Elämän polut ovat vähintäänkin muhkuraisia, usein kivikkoisia, joskus likimain rotkoja, rämettä ja aavikoita. On niin paljon asioita, jotka pitää tehdä, hoitaa, huolehtia, ottaa vastuulleen, sietää, viedä loppuun ennenkuin voi sallia itselleen
asioita joista haaveilee. Sitten joskus, sitten kun olen eläkkeellä...ja aika kuluu, vuodet täyttyvät, terveyskin alkaa antaa rapistumisen merkkejä. Olisiko haaveen aika nyt tai viimeistäänkin tulevan vuonna, seuraavana kesänä?
Millaista haavetta olette pyöritelleen edellänne mutta aina jonkin pikku velvollisuuden verran ulottumattomissa? Oma haaveeni on ollut viettää pitkä kesä tai kokonainen vuodenkierto pohjoisen erämaissa seuraten vuodenaikojen kulkua ja etsien rippeitä siitä maalauksellisesta maailmasta, josta eräkirjailijat niin lumoavasti kirjoittivat vuosikymmeniä sitten. Hullua? voi ollakin, mutta sen haaveen siniset unet ovat nostaneet ja kantaneet silloin kun elämä on tarjonnut
vastamäkiä kuljettavaksi, akanoita ateriaksi.
Onko sinulla toteuttamatta elämänmittaisia haaveita?
48
255
Vastaukset
- the._man
Ainoa haave on Kuuban reissu, mutta tuskin koskaan sinne lähden.
Sinulle lienee henkilökohtainen syy olla käymättä Kuubassa?
Kerrot tai olet kertomatta.
Sinne on helppo mennä eikä mitään maakohtaisia, ylimääräisiä estolääkityksia tarvita.- the._man
laiska-lasse kirjoitti:
Sinulle lienee henkilökohtainen syy olla käymättä Kuubassa?
Kerrot tai olet kertomatta.
Sinne on helppo mennä eikä mitään maakohtaisia, ylimääräisiä estolääkityksia tarvita.Lentopelko.
the._man kirjoitti:
Lentopelko.
Uskottava vaikka en ymmärräkään.
Eräälle entiselle työkaverilleni oli koneeseen nousu ylivoimaisen vaikeaa.
Aikanaan, bussilakon aikaan, hän matkusti mieluummin yksin junassa, kaminalämmitteisessä vaunussa muiden mennessä lentäen.
Vaimoni ja poikamme ovat meritautiherkkiä.
Kyse on paljon harmittomattomammasta ilmiöstä.
En ymmärrä mutta uskottava on.- the._man
laiska-lasse kirjoitti:
Uskottava vaikka en ymmärräkään.
Eräälle entiselle työkaverilleni oli koneeseen nousu ylivoimaisen vaikeaa.
Aikanaan, bussilakon aikaan, hän matkusti mieluummin yksin junassa, kaminalämmitteisessä vaunussa muiden mennessä lentäen.
Vaimoni ja poikamme ovat meritautiherkkiä.
Kyse on paljon harmittomattomammasta ilmiöstä.
En ymmärrä mutta uskottava on.En sille mitään voi. Olen kauhuissani lentokoneessa.
Vuonna 2007 käytiin erään porukan kanssa Pariisissa ja olin ihan kauhusta jäykkänä mennen tullen. Tiedän että lentopelkoisia on paljon. Se liittyy korkeanpaikankammoon.
Ehkäpä elelen täällä tasaisella maankamaralla loppuikäni, kunnes meteoriitti iskee ja olen LÄTS. Ja moni muu siinä ohessa. the._man kirjoitti:
En sille mitään voi. Olen kauhuissani lentokoneessa.
Vuonna 2007 käytiin erään porukan kanssa Pariisissa ja olin ihan kauhusta jäykkänä mennen tullen. Tiedän että lentopelkoisia on paljon. Se liittyy korkeanpaikankammoon.
Ehkäpä elelen täällä tasaisella maankamaralla loppuikäni, kunnes meteoriitti iskee ja olen LÄTS. Ja moni muu siinä ohessa.Minua korkeanpaikan kammoista ei saa maailmanpyörään tai vastaavaan.
