Sain vauvan 3 kk sitten. Vauva on perheemme ensimmäinen lapsenlapsi, josta tietysti vanhempani ja siskoni ovat innoissaan. Olen siskoani nuorempi ja siskoni on ollut minua kohtaan aina "alistava" ja määräilevä. Hän on aina halunnut olla parempi ja vanhempana myös viisaampi ja kaikkitietävä. Siskollani ei siis ole lapsia, mutta oman lapseni synnyttyä, hän on koko ajan neuvomassa ja antamassa ohjeita. Ihan niin kuin hänellä olisi omaa kokemusta vauvanhoidosta ja kasvatuksesta. En voi edes avata kotonani ikkunaa siskon ollessa paikalla, ettei siskoni ala neuvomaan " varohan ettei vauva vilustu". Vauvan ei myöskään tarvitse kuin kerran aivastaa, niin siskoni alkaa epäilemään, että ulkoilutan vauvaa liian vähillä vaatteilla. Tämä on todella raivostuttavaa. Hän myös haluaa olla mukana vauvan hoidossa ja vaippaa vaihtaessa käskee pesemään vauvan pepun vaikka vaipasaa olisi vain vähän pissaa. En tietenkään tee kuten hän haluaa, vaan teen niin kuin näen itse parhaaksi. Itse nuorena äitinä tunnen olevani jotenkin huono äiti vaikka tiedän itse, että olen hoitanut vauvaani hyvin ja hän on tyytyväinen kanssani ja hänellä on asiat hyvin. siskoni myös neuvoo millaisiin harrastuksiin minun pitää vauva viedä. Hän tunkee itsensä mukaan joka paikkaan, emmekä voi mennä edes sukuloimaan oman perheen kesken. Tuntuu ikävältä alkaa tekemään lomareissuja salaa, koska en viitsi sanoa siskolleni suoraan, että haluamme mennä nyt ihan vain keskenämme.
Kuulen myös välillä vanhemmiltani ikäviä kommentteja, vaikka tiedän, että he sanovat asioita puoliksi vitsinä. Esimerkiksi jos vauva alkaa itkemään nälkää, niin vanhempani saattavat kommentoida, että " eikö äiti anna sinulle ruokaa". Tällaisista asioista tulee helposti pahamieli, etenkin kun olen aika herkkä ihminen. Onko muilla samanlaisia perheenjäseniä. Itse alan olla aika kyllästynyt tällaiseen kohteluun ja tuntuu siltä, että kohta sanon heille suoraan, etten pidä siitä. Pelkään vain, että he suuttuvat/loukkaantuvat ja välit menee huonoiksi.
Kuulen myös välillä vanhemmiltani ikäviä kommentteja, vaikka tiedän, että he sanovat asioita puoliksi vitsinä. Esimerkiksi jos vauva alkaa itkemään nälkää, niin vanhempani saattavat kommentoida, että " eikö äiti anna sinulle ruokaa". Tällaisista asioista tulee helposti pahamieli, etenkin kun olen aika herkkä ihminen. Onko muilla samanlaisia perheenjäseniä. Itse alan olla aika kyllästynyt tällaiseen kohteluun ja tuntuu siltä, että kohta sanon heille suoraan, etten pidä siitä. Pelkään vain, että he suuttuvat/loukkaantuvat ja välit menee huonoiksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikka tiedän miten vaikeaa se joskus on. Saatko puolisoltasi tukea siihen että olet hyvä äiti ja tiedät mitä teet?
Puolisoni lähinnä luottaa siihen, että naisena ja äitinä tiedän mitä teen. Hän ei siis erityisemmin ota kantaa miten vauvaa hoidetaan. Toki hän auttaa vauvan hoidossa. Mutta siskoni puuttuu vauvan hoitoon jatkuvasti jos hän on meillä käymässä tai jos olemme hänen luona kylässä. Hän luulee osaavansa antaa neuvoja jopa imetyksessä! Kun siskoni soittaa, sen pitäisi normaalisti kai tuntua kivalta, mutta tällä hetkellä tekisi aina mieli vain hylätä puhelu.
