sen tavallaan ajoissa, mutta kaiken keskellä en enään jaksanut taistella.
Muuta:
Olin seitsämäntoista vuotta naimisissa "hyvän kaverin" kanssa ilman intohimoa ja suurta tunnetta. Noista vuosista kymmenen oli ihan hyviä. Nyt haen jotain samanlaista - mukavaa kaveria, toivottavasti iltatähteä, mutta en enää koskaan päästä naista niin lähelle.
Olla rakastunut, rakastaa ja välittää, ovat saman asian eri vivahteita. En usko enään koskaan tapaavani samanlaista suurta ja kaunista tunnetta uudestaan, mutta tiedän voivani välittää.
tsemppiä sulle, ja toivottavasti jaksat iloita kaikista muista elämän pienistä iloista.niinhän se laulukin sanoo että "naisiin ei voi pieni poikanen luottaa". kaikkea hyvää sinulle.
Niin, kysyn yhä miksi?
olen ollut yhdessä ensirakkauteni kanssa jo kolme vuotta ja noin 2 kuukautta ollaan oltu kihloissa. Hän on kaikkeni, elämäni ilman häntä olisi tyhjää..Hän on elämäni rakkaus, paras ystäväni ja sielunveljeni. Tätä on rakkaus
Mun ensirakkauteni tapasin ja tutustuin häneen ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana.Hän oli minua 8-vuotta vanhempi.Ulkonäöltään ja luonteeltaan kuitenkin paljon nuorekkaamman oloinen.Tutustuttiin aluksia vain ystävinä.Itse olin masentunut ja sydänsärkynyt.Hänelläkin pitkä suhde oli hiljattain päättynyt.Häntä oli petetty niin kuin myös minua.Ajan kuluttua ihastuin häneen.Paljastin tunteeni rohkeasti mutta en saanut vastakaikua mutten suoraakaan kieltäytymistä.Aikaa kului taas puoli vuotta. Yllättäen hän teki aloitteen.Siitä se sitten lähti olimme enemmän kuin ystäviä mutta ei kuitenkaan seurustelukumppaneita.Hän ei halunnut vielä sitoutua.Minä tyhmänä ja rakastuneen ymmärsin ja odotin, odotin, odotin...Mikään ei muuttunut vuodenkaan päästä.Ei vieläkään valmis seurustelemaan.2,5-vuotta tapailua ja sitten yhtäkkiä tapaamiset ja yhteydenpito väheni kunnes loppui kokonaan.En saanut mitään selitystä mitä tapahtui tai miksi.Sain sitten muualta kuulla että hän tapaili toistakin naista samanaikaisesti.Myöhemmin teki valintansa ja kertoi minulle tästä toisesta.Koskaan ei vastaavaa sydänsurua tai tuskaa ole kokenut.Vihasin häntä mutta samalla rakastin."Erostamme" on nyt 1,5-vuotta kulunut. Edelleenkin sattuu ja rakastan häntä.Olemme nykyään hyvissä väleissä ja pidämme joskus yhteyttä.Täytyy sanoa että edelleenkin meidän välillä on se ihmeellinen tunne ja kipinä enkä usko että se koskaan katoaa täysin.;)