En mene tikkaille enkä mihinkään rotkon reunalle. Koska silloin tulee tunne että on pakko hypätä alas. Maan vetovoima on hirveän vahva noissa tilanteissa.
Jos nousen kotona tuolille on oltava paikka missä voin ottaa seinästä kiinni, pelkällä tuolilla alkaa huimaamaan enkä takaa etten tule alas sieltä kolisten.
Mutta lentämistä odotan kun taas tammikuussa pääsen koneeseen. Ihanaa istua ikkunan vieressä ja katsoa kun maa pienenee.
Koneessa on turvaalista olla kun siellä on seinät, jos ei ole paljon pilviä niin maa näyttää upealta.
Oikeastaan olen miettinyt että olis jännä päästä kokeilemaan helikopteria, kuinka kävisi. Olisko viimeinen kerta. Tulisiko siinä se tunne että on pakko hypätä vai riittäiskö seinät pitämään turvallisen tunteen.
Siinä sitä yksi haave näin alotukseen ajatellen.- the._man
tulisilla kirjoitti:
Minua korkeanpaikan kammoista ei saa maailmanpyörään tai vastaavaan.
En mene tikkaille enkä mihinkään rotkon reunalle. Koska silloin tulee tunne että on pakko hypätä alas. Maan vetovoima on hirveän vahva noissa tilanteissa.
Jos nousen kotona tuolille on oltava paikka missä voin ottaa seinästä kiinni, pelkällä tuolilla alkaa huimaamaan enkä takaa etten tule alas sieltä kolisten.
Mutta lentämistä odotan kun taas tammikuussa pääsen koneeseen. Ihanaa istua ikkunan vieressä ja katsoa kun maa pienenee.
Koneessa on turvaalista olla kun siellä on seinät, jos ei ole paljon pilviä niin maa näyttää upealta.
Oikeastaan olen miettinyt että olis jännä päästä kokeilemaan helikopteria, kuinka kävisi. Olisko viimeinen kerta. Tulisiko siinä se tunne että on pakko hypätä vai riittäiskö seinät pitämään turvallisen tunteen.
Siinä sitä yksi haave näin alotukseen ajatellen.Olen kaksi kertaa ollut maailmanpyörässä ja ajattelen, että siinä on kylliksi yhden ihmisen osalle. En ole koskaan kuullut että korkeanpaikankammoiselle tulisi halu hypätä korkealta.
Jos hyppääminen kiinnostaa, niin miksi et kokeilisi laskuvarjohyppyä? the._man kirjoitti:
Olen kaksi kertaa ollut maailmanpyörässä ja ajattelen, että siinä on kylliksi yhden ihmisen osalle. En ole koskaan kuullut että korkeanpaikankammoiselle tulisi halu hypätä korkealta.
Jos hyppääminen kiinnostaa, niin miksi et kokeilisi laskuvarjohyppyä?Ei se ole halu, vaan kauhu.
Pikkutyttönä kun isän kanssa olin maailmanpyörässä ja se alkoi jättää ihmisiä ulos siinä vaiheessa kun me oltiin siellä korkeimmalla kohdalla niin hän sai pitää minusta kiinni koska aloin täristä ja vapista ja sanoin että tuntuu että on pakko hypätä alas.
Lentokoneeseen ekan kerran kun menin niin jännitin mitä tapahtuu, mutta ei siellä ollut kun se eka nousu joka oli hurjan tuntuinen mutta sitten totuin siihenkin.
Korkeanpaikan kammoa on varmaan monenlaista. Jokuhan sanoo että laivalle ei uskalla juuri korkeanpaikan kammon vuoksi. Itse taas seilalilen vaikka minkälaisella paatilla, osaanhan uida.- the._man
tulisilla kirjoitti:
Ei se ole halu, vaan kauhu.
Pikkutyttönä kun isän kanssa olin maailmanpyörässä ja se alkoi jättää ihmisiä ulos siinä vaiheessa kun me oltiin siellä korkeimmalla kohdalla niin hän sai pitää minusta kiinni koska aloin täristä ja vapista ja sanoin että tuntuu että on pakko hypätä alas.
