En tiedä kuuluko tämä tänne, mutta pistetään tänne.
Kun kävin kutsuntaa edeltävässä terveystarkastuksessa niin sain A:n paperit. Itselläni on ollut pidempään lievempää masennusta, mutta tuolloin terveystarkastuksessa koin että pystyn suorittamaan palveluksen enkä kertonut lääkärille mitään. Viimeisten kuukausien aikana oloni on vaan huonontunut. Nyt epäilyttää jaksanko menemään armeijaan lainkaan. Kutsunnat lähestyvät uhkaavasti ja en tiedä oikein mitä tehdä. Siinä on jo ihan tarpeeksi, että jaksan käydä koulussa. Harmittaa, kun fyysinen puoli olisi tuskin mikään este. Minulla aloitettiin juuri masennuslääkitys ja psykologilla käyn juttelemassa kerran viikossa. Mitä minun kannattaisi nyt tehdä tuon asian kanssa?
Kun kävin kutsuntaa edeltävässä terveystarkastuksessa niin sain A:n paperit. Itselläni on ollut pidempään lievempää masennusta, mutta tuolloin terveystarkastuksessa koin että pystyn suorittamaan palveluksen enkä kertonut lääkärille mitään. Viimeisten kuukausien aikana oloni on vaan huonontunut. Nyt epäilyttää jaksanko menemään armeijaan lainkaan. Kutsunnat lähestyvät uhkaavasti ja en tiedä oikein mitä tehdä. Siinä on jo ihan tarpeeksi, että jaksan käydä koulussa. Harmittaa, kun fyysinen puoli olisi tuskin mikään este. Minulla aloitettiin juuri masennuslääkitys ja psykologilla käyn juttelemassa kerran viikossa. Mitä minun kannattaisi nyt tehdä tuon asian kanssa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
saat lykkäystä ja kokonaan vapautuksen jos tökkii pahasti!
Siis tuolla kutsunnoissa on myös lääkärintarkastus, vai? Pyydänkö minä siellä sitten lykkäystä/vapautusta? Toi lykkäys voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, kun lukiokin loppuu vuoden alussa niin saisi aikaa laitaa itsensä kuntoon. Kannattaisiko minun pyytää joku todistus nuorisopsykiatrian poliklinikalta, kun käyn siellä että minulla on ongelmia omassa elämässäni?
En minäkään kutsunnoissa mitään puhunut, mutta soitin myöhemmin sotilaspiiriin ja ilmoitin, etten ole kunnossa astumaan palvelukseen "tiettyjen psyykkisten syiden takia". Vastaus oli, ettei pidäkään astua palvelukseen ja kehotettiin hankkimaan lääkärintodistus. Menin polilla psykiatrille ja todistus lähetettiin sieltä suoraan.
jep siellä on lääkäri joka tutkii ja hutkii mutta voit käydä esim. mielenterveys alan lääkäriltä paprun jossa on selvitys taudistasi(masennus)vit sen kutsuntoihin mukaa niin asia selkiytyy paremmin! voit kertoa myös kutsunnoissa että ei kiinnosta nyt intti ennen kuin kuula kunnossa!
Älä mene sinne jos olet masentunut! Hae lykkäystä.
Ensi viikon tiistaina ne kutsunnat nyt sitten olisi. En ole hankkinut mitään lääkärin todistusta ja stressaan nyt tuota juttua - pystynkö menemään sinne armeijaan vai en. Kyllähän olo voi vuodessa muuttua mihinkä päin vaan ja voihan sinne sitten soittaa ja hankkia se lääkärintodistus myöhemmin. Tiedä nyt näistä...
Mene rauhassa. Armeija on aika helppo paikka olla, yksinäisellekin, verrattuna ainakin johonkin yläasteeseen tmv kouluun. Siellä kun on sitä järjestettyä tekemistä ja sitten kun se loppuu, voi mennä sotkuun, eikä kukaan ihmettele tai häiritse. Ei se niin vaikeeta oo.
En tiedä tarkkaan miten tuo tarkastusprosessi menee, en joskus muinoin tajunnut kysyä kun kumppani ne kävi läpi, mutta hän sai alkuun masennuksen takia b:n paperit, mutta varsinaisissa kutsunnoissa ne muuttuivat c:ksi, kun mukaan tuli mm. unettomuus. Hän oli ihan tyytyväinen, olisi mennyt joka tapauksessa ennemmin siviilipalvelukseen.
