Ulkonäkö ja vajaatoiminta

No, näytän mielestäni sairaalta. tuntuu että ulkonäkö on muuttunut... hiuksia lähtee järjettömät määrät, päälaki paistaa läpi ja mulla oli aina hyvät hiukset... silmien alukset tummat ja silmät usein punottaa ja kipeät varsinkin aamuisin.. myös iho näyttää jotenkin harmaankeltaiselta(?) ja sen sellaista.. jaloissani on aina selittämättömiä hentoja mustelmia, vaikka en ole kolauttanut niitä mihinkään.

Niin ja diagnoosia/lääkitystä ei vielä ole, elokuun arvot 2.98 tsh ja 14 t4v... tiistaina saan selville uudet labratulokset jotka otettiin 2 viikkoa sitten..

Mulla on niin paljon oireita jotka täsmää vajariin, lisäksi sukurasite on vahva (isä sisko vajaalla, äitillä ollut aikanaan liikatoimintaa).

Toi massiivinen hiustenlähtö on se mikä sai mut havahtumaan että jokin on pielessä, lisäksi ainainen palelu heti ku säät vähänki viileni niin kädet ja jalat aina kylmät, usein kuumeinen olo (ei ole paristoa kuumemittarissa niin en voi aamulämpöjä tilastoida).. haluisin tän vaan loppuvan jo tän paskan olon.

keskittymiskykyni on täysin vikateillä, musta on tullut hirveän herkkä toisten aiheuttamille äänille (esim. naapureilta kuuluvat yms.).. auringonpaiste ketuttaa, en saa mitään aikaiseksi. Jotenkin heti ku herään niin vituttaa aina vaan ku tietää että uus päivä paskaa oloa edessä.

en jaksaisi enää sekuntiakaan tätä, voin vaan toivoa että arvot olisivat vielä huonontuneet tän parin kuukauden aikana entisestään, ja saisin vihdoin lääkityksen että saisin jotenkin tästä elämästä vielä kiinni.

Lopetin 5 viikkoa sitten tupakanpoltonkin, toivottavasti se näkyy niissä uusissa labroissa. nyt otettiin tsh,t4,t3,tpoab tyglab.

Wish me luck!

Tiedän että oli pitkä teksti ja ehkä asian vierestä, joten lyhyesti:
tuntuu että joka päivä vaan rumenen lisää; hiuksia lähtee hirveät määrät pitkin päivää, tuntuu että silmänaluset tummenee entisestään ja iho jotenkin vaikutttaa erilaiselta.. ylipäätänsä en pidä siitä mitä näen peilissä.

Jos jotain hyvää voin sanoa niin se että paino ei ole noussut ainakaan niin että näkyisi. kaikki muut oireet sitten löytyykin.

^toi kuulostaa niin tutulta....ja vaikuttaa mulla ihan kauheesti kanssa itsetuntoon. tuntuu ettei viiti lähtee mihkään, mielummin vaan piileskelee ruman pärstän kanssa kotona.
Miten selviydyt koulusta/työnteosta?
Mua kanssa niin ärsyttää toi minkälaisiks langoiksi noi hiukset on muuttunu ja iho kans ihan kummallinen... sellanen kalpean, vaalean, kellertävän harmaa... jotenkin eloton?
argh !!!!!

^Muistatko paljon sulla oli esim. rauta ja ferritiini arvot?
Elikä sä et oo siis saanu lääkityskokeilua vielä?

Jep, tuo on kanssa jotenkin niin kamalaa nuorena ihmisenä koittaa sulattaa tollasta "äkillistä rumentumista" sama kun itelläni, aina hyvät ja kiiltävät hiukset ollu, samoin iho kanssa.... aina kehuttu niistä. nyt taas sitten.... vuodessa muuttunut rumaksi ankanpojaks suunnilleen. Välillä täytyy peilistä kattoessa kysyä ihan että kuka toi on? oonko toi muka mä?

Onko sul suvussa vajaatoimintaa? Onko sulla kukaan huomautellu noista ulkonäön muutoksista?

hemoglobiini oli 146, ferritiiniä en nyt muista äkkiseltään mulla on kotona ne paperit olen sukuloimassa nyt.. mutta ferritiini oli ihan viitteiden sisällä eikä edes siellä alakantissa.. ei voi olla mitään anemiaa tämä.