Hmm.. Ei kuulosta kauhean kivalta. Sinusta varmaan on mukavaa että siskosi haluaa olla osa vauvanne elämää ja on kiinnostunut. Mutta jotenkin sinun tulisi saada hänet ymmärtämään, että vauva on teidän, sinun ja miehesi, ei hänen. Ei sinun tarvitse juuri noilla sanoilla sitä hänelle kertoa, mutta minun mielestä asiasta täytyy uskaltaa puhua, koska muuten se jatkuu vain ja sinusta ei tunnu hyvältä. Tunnet varmaan itse siskosi parhaiten ja olet paras ihminen miettimään miten voit asian hänelle esittää että hän pahoittaa tai loukkaa mielensä mahdollisimman vähän.
En tiedä mistä se johtuu että hän käyttäytyy tällä tavoin, onko hän kenties toivonut itse lasta ja jotenkin se on vaikuttanut ehkä jopa hänen huomaamattaan tällä tavoin. Ei hän varmaan mitään pahaa kuitenkaan takoita noilla neuvomisillaan tai puuttumisella, päinvastoin. Siksi olisi tärkeää, että se saisitte asiat selvitettyä ettei kenenkään tarvitsisi jatkuvasti tuntea itseään "painostetuksi" tai muuta vastaavaa.
"eikö äiti anna sinulle ruokaa"
Juuri nuo sanat voi kuulla usein minun äidin suusta. Samoin kuin mitä kaikkea minun pitäisi tehdä enemmän ja eri tavalla lapsen hoidossa...
Kaiken huippu oli se, että äiti alkoi vierailla ihmisille puhua minun imetysasioista.
Moneen päivään en vastannut, kun äiti soitti. Ihmetteli kovasti, olenko suuttunut. En viitsinyt sanoa, mikä vialla, koska äiti olisi sanonut, että liioittelen.
Niinpä annan kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos toden teolla alkaa ärsyttää, katkaisen välit äitiini. Tuskin tekee lapselle hyvää kuulla (vaikka pieni onkin) kuinka äiti ja mummo väittelevät. Sitä paitsi lapsella on toinenkin mummo, joka ei arvostele minua.
juu tuttu kommentti toi eikö äiti anna ruokaa ja sit jos laps ei saa jotain tai tekee ja kiellän ni kuuluu " voi kiusaako äiti, ei mitään kivaa saa tehdä.." nämä tulee siis anoppini suusta joten ärsytys melkomoinen... usein mulkasen melko pahasti, ei vaan tunnu tajuvan.. seuraavalla kertaa taidan jo kommentoida jotain tyyliin "juu niinhän se äiti on ihan kamala" tms josko sit huomais et se ei tunnu kivalta... eikä se todellakaan oo niin helppoa van antaa mennä toisesta ulos :) mut kyllä mä omalle siskolle tai äitille sanon ihan suoraan jos ne alkaa likaa neuvomaan, ei tosin pahemmin oo siihen sortuneet.
tsemppiä ap:lle kyseles joskus siltä siskosltas että missä hän on nnin hyväksi lapsenhoitajaksi opetellutkaan jos ei kerta omia ole, tai ehdota että yrittäis ite lasta, joo tiedän ei kaikki saa lapsia mut ei se silti oikeuta koko aikaa neuvomaankaan :)
Heippa!
Minulla on myös vanhempi sisko, joka on samanlainen kuin sinun siskosi. Hän on AINA ollut niiiin enemmän aikuinen ja niin paljon viisaampi yms ja kun hän kuuli minun odottavan lasta, oli reaktio tämä:" MITÄ??!! EI VOI OLLA TOTTA!!! ET OIS SAANU VIELÄ!!! MINUN OLISI KUULUNUT SAADA LAPSI ENNEN SINUA!! :((("
ja tuo kommentti oli minusta aivan älyttömän typerä.
