Suomenruotsalaisuuden herättäjästä A.O. Freudenthalista ja ruotsin kielen kehityksestä tarvittaisiin uutta, tarkistettua tietoa. Nykyisin on käytettävissä L. Puntilan väitöskirja 'Ruotsalaisuus Suomessa' jossa Freudenthalia käsitellään paljonkin, mutta kirja on 1940-luvun alkupuolella, ja nykyisin lienee tarkempaa tietoa käytettävissä. Arvid Mörnen kirjoittama elämäkerta on vuodelta 1927 ja on Rkp:n keskushallituksen kustantama ts. ei mikään puolueeton tutkimus.
Huomiota tulisi kiinnittää Freudenthalin merkitykseen murretutkimuksen alalla. Hänen aikanaan, ja vielä 1900-luvun alkupuolella vain pieni osa ruotsinkielisistä kuului koulutettuun luokkaan, ja kaikki muut puhuivat kukin paikallista murrettaan.- Freudenthalin suuri ansio oli ns. kielirajan kartoittaminen - raja on edelleen sama kaksikielisten ja täysin suomenkielisten seutujen välillä. Lisäksi Freudenthal piti ruotsinkielistä kansanvalistusta tärkeänä - sitä oli laiminlyöty, mutta suomenkielisellä puolella se oli voimakkaassa nousussa.
Ruotsinkielisessä politikoinnissa Freudenthal taisi olla sivumpana; hän oli etupäässä herättäjä ja ideologi, ei poliittinen johtajapersoona. Yliopistomiehenä hänellä oli kiihkomielisiä viikinkejä suojattinaan, ja näistä tuli sitten ruotsalaisen puolueen kannattajia. 1800-luvun viimeiset vuosikymmenet olivat kiihkeiden kielitaistelujen aikaa, kun suomenkielisten tietoisuus omasta merkityksestään kasvoi ja ruotsin kieli alkoi menettää asemiaan. Aivan oman tutkimusaiheen muodostavat luokkanäkökohdat: kasvava suomenkielinen kaupunkilaisväestö halusi porvarissäädyssä lisää valtaa, mitä taas ruotsinkieliset eivät olisi antaneet.
Ruotsin kieli vakiintui yhtenäisemmäksi vasta 1920-luvulla, Hugo Bergrothin työn ansiosta. Oma merkityksensä oli myös sillä että itsenäiseen Suomeen saatiin suomenruotsia käyttävä Svenska Teatern - aikaisemmin ruotsinkielisestä näyttämötoiminnasta olivat vastanneet riikinruotsalaiset voimat.
Kunnon tutkimusta tarvittaisiin ruotsin kehityksestä Suomessa jostain v:sta 1860 kaksikymmentäluvulle. Freudenthalista ja muista saataisiin uutta tietoa, mikä olisi hyödyksi niin ruotsinkielisille kuin suomenkielisillekin.
Huomiota tulisi kiinnittää Freudenthalin merkitykseen murretutkimuksen alalla. Hänen aikanaan, ja vielä 1900-luvun alkupuolella vain pieni osa ruotsinkielisistä kuului koulutettuun luokkaan, ja kaikki muut puhuivat kukin paikallista murrettaan.- Freudenthalin suuri ansio oli ns. kielirajan kartoittaminen - raja on edelleen sama kaksikielisten ja täysin suomenkielisten seutujen välillä. Lisäksi Freudenthal piti ruotsinkielistä kansanvalistusta tärkeänä - sitä oli laiminlyöty, mutta suomenkielisellä puolella se oli voimakkaassa nousussa.
Ruotsinkielisessä politikoinnissa Freudenthal taisi olla sivumpana; hän oli etupäässä herättäjä ja ideologi, ei poliittinen johtajapersoona. Yliopistomiehenä hänellä oli kiihkomielisiä viikinkejä suojattinaan, ja näistä tuli sitten ruotsalaisen puolueen kannattajia. 1800-luvun viimeiset vuosikymmenet olivat kiihkeiden kielitaistelujen aikaa, kun suomenkielisten tietoisuus omasta merkityksestään kasvoi ja ruotsin kieli alkoi menettää asemiaan. Aivan oman tutkimusaiheen muodostavat luokkanäkökohdat: kasvava suomenkielinen kaupunkilaisväestö halusi porvarissäädyssä lisää valtaa, mitä taas ruotsinkieliset eivät olisi antaneet.