Lentokoneeseen ekan kerran kun menin niin jännitin mitä tapahtuu, mutta ei siellä ollut kun se eka nousu joka oli hurjan tuntuinen mutta sitten totuin siihenkin.
Korkeanpaikan kammoa on varmaan monenlaista. Jokuhan sanoo että laivalle ei uskalla juuri korkeanpaikan kammon vuoksi. Itse taas seilalilen vaikka minkälaisella paatilla, osaanhan uida.Linnanmäen maailmanpyörä on valtavan iso. Taisin olla 11-vuotias, kun koulun kanssa Linnanmäellä luokkaretkellä oltiin. Nyt syksyllä oltiin Turun kirjamessuilla ja päätin kokeilla, vieläkö iskee kauhu siellä ylhäällä. Kyllähän minä rystyset valkoisina pidin penkistä kiinni, vaikka se pyörä oli tosi pieni verrattuna Linnanmäkeen.
Ei sille pelolle mitään voi. Enkä tosiaankaan usko enää lentokoneeseen astuvani. Viime reissulla viereisellä penkillä istui mies, joka oli ihan rento siihen asti, kunnes kone lähti kiitoon. Seuraavat pari tuntia hän sitten olikin naama valkoisena ja tärisi. the._man kirjoitti:
Linnanmäen maailmanpyörä on valtavan iso. Taisin olla 11-vuotias, kun koulun kanssa Linnanmäellä luokkaretkellä oltiin. Nyt syksyllä oltiin Turun kirjamessuilla ja päätin kokeilla, vieläkö iskee kauhu siellä ylhäällä. Kyllähän minä rystyset valkoisina pidin penkistä kiinni, vaikka se pyörä oli tosi pieni verrattuna Linnanmäkeen.
Ei sille pelolle mitään voi. Enkä tosiaankaan usko enää lentokoneeseen astuvani. Viime reissulla viereisellä penkillä istui mies, joka oli ihan rento siihen asti, kunnes kone lähti kiitoon. Seuraavat pari tuntia hän sitten olikin naama valkoisena ja tärisi.Tehoaisikohan rokotus?
Taitolentokoneen kyydissä lyhyt ohjelma.
Tuloksena joko-tahi!
Tai kokemuksena karmea?
Olen nähnyt kun "normaaleilla" värekarvoilla varustetut kaverit eivä pysy pystyssä S-Safirilla lennetyn, yksinkertaisen ohjelman jälkeen.- the._man
laiska-lasse kirjoitti:
Tehoaisikohan rokotus?
Taitolentokoneen kyydissä lyhyt ohjelma.
Tuloksena joko-tahi!
Tai kokemuksena karmea?
Olen nähnyt kun "normaaleilla" värekarvoilla varustetut kaverit eivä pysy pystyssä S-Safirilla lennetyn, yksinkertaisen ohjelman jälkeen.Ei kiitos. Ennemmin katselen matkailuohjelmia, kuin astun lentokoneeseen. Tulee halvemmaksikin sillä tavalla.
- rinkka selkään ja me
Nuoruudestani muistan asian, joka yhäkkin kaivertaa mieltäni. Tansseista en koskaan saanut saattajaa, koska saattomatka oli niin pitkä.
Muistan, kun katselin auringon nousua yksin ja olisin halunut siihen jonkun vierelleni, mutta ei ollut. Silloin mietin mielessäni, että en koskaan saa unelmoida siitä ajasta, että olisin ollut onnellinen silloin.
Olinhan minä sikäli onnellinen, että tansseissa oli aina hakijoita, mutta kun kaikki tiesivät saattomatkan pituuden, niin yksin jäin.
Lapissa olen käynyt kahdesti ja tosi pikaisesti. Eka kerran tein vain yksinäisen matkan, jolloin kävin myös Norjan puolella ja pelkäsin kuollakseni hotellini ulkopuolella olevia poroja.