Joo siis mulla on suvussa vajista, isälläni on varmaan yli 40v sitten todettu ja hoidetaan - syö tyroksiinia, kuin myös sisarellani varmaan tossa 5v sitten todettiin vajis.. äitillä puolestaan ollut liikatoimintaa mutta sillä korjaantu se ku se oli jonku vuoden syönyt siihen lääkettä. tämä oli siis joskus vuosikymmeniä sitten, vanhempani ovat yli 60 molemmat...

ja sitten tosiaan sellanen juttu, että kummankaan puolelta suvussa, ei isän, eikä äidin - ole huonohiuksisuutta. päinvastoin. Isovanhempanikin kuolivat hiukset päässään ja siis ikää oli joku 80v niillä. Sitä paitsi mikään geneettinen juttu ei muutenkaan näin nopeasti tapahtuisi, vaan vuosien ja vuosien saatossa hitaasti mutta varmasti.

Sapettaa ku olen ihan varman että se on vajis, on niin paljon oireita plus noi arvotkin tuollaiset... mulla oli kesäkuussa 2010 tsh 1.03 ja nyt 2011 elokuussa 2.98 melkein triplaantunut siis! ja juurikin tällä aikavälillä on hiukset mennyt tällaseen kuntoon niin aika varma olen että siinä syypää - ai niin, mutta kun enhän minä mikään lääkäri ole :(

Ja joo aikalailla tasan vuosi sitten edellisessä työpaikassani mun työkaveri sanoi "herranjumala alkaako sulla harvenemaan hiukset päälaelta" ja meni vielä näpelöimään niitä hiuksia. Arvaa tuntuko pahalta ? ja vuotta aiemmin kun olin siellä töissä aloittanut niin hänkin kehui paksuja, vahvoja killtäviä hiuksiani!

En ole edes parturiin kehdannut yli puoleen vuoteen mennä.. sielläkin hiuksiani aina kehuttiin ja nyt en kehtaa sinne päälaki paistaen mennä!
tämä on niin hirveää.. äitini siistii välillä hiuksiani onneksi..

Aaa, okei. kuulostipa ihan samnalaiselta tilanteelta kun mulla.

Ai sun siskolla on kanssa vajis? Minköalaista annosta se syö Thyroxinia ja katosko sillä oireet sit pois? Ja paraniko just hiusten ja ihon kunto?

Kuulostaa siis siltä.... että teillä tosiaan on toi vajis sukuvikana (niinkuin mullakin.) äidillä on vajaatoiminta, iskällä ja varmaan monella muulla meiän suvussa...

Mulla tsh 2.7 ja t4v 12 ja oireeeet kanssa ihan kamalat !!

eniten kammoksuttaa että sit joskus kun sen lääkkeen saa.... entä jos jäänkin tän näköseks mitä nyt. yöks. varmaan joudun loppuelämän viettämään neljän seisän sisällä sit....

En tiedä siskoni annoksesta, näen aika harvoin niin vaikea sanoa siitä sen enempää.. muistan kyllä että sillä oli hiustenlähtöä sillon aikanaan kans ennenku sai diagnoosin. en osaa kommentoida sen oireita tai paranemista sen enempää tosiaan.

No sehän tässä on että mitä kauemmin hoito viivästyy, niin sitä huonommat mahikset on hiusten palautumiseen - ainakaan samanlaisiksi kun ennen... näin mä ainakin olen käsittänyt oliko joku 2 vuotta se aika jos on ollut hius kasvamatta tupessa niin se kuolee se tuppi tai jotain ja sitten ei kasva siihen enää uutta välttämättä. Toisaalta mulla on aina ollut hirveen voimakasta hiustenkasvu, joten olen sen suhteen optimistinen että jos vain vihdoin ja viimein saisin lääkityksen kohdilleen niin ehkäpä ne vielä tulis takaisin. Kyllä ne siis vielä kasvaa, koska niitä joutuu siistimäänkin, mutta lähtee niin hirveetä tahtia että eihän hius kasva samaa tahtia joten seuraksena ei pidä siitä mitä peilissä näkee.. ja tosiaan mulla on toi päälaki pahin, vaikka kyllä siis tasaisesti lähtee kaikkialta, mut ku tuolla päälaen jakauksen kohdalla on muuten vähiten hiuksia niin siellä se näkyy pahiten se mun hiustenlähtö ja oheneminen.