ONNEKSI kuitenkin, siskoni ei ole neuvonut minua lapsenhoidossa niinkuin sinun siskosi tekee. Oma siskoni asuu toisella paikkakunnalla, mutta en usko että neuvoisi siltikään, koska olen hoitanut lapsia niin paljon ennenkin (no meillä on todella nuoria pikkusiskoja- ja veljiä, nuorin 4v) ja minä tosiaan olen kuin töissä ollut kotona, sen verran paljon heitä hoitanut ja minuahan sitä aina pyydettiin eikä siskoani, koska olin/olen äitini mielestä paljon parempi siihen hommaa. Sekös siskoani aina sapettikin =)
Itse olen 21-vuotias ja siskoni on 23.
Minä saan myös kuulla omilta vanhemmiltani tuota "vitsiä" lapsen syöttämisestä ja jopa KIUSAAMISESTA eli esimerkiksi juuri jos alkaa itkemään/kitisemään nälkää, saa usein kuulla "pittääkö se äiti pikkusta nälissään" ja joskus kun mennään meillä kotona käymään niin kuulee monesti "no onkos ne isi ja äiti kiusannu mummun pikkusta?" NIIIN ÄRSYTTÄVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ vaikka olen siihen jo tottunut ja koska tiedän, ettei äitini oikeasti ajattele minun pitävän lastani nälissään taikka että kiusaisin pikkuistani, niin en koskaan suutu tuosta taikka ota nokkiini. Vähän ärsyttävää joo, mutta nykyään en jaksa edes ärsyyntyä, kun olen siihen niin tottunut.
Lapseni on nyt 6kk ja on tosi raivostuttavaa kuulla myös täysimetyksen tärkeydestä puolivuotiaaksi asti, KOSKA MINÄ OLEN TÄYSIMETTÄNYT LASTANI PUOLIVUOTIAAKSI ASTI niin en tajua miksi siitä pitää paasata! Ja kun minulle on aivan yksi lysti, kuinka muut äidit lapsensa syöttävät, eli että imettävätkö ollenkaa taikka kuinka kauan imettävät, niin ärsyttää kun asiasta udellaan kun se ei kuulu hitto kellekkään. Nyt kun olen puhunt että aloittelen kiinteitä, ovat he kyselleet, olenko saanut neuvolasta luvan! Siis olenko__saanut__LUVAN__neuvolasta__syöttää__OMALLE__lapselleni__kiinteitä??!! Herrajumala...
Nykyään en puhu enää lapseni asioista ollenkaan, muutakuin kysyttäessä ja silloinkin yleensä todella lyhyesti. Tietysti puhun kaikesta kehityksestä, mutta tuosta ruokailujutusta jätän mielelläni kertomatta.
Ymmärrän sinua siis täysin, aloittaja! :) Koitat vaa olla oikeesti välittämättä moisesta soopasta..
Juu, oma siskoni ei näyttänyt todellakaan innostuvan kun kerroin perheellemme, että odotan vauvaa. Hänen kasvoiltaan pystyi lukemaan, että " minun olisi kuulunut saada vauva ennen sinua, koska olen sinua vanhempi ja parempi". Nyt vielä muistui mieleen, kun siskoni toi vauvalle pienen lahjan, niin hän puolivahingossa lipsautti, että "katoppas mitä ÄITI toi sinulle" huh huh. Myös oma anoppini sanoi vauvallemme hänen ollessa vielä ihan pieni, että "muista sitten tulla heti kertomaan jos äiti ja isi kiusaa". En tajua mikä noita mummoja vaivaa. Ihanko ne tosiaan luulee, että me äidit ja isät jotenki pahoinpideltäs omia lapsiamme. Taidan seuraavan kerran sanoa anopin kuullen lapselleni, että muista tulla kertomaan äidille jos mummo kiusaa! ( en ehkä kuitenkaan ole niin ajattelematon) :). Siskoni on niin urakeskeinen, ettei hänen elämäntilanteeseen lapsi sovi. Voisi silti jättää minun arvostelemisen ja antaa minun olla äiti omalle lapselleni. Lisäksi siskoni paasaa lapsen viemisestä päiväkotiin. Hän sanoi, että lapsi tarvitsee toisten lasten seuraa, että heti vain päiväkotiin kuin mahdollista. Juu kyllähän se lapsi leikkikavereita tarvitsee, mutta mielestäni päiväkoti ei ole paras mahdollinen hoitopaikka ainakaan alle 2 vuotiaalle. Saahan niitä leikkikavereita esim leikkipuistoista. Lisäksi hän ei koskaan usko mitä hänelle yritän sanoa, aina väittää vastaan. Noh, täytyy koittaa vaan kestää. Ja ehkä yrittää jotenkin vihjata, että en kaipaa hänen " viisaita" neuvojaan.