Ruotsin kieli vakiintui yhtenäisemmäksi vasta 1920-luvulla, Hugo Bergrothin työn ansiosta. Oma merkityksensä oli myös sillä että itsenäiseen Suomeen saatiin suomenruotsia käyttävä Svenska Teatern - aikaisemmin ruotsinkielisestä näyttämötoiminnasta olivat vastanneet riikinruotsalaiset voimat.
Kunnon tutkimusta tarvittaisiin ruotsin kehityksestä Suomessa jostain v:sta 1860 kaksikymmentäluvulle. Freudenthalista ja muista saataisiin uutta tietoa, mikä olisi hyödyksi niin ruotsinkielisille kuin suomenkielisillekin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
*haukotus*
Onneksi apteekkarin pojan ja tuberkuloosi potilaan jumaloimat vironruotsalaiset osoittautuivat isommiksi pelkureiksi kuin Munsalan soutajat. Siitä olen erittäin tyytyväinen.
"ts. ei mikään puolueeton tutkimus."
Tuskinpa intomielisen aitosuomalaisen Puntilankaan tutkimusta voi täysin puolueettomana pitää. Puntila kun oli aktiivisesti mukana 1930-luvun kieliriidoissa.
¨Puntilan väitöskirja hyväksyttiin yliopistossa. Mörnen tekstin hyväksyi Rkp:n puoluehallitus. On siinä eroa.
Pakkohan se jonkun oli kieliriidoissa mukana olla. Saat sinäkin kiittää sitä että suomenkieliset suostuivat yleensä Tukholman takia taas kaatumaan toisessa maailmansodassa.
Ei yliopiston hyväksyminen tarkoita, ettei tutkimus voisi silti olla lähtökohdiltaan asenteellinen. Ajattele vaikkapa Lasse Lehtisen väistöstä Aatosta jaloa ja alhaista mieltä.
Eikä puolueen kustantama elämäkerta ole välttämättä kelvoton.
Vaikea sanoa kun en ole elämäkertaa lukennut. Rahan ahneet svekkulit tuskin sitä ilmaisella jakaa. Minä en edes kymmentä euroa pulita jonkun apteekkarin pojan hörhöilyjen lukemisesta.
Ei Mörnen kirjoittama elämäkerta ole kelvoton, mutta kun se on puolueen itsensä kustantama, niin on aihetta suhtautua varauksella sen puolueettomuuteen. Elämäkerroissa asiat usein selitetään parhain päin ja ikävät asiat unohdetaan. En tiedä, onko Mörnen kohdalla näin, mutta uusi tutkimus ei olisi haitaksi. Varmaan Puntilan väitöskirjaakin voidaan arvostella puolueellisuudesta, mutta aikanaan se on täyttänyt tieteellisyyden vaatimukset. Nykyisin asiat mahdollisesti nähdään toisin kuin 1930-luvulla, ja sekin puoltaa uutta tutkimusta.
Muumiruotsin opettaminen pitäisi kieltää kokonaan Suomen kouluissa. Jos haluaa oppia ruotsia, niin silloin kannattaa opetella oikea ääntäminen alusta lähtien. Ääntämisen korjaaminen on melkein mahdotonta myöhemmin. Vaikka surut katsovat Ruotsin teeveetä, niin silti he puhuvat muumiruotsia, koska he oppivat ääntämisen kotona. Suomen ruotsista on häipynyt kaikki suhuäänteet, mitkä ovat käytössä riikinruotsissa. Esimerkiksi sana "kök" äännetään ihan eri tavalla Suomessa.
Eiköhän olisi kaikille ja varsinkin suruille parasta, että koko Freudenthal-hörhö unohdetaan mitä pikimmin pölyttymään historiaan?
Parasta on unohtaa hänet kokonaan muiden rotukahjojen sekaan. Vai luuletko jonkun tosiaan vielä kaipaavan häntä ja hänen oppejaan?
Olette te svekot hulluja tai masokisteja, kun kaivatte ehdontahdoin verta nenästänne!