Huomasin tossa vuoden alussa kiinnitin huomiota kuinka jakausta oli vaikeampi tehdä otsalta kunnolla, johtuen siitä että harventunut sen verran pahasti.. suihkussa kun hiukset kastelee ja kampaa taaksepäin niin huomaa kuinka päälaki paistaa kauttaaltaan läpi, ja varsinkin tosiaan tosta päälaelta takaraivosta... myöskin hiukset rasvoittuu hirveen nopeesti.. seuraavana päivänä pesusta jo niin törkeen näköset, rasvaset ja lättänät.. silloin se harveneminen kunnolla näkyy ku ne on likaset.

Niin ja otan monivitamiinin, kalsium, magnesium ja omega-3:n joka päivä. eipä ole auttanut. Eikä mikään mitä teenkään auta, koska kilpirauhaseni ei ala itsestään erittämään hormonia.

Jotenkin lohdullista lukea etten ole ainut joka kamppailee tämän kamaluuden kanssa. Tietysti on kamalaa että joku toinenkin käy läpi tätä kauhua, en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään tällaista hirvitystä

Joo, joo.. ei voi muuta kun nyökkäillä tolle tekstille.
Sama juttu niin kaikessa!
Toi hiusten käsittely/pesu on kanssa yhtä tuskaa... vaikka ennen oikeestaan nautin kaikista kampausten teosta yms. ei sellasia saa vaan enää tehtyä. hiukset on pesty tai likaiset, aina yhtä hirveät.

Mulla on varmaan joku 3v. ollut tätä hiusongelmaa jo... mut 1v. toooooosi pahana. nojoo.. ehkä tässä on toivoa vielä. tosi harmi ja jotenkin sellanen olo, et miks tarvii tällästä kokea. painajaista. ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä
"ne on vaan hiukset", mut helppo sanoo toiselle jos itellään kiiltää paksu tukka päässä.
Itsetunto ihan palasina.

Voikun tää kaikki ois vaan unta ja heräis "omana entisenä ittenään"

Niinpä.. "se on vain kosmeettista, blaa blaa blaa".. tosiaan tuntuu ettei monikaan ota tosissaan, ei sinänsä mulla kun ei ystäviä oikeen ole niin lähinnä se on mun vanhemmat joille sitten voin purkaa tätä pahaa oloani asian tiimoilta.. kiukuttaa että miksi juuri minä ? kai sitä pitäs olla jotenkin niin laupias samarialainen ja ajatella että "miksi en minä, jos tämä ei tapahtuisi minulle, niin sitten jollekin toiselle" .. tai ajatella afrikan nälänhätää tai jotain ja olla silleen että "pientähän tämä" mutta totuus on etten voi samaistua johonkin sellaiseen kärsimykseen.

Ja tosiaan se suututtaa eniten että tuntuu ettei kukaan kuuntele ja ota tosissaan

Onneksi voi edes täällä purkaa oloaan kun ei oikeen ole tosiaan vanhempieni lisäksi muita kelle puhua tästä (lääkärini lisäksi tietysti)

Niin ja lisäksi kauhistuttaa että pitäs täyttä häkää tässä töitä etsiä ja niin pois päin, mutta voin rehellisesti sanoa etten ole työkuntoinen tällä hetkellä. Ei mulla siis mitään diagnooseja ole tai syö mitään lääkkeitä, eikä nyt mielestäni mitään mt-ongelmia - minua masentaa, ahdistaa ja stressaa nämä fyysiset oireet!