Toisen kerran vein tyttäreni Kolariin, siis Äkäslompolon hotelliin töihin ja Ylläs hotellin pihallakin pyörähdettiin. Sää oli sumuinen koko ajan, joten maisemat jäi näkemättä.
Askeettista elämää olen kyllä kokeillut useinkin ja viihdyn todella sellaisessa. Ruokapuolen osaisin nykyisin paremmin hoitaa, että ei tarvitsisi nuoleskella toisten jättämiä grilliluita.
On sinulla ihana haave. Miksi et toteuttaisi sitä? Mikä siinä on este? Menisitkö yksin, kuin sen Jäniksen vuosi lefan kaveri ja nauttisit olostasi jäniksen kanssa?
Itselläni on tilanne, että voisin hyvinkin häipyä Lapin erämaihin vaikka lopunelämäksi,koska kukaan ei kaipaa. Mutta miksi lähtisin lämpimästä kodistani?
Usein olen kuitenkin miettinyt sitä, että kuinkahan kauan osaisin elää luonnonantimilla, vain välttämätön kuivamuona eväänä, jos ei kalaa, marjoja ja riistaa saisi? Pallon kiertäminen rinkat selissä.
Palkkatyöstä ottamamme varaslähtö, 57 / 53v tapahtui liian myöhään.
Olimme suunnitellet kiertämistä myötäpäivään.
Suurten vesien ylitykset lentäen, mantereet yleisillä kulkuneuvoilla.
Aikaa maun mukaan. 2 - 6kk.
Yllättäen ilmennyt vaimoni geneettinen häiriö estää kaiken estolääkityksen.
Perusrokotukset ovat vieläkin voimassa mutta muita estoja hän ei voi ottaa.
On siinä yksi arkinen, kalenteriaikaan sidottu estekin, 4 - 6 viikkoa.- Olen yksin '
Elämänmittainen haave :
2. sellainen,kun eka epäonnistui.
Saada rinnalle,rauhallinen,huumorintajuinen, siisti,kunnollinen nainen.
Pitäisin kuin kukkaa kämmenellä ja koluaisin hänen kanssaan kaikki
konsertit musiikkilajista riippumatta.- haaveita vaan...
Se kai aika monella yksinäisellä on vielä haaveena. Se on kai ikuisuushaave, luulen niin.
Mitenkä sitä sopeutuisikaan, kun on ollut omillaan jo kauan. Jos oikein mukava löytyisi, ehkä sitten.
Yhdessä ja tilaa myöskin toiselle antaen...... - Sudensukuinen
Voi harmi että vain konsertit. Me sudensukuiset ulvomme kyllä mutta emme jammaile!
- ruma mies!
Tuollainen perheidylli oli minunkin haaveeni.
Ei se kuitenkaan ole onnistunut.
Olen kyllä terve, ja hoikahko, mutta niin pirun ruma.
Siihin ovat unelmani kompastineet.
Olen aina haaveillut näkeväni etelän ristin, siis halunnut käydä eteläisellä pallonpuoliskolla.
Olen toteuttanut haaveeni ja monta muutakin sellaista haavetta, jotka tuntuivat todella kaukaisilta kun piti pyörittää perheen arkea ja käydä töissä.
Nyt ei ole paljonkaan haaveita, kunhan olisi terveyttä. Ajattelin lähteä jonnekin aurinkoon pariksi viikoksi, mutta lähtö alkoi tuntua liian vaivalloiselta.- 1943
Ihana elämäni on antanut minulle niin paljon, etten juuri haaveile enemmästä. Olen melkein aina elänyt hetkeä, en sitkun elämää. Yksi eläkepäivien haave oli käydä läpi lapsuuskotini lähimetsät mieheni kanssa. Se jäi toteutumatta ja aloin elää vielä syvemmin tätä hetkeä. Joskus ajattelin perustaa arborentumin tai ruusutarhan. Sekin haave on haudattu.
- 1943
Annan noille miinustajille 2 plussaa kummallekin niin summa on 2. Huvittaa.