Tunnit kuluvat ja tilaisuus lähestyy. En varsinaisesti yksinäinen ole (on minulla pari kaveria), mutta perheolot ovat olleet haastavat. Masennuskausi on ollut päällä nyt melkein 1.5 vuotta. Välttämättä päällepäin ei huomaa sitä tuskaa, mitä itsellä on. Toisaalta sitten taas syyllistää itseään omasta olotilastaan.
No, ehkä se kuitenkin olisi parempi että esittäisin tervettä ja katselisin vuoden kuluessa mihinkä päin oma olo etenee. Jos menee huonompaan suuntaan niin soittoa aluetoimistoon? Kun itselläni ei ole lääkärintodistusta omasta tilastani. Hävettää, kun ei välttämättä asepalvelusta kykene suorittamaan.
Kerrot siellä kutsunnoissa lääkärille asian juuri niin kuin se on, peittelemättä tai kaartelematta. Jo se, että sinulla on masennuslääkitys on sellainen asia, joka todennäköisesti estää asepalveluksen, koska tietääkseni psyykenlääkkeet eivät kuulu armeijaan. Nykyään lykkäystä tai vapautuksen saa helposti, ja C-luokkakin on nykyään sellainen, että siitä pääsee halutessaan A:han tai B:hen, jos vointi kohenee. Eli mitään lopullista ei elämäsi kannalta tapahdu, vaikka sinut vapautettaisiinkin. Armeijan käymättömyyttä ei tarvitse hävetä. Jos joku kysyy, mikset mene armeijaan, niin voit sanoa, että henkilökohtaisista syistä.
Itselläni ei ole varsinaista lääkärin määräämää masennuslääkettä vaan käytän sam-e:a. Vaikutus on vähän sama kuin masennuslääkkeillä, mutta sivuvaikutukset ei ole niin pahat kuin lääkkeellä. Käyn myös terapiassa kerran viikossa, mutta en ole viitsinyt kertoa tästä enenmmän luonnonmukaisesta vaihtoehdostani, jota käytän. Hän kuitenkin tyrkyttäisi näitä ”oikeita masennuslääkkeitä”.
Tarkoitus ei ole myöskään esittää mitään vaan tarkoitin sillä että en tiedä yhtään millainen tilanne on puolentoistavuoden päästä. Helpompi on varmaan jälkikäteen sitten soittaa omasta tilanteestaan ja hankkia tarvittavat todistukset jos tilanne sitä vaatii, kun ruveta selitämään siinä tilanteessa jotain sille armeija lääkärille kun ei ole minkäänlaista todistustakaan.
No, A:n paperit tuli, mutta palvelus alkaa vasta 2013. Mikähän tuon armeijan tilanne on 2013. Määrärahoja leikataan koko ajan, mutta se on sitten toinen tarina. Siihen mennessä pitää saada itsensä sellaiseen kondikseen, että jaksaa henkisesti sen rääkin. Ei se nyt ihan mahdottomalta kuulosta. Aina sinne myös voi soittaa, jos tilanne sitä vaatii ja tarkastaa uudelleen tuo palveluskelpoisuus.
Tämä homma meni nyt näin. Tuli vähän sekava viesti, mutta ei voi mitään.
Itsellä ollut samanlainen tilanne aikoinaan. Kävin kutsuntoja edeltävässä lääkärintarkastuksessa keväällä 2004. Silloin pidin kuitenkin suuni supussa ahdistuksesta ja masennukesta, koska en kehdannut vielä tuolloin niistä kenellekään kertoa. Fyysinen terveys oli hyvässä kunnossa. Syksyllä 2004 oli sitten kutsuntojen aika ja minut määrättiin astumaan palvelukseen kesällä 2006. En vielä silloinkaan maininnut ongelmistani ja poistuin kutsunnoista A:n paperit kourassa. Lukion jälkeen menin opiskelemaan ja sillä varjolla sain anottua lykkäystä kahdeksi vuodeksi. Syksyllä 2007 alkoi taas aika käydä vähiin ja sillä kertaa otinkin yhteyttä lääkärille mt-asioiden vuoksi. Keskustelujen jälkeen hän kirjoitti minulle suosituksen C-papereihin ja ne myös sainkin. Kyllä muuten helpotti kun tuosta kurimuksesta viimein pääsi. Samat ongelmat mulla on vieläkin, mutta pystyn elämään melko normaalia korkeakouluopiskelijan elämää. Ei armeija sovi kaikille.
kiitos ”älä hätäile” vastauksestasi, helpotti kummasti!