Vaikea kuvitella voivansa reippaana ja iloisena työskennellä ihmisten kanssa tällaisena kaljuuntuvan hirviönä

Kunpa planeetat asettuisivat suotuisasti ja voisin vielä joskus tuntea olevani elossa *sigh*

Mulla sama juttu... pitäis töitä ettiä, mut miten voi olla ns. "edustava työntekijä" jos ulkoisesti on tullu kalpeaksi haamuksi.... kuka oikeesti ees haluaa töihin tälläistä, joka antaa jo sellasen kuvan, että "tol ei oo kaikki kunnossa"

ei oikeesti.... :S

Mut joo ihme kuulla etten ole ainoa, vaikka tosiaan ei tätä toivois kellekkään.... :S

onko sulla muita oireita, kuten turvotuksia tai väsymystä yms?mulla nekin tän kaiken kauheuden lisäks....

no välillä mun mielestä noi mun nilkat / jalkaterän yläpuoli on turvoksissa.. sit tosiaan paleltaa, kädet ja jalat kylmät aina..
Ja kyllä on väsymystä, lisäks nukun tosi huonosti jotenkin.. tässä pari päivää sitten esimerkiksi valvoin koko yön pyörien sängyssä kunnes kello oli aamu kuusi niin ajattelin että turha tässä sängyssä maata kun ei uni tule. Heräilen pitkin yötä, parin tunnin välein yleensä.

Sit aamulla on aina tosi huono olo jotenkin, esim silmät on silloin kipeimmillään ja kestää kauan ennen kuin "herää" millään tavalla. Sellainen "veto pois" fiilis koko ajan, mitään ei saa aikaiseksi.. ihan sietämätön olo koko päivän!

Ja tosiaan keskittymiskyky mennyt täysin , esim. elokuvan katsominen yhtä soittoa loppuun asti = täysi mahdottomuus. Koko päivän tavallaan odottaa että pääsis jo nukkumaan. Mulla on silleen huonot unenlahjat etten oikeen osaa päivisin nukkua, ja mulla on päivärytmi muutenkin menny ku valvon aamuyöhön asti koneen ääressä. en edes tee mitään fiksua, vaan surffailen netissä ihan vaan muuten vaan..

Mulla on pinna tosi kireellä koko ajan, ja olen ihan räjähdyspisteessä jatkuvasti. Tekisi mieli vaan huutaa täysiä. Vihaan asuntoani, ja koska en ole töissä tai ole mitään harrastuksia (plus välttelen ihmisten ilmoilla oloa ulkonäköni vuoksi) - joudun siellä viettämään aikaani aivan liikaa.

Fyysisesti sellainen voimaton olo - esim. jos käsiä puristaa nyrkkiin niin kovaa kuin pystyy tuntuu ettei niissä ole voimaa juuri nimeksikään.

Kyllä näitä löytyy, sekä fyysisiä että henkisiä oireita jotka yhdistettynä saa minut toivomaan äkillistä menehtymistä

Surullista sanoa tuota ääneen (tai tässä tapauksessa kirjoittaa nettiin), mutta niin se vain on. Oloni on todella paha molemmin tavoin, fyys henk. En vain jaksaisi enää sekuntiakaan.. Tuntuu että multa aina vaan otetaan pois eikä anneta mitään tilalle. Lisäksi kun ikää alkaa olla jo niin en koe itseäni enää nuoreksi, enkä ole oikein saavuttanut mitään (ainakaan tärkeää) elämässäni. Mulla on kauhea hätä saada jotain aikaiseksi, mut koko ajan ajattelee että ku olo on näin surkea niin en voi mitään tehdä tässä kunnossa.

Olen hirveän surullinen. Kamalinta on tämä yksinäisyys kai, joutuu tällaisia juttuja vastaan taistelemaan ilman että kukaan tukee tai kannustaa jne.. mulla ei ole mitään tukiverkostoa (äitini lisäksi).

Mulla on paljon asioita mitkä masentaa mua, ja en voi muuttaa niitä ennen kuin saan paremman olon. Tai muuttaa ja muuttaa, mutta esim. olisi löydettävä töitä ja saada hoitoa ja ehkä sitten voisin jotenkin parantaa elämänlaatuani. Harmittaa kun mikään ei ole "nyt" vaan aina "sitten kun asiani ovat paremmin" ... jotenkin tuntuu että kun mulla ei ole kauaa tässä enää aikaa saavuttaa mitään, että pitäisi nyt jo jotain tapahtua - mutta "sitten kun asiani ovat paremmin" - koska se on?