Noooo, kaverin kanssa oli pitkään ajatus tehdä vaellus potkukelkoin pitkin Saaristomeren ulkoreunoja. Tainnut kasvihuoneilmiö viedä sellaiset talvet että voisi yrittää kunnolla kun ei tee missään olosuhteissa mieli uimaan...
- mie-vain
En ole oikein koskaan haaveillut yhtään mistään. Toki on ollut inhimillisesti ajateltuja, realistisia tavoitteita.
Saanut olen yllin kyllin onnea, vastoinkäymiset ovat kuuluneet mukaan.
En tunne jääneeni mistään paitsi, vaikka moni niin voisi kuvitella.
Ehkä suurin haaveeni tällä hetkellä, on saada elää tätä päivää, tässä kunnossa, mikä on olemassa.
Kun ei korkealle kiipeä, ei tippuminenkaan murra häntäluuta.- Sudensukuinen
Tiedätkö, haave vaikka täyttymätönkin koristaa sitä tämänpäivän eloakin, eikä haaveella ole rajoja, koska sillä ei ole viimeistä käyttöpäivääkään! Haave lakkaa olemasta kun elontaival on päättynyt. Vai lakkaako?
Velvollisuuren verran ulottumattomissa juuri näin ,aina oli ajanpuute tai tärkeetä tekemistä.
Nyt kun on maa hommissa olis aikaa mut onko keho kunnossa.
Suuri ja toteutumaton haaveeni on ollut laskuvarjokurssi.- Pirre*
Onhan niitä, nin paljon, ettei loppuelämä riittäisi niitten toteuttamiseen..
Mietin kysymystäsi, enkä löytänyt elämän mittaisia haaveita, joita en pystyisi toteuttamaan jos niin haluaisin.
Kaikki mikä on minusta itsestäni kiinni uskon pystyväni toteuttamaan.- silkkiliinainen
Haaveessa on kaunista juuri se värisevä epätietoisuus, onko se mahdollista toteuttaa vai onko se vain tarina jota ajatuksissaan luo. Jos toteutan haaveen jota olen hellinyt, mitä minulle sitten jää ja minne pakenen kun arki käy raskaaksi kestää? Oma haaveeni on kuin kulunut vanha silkkiliina, taitoksistaan jo rikki hiutunut, se on väriltään kissankellon sininen mutta aika on tehnyt siitä läikykkään. Ajatuksissani otan sen esiin kun päivä on ollut vaikea, aukaisen varovasti ja silitän sen liukasta pintaa, melkein tunnen miten työn kovettamiin sormiini jää siitä silkinsäikeitä ja liina käy yhä ohuemmaksi. Kun minä kuolen, liinakin muuttuu pölyksi ja minun haaveeni ja muistoni tanssivat hetken maailman tuulessa, sitten niitä ei enää ole.
- maduixa*
Kirjoitit kauniisti!
... kuin runoa lukisi...
Kilimanjaro, tietenkin!
Luulin jo että se voisi toteutuakin, mutta puolisko on alkanut valitella polveaan eikä edes lapinvaelluksille uskaltaudu. Vieraassa seurassa en Afrikkaan lähde, siispä taitaa jäädä haaveeksi?
Pitää kehitellä helpompia haaveita...Elinikäinen haaveeni on että voisin jokaisen menneen päivän vaihtaa pois.
Toinen haaveeni on että tuo ensimmäinen haaveeni ei jatkuvasti jauhaisi takaraivossani.
Kolmas haaveeni voisi olla että ei olisi Internettiä, se aina pilaa matkailuhaaveeni.
Loistavat kuvaajat ovat jo tehneet parempia kuvia silmieni eteen kun osaisin itse katsoa omin silmin.
Menneiden sotien hullu kun olen, on Normandian maakunta, Omenineen, Calvadoksineen, maihinnousuineen, kuvattu paremmin kuin voisin itse kokea.
Monet kuvaajat ovat myös päässeet niin salaisiin paikkoihin, joihin itse en koskaan pääsisi.
Olen myös jo 61v. Joten monet unelmat ovat jääneet jo taakse, liiaksi on viisautta ja ymmärrystä kertynyt ja siksi sattuu useasti Sydämeen kun tuntee naurun purkautuvan esiin lukiessani ikäisteni unelmista.
