((Nostin tämän keskusteluketjun syömishäiriöiden puolelta myös tänne anoreksia-osastolle :) )) -Skyte
ALOITTAJAN TEKSTI:
Mulla on ollut nyt anoreksia noin 1,5 vuotta. Tällä hetkellä syön enemmän kuin esim vuosi sitten, jolloin näännytin itseäni paastoamalla. Nyt syön (noin 500-800 kcal päivässä), mutta liikun aivan älyttömästi, ihan joka välissä. Salilla menee useita tunteja päivässä cross trainerin/juoksumaton/ryhmäliikuntatuntien parissa. Sekä pyöräilen ihan kaikki matkat, oli ne sitten 2km tai 20 km. Yhteensä päivässä n. 30km. En anna itselleni lupaa käyttää julkisia, vaikka niillä pääsee loistavasti paikasta toiseen täällä Helsingissä. Tänään sitten sorruin, enkä vaan millään jaksanut lähteä aamulla salille enkä juoksemaan. Itken sitä vieläkin. Olen epäonnistunut. Missä se itsekuri on, MISSÄ? Ruokaa on mennyt tänään kuitenkin 300kcal edestä, KOSKA ajattelin lähteä kuitenkin kuluttamaan ne. Nyt ei oo vaihtoehtoa kun paastota loppupäivä tai pakottaa loppuunpalanut keho liikkumaan. Onko kellään muulla näin vahvaa pakkomieltä liikuntaan?
TOINEN KIRJOITTAJA
Mäkin liikun pakonomaisesti, mutta vain 7km hölkkä / 30min stepperillä lihaskuntoa päivässä.
Toissapäivänä olis ollu lenkkipäivä mutta en jaksanu lähtä mihinkään :(
Eilen sain pakotettua itteni lenkille vaikka kellokin oli jo puolenyön, mutta mites kävikään, juoksin ehkä vaivaiset 2 kilometriä ja kävelin kotiin! Ei vaan pystynyt enempää. Masensikin vielä siihen päälle. Kotona sitten vartti stepperillä beatlesin voimalla ja ne lihaskunnot.
Olisikohan sen päivän oksentaminen sitten vienyt kaikki voimat tai jotain :/
Mulla sama kalorimäärä. (500-800/pv) VASTAAKerro kaverille
KOLMAS KIRJOITTAJA:
hei, kärsin samasta ongelmasta...
Aamut ovat kaikkein pahimpia. En pysty jäämään aloilleni vaan on apkko päästä liikkeelle. liikun salaa ja syön yliterveellisesti... seuraavat aaut ahdistavat jo, etenkin jos tiedän aamulla satavan. Silloin tällöin jalkoihiní tulee erilaisi tulehdukia tai paikkani eivät kertakaikkiaan kestä. Itsekään en kohta enää kestä...
Vaikka oln edelleen hereillä herään aamulla todella aikaisin ja syön samanisen aamupalan mitä aina ja lähden liikkeelle. En vain kestä jos joudun jäämään kotiin. Toivon oikeastaan että koulu lkaisi jo ja saisin siirrettyä liikkumistani iltapäivään...elämäni ja läheiseni kärsivät....olipas raskasta kirjoittaa.
KERTOKAA MUUTKIN KOKEMUKSIA!!!!
-SKYTE TÄNÄÄN 31.10.:
Haluaisin nostaa tämän keskustelun. Eli itselläni on päällä aivan järjettömät pakko-oireet liikkumista kohtaan! Haluan tästä PAKOSTA ja karmeasta häiriöstä jo eroon!!! Häpeäkseni vielä myönnän olevani jo aikuinen nainen (29 vuotta, mitat 157/34). Ei vaan saa lopetettua...
Olen täällä ollut sekä nimimerkillä -tiila t ja Skyte.
Eli kertokaa te parantuneet, KUINKA SAITTE LIIALLISEN LIIKUNNAN VÄHENNETTYÄ ja KUINKA NOPEASTI PAINONNE ALKOI NOUSTA JÄRKIINTYMISEN JÄLKEEN?