Minä en myöskään halua lastani päivähoitoon- mielellään ollenkaan!
Toivon että saan olla kotona lapsen kanssa niin kauan, että lapsi osaa olla kotona jo yksin. Tämä voi johtua siitäkin, ettei oma äitini ole meitä lapsiaan ikinä hoitoon vienyt, vaan on ollut kotiäiti aina.
Mutta itse olen jotenkin ajattelut, että itsellä ei ainakaan ole kiire töihin. Kun kerran olen lapsen tehnyt, niin tottakai haluan itse hänet kasvattaa ja häntä hoitaa ja olla hänen kanssaan, enkä laita siis muiden hoidettavaksi. Eri asia jos ei ole muuta mahdollisuutta, mutta jos kerran on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona, niin miksi ihmeessä antaisin hänet hoitoon?
Kyllähän hän saa lapsista seuraa esim kerhoissa ja kun on sukulaisia joilla myös pieniä lapsia niin heistä myös. Ja mahdollisesti myös tulevista sisaruksistaan!
"Ihana" sisko sinulla....
Mutta hei, älkää ottako tosissanne tuota "eikä äitisi anna ruokaa" yms. En usko että oikeasti sitä tarkoittavat, kunhan lässyttävät vauvalle :)
Oman lapseni molemmat isovanhemmat pilke silmäkulmassa höpöttävät tuollaista, oma äitini on peräti se pahempi ;) Myhäilkää vaikka siihen päälle tms :)
Olisi kyllä pitänyt laittaa omien lapsieni.... Onhan noita jo kolme :) Nuorinkin vasta 5kk.
Miksi kuuntelet, mikset sano mitä ajattelt? On kumma ettei saa suutaan auki, kun toisetkin saa.
Kuulehan, olet lähes uunituore äiti. Onnea sinulle siitä!
Tuore äitiys aiheuttaa usein myös valtavan suurta herkkyyttä.
Isovanhemmat ovat varmasti haltioituneita vauvasta ja heidän tapansa höpistä vauvalle, "kiusaako äiti? Eikö äiti anna sinulle ruokaa?"-juttuja ovat vauvalle tarkoitettuja höperöpöperö-juttuja. Niitä ei missään tapauksessa ole tarkoitettu loukkaaviksi sinua tai vauvan isää kohtaan. Sinä olet ylivirittyneessä herkkyystilassa, eivätkä onnelliset isovanhemmat tajuakaan miltä se tuoreesta äidistä tuntuu. Jos pystyt, anna heidän höpistä. Tai sitten sinun on rohkaistuttava ja kerrottava heille, että ymmärrät etteivät he tarkoita pahaa, mutta sinusta tuntuu kurjalta kuunnella tuollaista.
Siskosi on ajattelematon ja hänen kanssaan sinun tulee olla napakka. Vauvasi on sinun ja lapsesi isän, ei siskosi. Siskosi on täti, arvokas sellainen, mutta kuitenkin täti. Jätä yhteydenpito hiukan harvemmalle, jos et halua suoraan sanoa hänelle mitä ajattelet siskosi touhuista. Vaikka suoraan asiasta keskustelu olisikin se parhain tapa, joskin raskas.
Sinun ei auta muu kuin sanoa asioista suoraan. Niin minä tein aikoinani.