H.- ilkiöinen
Et sinä Hunksz hullulta vaikuta, mutta typerältä kylläkin ja sen lisäksi ilkeältä.
mut tämän varmaan itsekin tiijät - Hunksi on nuorentunu
ilkiöinen kirjoitti:
Et sinä Hunksz hullulta vaikuta, mutta typerältä kylläkin ja sen lisäksi ilkeältä.
mut tämän varmaan itsekin tiijätyhen vuuen. Aiemmin sano olevasa 62 v.
HA-Ha.
Typeryys ja ilkeys ovat aina samassa ihmisessä. ilkiöinen kirjoitti:
Et sinä Hunksz hullulta vaikuta, mutta typerältä kylläkin ja sen lisäksi ilkeältä.
mut tämän varmaan itsekin tiijät"ilkiöinen"
Olisin mieluummin piikikäs kun ilkeä. Mutta omapa on vikani.
Eli tiedän kyllä. Täytyy toivoa että edes joku ottaisi piikikkäänä.
1,5 kk. vielä ja sitten 62v!!! Samana päivänä alkavat päivät pidentyä ja valo lisääntyä.
Langetkoon lahjani yllenne :):)
H."maduixa"
Tuo lauseeni koskee myös minun unelmiani, ei ainoastaan muitten.
Kyllä minäkin pystyn kaihoisasti muistelemaan, vaan en ihan niiskuun asti.
Minä olen vieläkin ihan sympatiseerattava. Ihan sama kundi kun aina, ehkä vaan olen oppinut jostain huonoja tapoja.
Yritän pidätellä ja karsia.
H.
Eipä taida olla, olen saanut elämäni aikana iloa ja surua runsain mitoin, katselen mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos nyt jotain tuo.
Ken elää, hän näkee.
Ei toivetta sen kummempaa, kun terveenä sais kuolla.- eukko.
Onhan noita haaveita ollut kaikenlaisia, vaan terveyttä pitäisi olla enemmän jotta niitä uskaltaisi ryhtyä toteuttamaan.
Kun on huono terveys, se karsii pois monia haaveita ja suunnitelmia elämästä. Alkaa elää hiljakseen ja itseään enemmän kuunnellen. On.
Paljon.
Kirja on kirjottamatta.
Maailmanympärimatka on tekemättä.
Häät Karibian hiekkarannalla (vaikka feikatutkin :) toteutumatta.
Nojaa...Jos tammikuun reissu onnistuu niin sitten ei enää ole.
Ei elämänmittaisia, muita kyllä.
Tämä matka on vanhinta perua haaveistani, lapsuudesta lähtien.- surkimus..
Älä lopeta haaveiluistasi, vaikka pienistä, sillä silloin sinulla ei ole mitään. Luin juuri vuorikiipelijöiden haaveista ja siinä todettiin, että aina on, siis pitää olla uusi vuori, jolle joskus kiipeän.
Sanoisin, että se on jotenkin elämän loppu, jos ei ole mitään tavoiteltavaa, kuten itse tunnen nyt.
On todella surkea tilanne, kun ei ole mitään tavotteita ja haluaisi vain kuolla mahdollisimman pian ja sairaudet puuttuu, johon voisi kuolla.
Itsemurhakin tuntuu toivottomalta, koska sitä ennen pitäisi järjestää omat hautajaisensa, sillä minulla ei ole kantajia edes hautaan.
Polttohautauksen haluan ja nyt onkin tehtävänä, kuinka se tapahtuu paikkakunnallani? No, onhan sekin tehtävä, siis virike jotenkin toimia, mutta onko se nyt sitten tarkoitettu haave viellä ennen kuolemaa? No, se jos mikä, on viellä toteutteva. korpikirjailija kirjoitti:
Tänään sain taas elämälle ilon aihetta, olen terve.
Onnellisena muistin ; ) Kiitos!Korpikirjailija.
Olen puolestasi iloinen, meilläkin usein siitä kiitellään :))
Elämä on ihanaa, juuri nyt.