Tämä fyysinen huono olo alkaa vaatimaan veronsa mun mielenterveydestä. Mikään ei muutu, asiat eivät etene, kukaan ei kuuntele.

Tuntuu että en elä tällä hetkellä. Haluaisin vain vielä kerran tuntea olevani elossa. Jos vaan saisin oireet pois mielialanikin varmaan kohenisi, ja saattaisin ehkä onnistua saavuttamaan jotain positiivistakin.

Paras hetki vuorokaudessa on se kun nukahtaa, ja kamalin on se, kun avaa silmänsä uuteen aamuun. En muista koska olisin herätessäni ajatellut "tänään onkin kiva päivä tiedossa" uuteen aamuun virkeänä. Vaikea sellaisessa fiiliksessä ollakaan, ku herää paikat puutuneena, silmät kipeänä ja väsyneenä - huomaten noustessaan heti ekaksi irronneet hiukset tyynyllä ja peitolla.

Ymmärrän sua jotenkin niiiiiiiiiiiiin täysin !!
Mut hei, ei saa menettää toivoa kuiteskaan, koska sitkun saat lääkkeet niin voi olla et sun elämä tulee kokemaan ihan päinvastaisen käänteen kaiken ton suhteen. tietty voi tuntua et aikaa menee hukkaan yms... mut jos on valoa odottamassa tunnelin päässä, niin ei kannata täysin "luovuttaa"
Tän sairauden hoidon saamiseksi nähtävästi tässä maassa tarvitaan taistelua ja taistelua.
Missä päin suomea muuten asustelet?
Olisi vaan niin mukava jotenkin löytää kohtalontoveri kenen kanssa vois keskustella just enempi näistä samoista jutuista.... ja tuskasta mitä joutuu kestämään tän kaiken ***** sairauden kanssa.

päijät-hämeessä vaikutan..

Hmm no ensimmäisenä tulee mieleen lihavuus,
kasvot lähinnä pyöristyneet ja jenkkakahvat kasvaneet.
Olen lihonut kymmenen kiloa, mutta yllättävää kyllä,
sitä ei huomaa.
Hiukset ovat aina likaiset ja elottomat,
laitan ne nykyään nutturalle niin eivät näytä
ihan kamalilta, etuhiuksetkin hiukan pelastaa
tilannetta.
Kasvot on aamuisin ja iltaisin turvoksissa
ja silmänaluset aina mustat. Muuten kasvot
ovat aika ok. Kulmakarvat on kamalat, ne on vihdoin
alkaneet (thyroxinin ansioista) kasvaa, mutta koska
olen edelleen väsynyt, en jaksa nyppiä niitä. Hyi minkä
näköiset ne onkaan. Eilen kun piti mennä ihmisten
ilmoille ja meikkasin ensimmäistä kertaa kuukauteen,
olin totaallisen järkyttynyt huomatessani kulmat.
Laiskana ja fiksuna leikkasin ne niitä kynsisaksilla
siistimmiksi :D Voitte siis kuvitella kuinka kamalat
ne ovat olleet kun olen joutunut korjailemaan niitä
SAKSILLA : D

(Valituksiani voi lukea osoitteesta
http://kilpparipaivakirja.blogspot.com/
Sinne vain kaikki valittamaan ja lukemaan! )

^kauanko oot syönyt thyroxinia jo ja minkäalaista annosta?

jee, käyn huomenna noutamassa labratulokset itselleni terpparista... saa nähdä onko arvoissa tapahtunut muutosta, toivottavasti huonompaan suuntaan

.hypothyroid. // Tänään lääkityksen seitsemästoista päivä.
Aluksi annostus oli 25 mikroa, mutta neljännen pillerin jälkeen
tuplasin annoksen.

nyaaaaaaaarg, saitko tulokset??


autoimmuunityreoditi,
Onko sulla oireet alkanu vähän helpottamaan nyt?
Mikä sun ylläpitoannos tulee nostamaan ja kuinka usein sun pitäis nostella sitä lääkitystä?

^kirjoittelin tuloksista tuohon ylemmäs

Vajaatoiminta ei ole vaikuttanut hiuksiini eikä ulkonäköön. Ainoastaan silmät ei palautuneet entiselleen basedowin jäljiltä. Painokaan ei ole noussut.