ALOITTAJAN TEKSTI:
Mulla on ollut nyt anoreksia noin 1,5 vuotta. Tällä hetkellä syön enemmän kuin esim vuosi sitten, jolloin näännytin itseäni paastoamalla. Nyt syön (noin 500-800 kcal päivässä), mutta liikun aivan älyttömästi, ihan joka välissä. Salilla menee useita tunteja päivässä cross trainerin/juoksumaton/ryhmäliikuntatuntien parissa. Sekä pyöräilen ihan kaikki matkat, oli ne sitten 2km tai 20 km. Yhteensä päivässä n. 30km. En anna itselleni lupaa käyttää julkisia, vaikka niillä pääsee loistavasti paikasta toiseen täällä Helsingissä. Tänään sitten sorruin, enkä vaan millään jaksanut lähteä aamulla salille enkä juoksemaan. Itken sitä vieläkin. Olen epäonnistunut. Missä se itsekuri on, MISSÄ? Ruokaa on mennyt tänään kuitenkin 300kcal edestä, KOSKA ajattelin lähteä kuitenkin kuluttamaan ne. Nyt ei oo vaihtoehtoa kun paastota loppupäivä tai pakottaa loppuunpalanut keho liikkumaan. Onko kellään muulla näin vahvaa pakkomieltä liikuntaan?
TOINEN KIRJOITTAJA
Mäkin liikun pakonomaisesti, mutta vain 7km hölkkä / 30min stepperillä lihaskuntoa päivässä.
Toissapäivänä olis ollu lenkkipäivä mutta en jaksanu lähtä mihinkään :(
Eilen sain pakotettua itteni lenkille vaikka kellokin oli jo puolenyön, mutta mites kävikään, juoksin ehkä vaivaiset 2 kilometriä ja kävelin kotiin! Ei vaan pystynyt enempää. Masensikin vielä siihen päälle. Kotona sitten vartti stepperillä beatlesin voimalla ja ne lihaskunnot.
Olisikohan sen päivän oksentaminen sitten vienyt kaikki voimat tai jotain :/
Mulla sama kalorimäärä. (500-800/pv) VASTAAKerro kaverille
KOLMAS KIRJOITTAJA:
hei, kärsin samasta ongelmasta...
Aamut ovat kaikkein pahimpia. En pysty jäämään aloilleni vaan on apkko päästä liikkeelle. liikun salaa ja syön yliterveellisesti... seuraavat aaut ahdistavat jo, etenkin jos tiedän aamulla satavan. Silloin tällöin jalkoihiní tulee erilaisi tulehdukia tai paikkani eivät kertakaikkiaan kestä. Itsekään en kohta enää kestä...
Vaikka oln edelleen hereillä herään aamulla todella aikaisin ja syön samanisen aamupalan mitä aina ja lähden liikkeelle. En vain kestä jos joudun jäämään kotiin. Toivon oikeastaan että koulu lkaisi jo ja saisin siirrettyä liikkumistani iltapäivään...elämäni ja läheiseni kärsivät....olipas raskasta kirjoittaa.
KERTOKAA MUUTKIN KOKEMUKSIA!!!!
-SKYTE TÄNÄÄN 31.10.:
Haluaisin nostaa tämän keskustelun. Eli itselläni on päällä aivan järjettömät pakko-oireet liikkumista kohtaan! Haluan tästä PAKOSTA ja karmeasta häiriöstä jo eroon!!! Häpeäkseni vielä myönnän olevani jo aikuinen nainen (29 vuotta, mitat 157/34). Ei vaan saa lopetettua...
Olen täällä ollut sekä nimimerkillä -tiila t ja Skyte.
Eli kertokaa te parantuneet, KUINKA SAITTE LIIALLISEN LIIKUNNAN VÄHENNETTYÄ ja KUINKA NOPEASTI PAINONNE ALKOI NOUSTA JÄRKIINTYMISEN JÄLKEEN?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.