Muuten vaan, ilman mitään kummempaa syytä.
Kiitos siitä :)surkimus.. kirjoitti:
Älä lopeta haaveiluistasi, vaikka pienistä, sillä silloin sinulla ei ole mitään. Luin juuri vuorikiipelijöiden haaveista ja siinä todettiin, että aina on, siis pitää olla uusi vuori, jolle joskus kiipeän.
Sanoisin, että se on jotenkin elämän loppu, jos ei ole mitään tavoiteltavaa, kuten itse tunnen nyt.
On todella surkea tilanne, kun ei ole mitään tavotteita ja haluaisi vain kuolla mahdollisimman pian ja sairaudet puuttuu, johon voisi kuolla.
Itsemurhakin tuntuu toivottomalta, koska sitä ennen pitäisi järjestää omat hautajaisensa, sillä minulla ei ole kantajia edes hautaan.
Polttohautauksen haluan ja nyt onkin tehtävänä, kuinka se tapahtuu paikkakunnallani? No, onhan sekin tehtävä, siis virike jotenkin toimia, mutta onko se nyt sitten tarkoitettu haave viellä ennen kuolemaa? No, se jos mikä, on viellä toteutteva.En koskaan lakkaa haaveilemasta.
Mutta ne elämänmittaiset haaveet päättyy tuohon matkaan. Silloin olen toteuttanut ne joita olen pienen elämäni aikana haaveillut.
Mutta toki minulla on niitä, voimaa antavia.
minun mielikuvituksellani ei ole rajoja joten uutta haaveiltavaa tulee.
Eilen kävin keskustelua työkaverin kanssa huonosti kohdelluista tuotanto eläimistä. ja taas tuli mieleeni että miten vois ostopäätöksellään vaikuttaa.
Ja paljon pohtimista miten ostaa, mistä ja mitä,
Mutta samalla tuli yksi ajatus siihen odotettuun lottovoittoon.
Maatila, jolla olis eläimiä joita ei ykskään teurastamo tai kauppa määrää niiden elämästä.
Ei tehotuotantoa vaan onnellisesti kasvatettuna ja ilman stressiä.
Tuskin toteutuu koskaan mutta haaveilla saa.
- rima ylös,.-
Haaveita on kaikilla. Pienenä haaveilin päästä pois köyhyydestä. Nuorena olisi luultavasti onnistunut rikkaan naisen avulla, mutta sitä ei itse kunnia kestänyt.
Näin jälkeen päin katsoen kaikkea on ollut, ei ole haaveita vaan täytyy yrittää saada elämä mahdollisimman hyvin päätökseen, joka ei ole niin yksinkertainen asia. Onni on vielä hyvin muistaa koko eletty elämä. - Ihmet-Ellen
Haave on tarpeellinen terveys, onni on herätä uuteen aamuun.
- syntyvä-kuoleva
Näin on tosi.
Luin juuri, että rikkaat Kiinalaiset haaveilevat muuttaa USA:han tai Kanadaan.
Tietenkin onnellinen elämä yksin tai toisen kanssa on luultavasti paras haaveineen.
On yksi. Ja nyt se on jo myöhäistä.
Ei haaveita, vain realistisia tavoitteita.
Tuo "rinkkaretki" jäi, mainisemistani syistä, toteutumatta joten sitä voi kai kutsua haaveeksi?
Tavoitteiden toteuduttua niitä on rakentunut aina uusia.
Ajan edetessä, aina vähemmän ja vähemmän ja lyhyemmälle aikavälille.- RosaLiiin
Elämänmittaista haavetta on vaikea valita.
Pääni on aina täynnä haaveita.
Yksi kun toteutuu nappasen sieltä vain toisen ja kun se toteutuu iloitsen taas yhdestä onnen hetkestä.
Usein olen huomannut, että jos suureen ääneen selittelen haaveitani etukäteen
- kaikki menee mönkään.
Haaveita pitää haaveilla hitaasti ja hiljaisuudessa, hieman hykerrellä jo etukäteen. Sitten toimia ja kappas vaan haave on toteutunut - tai sitten ei.
Elämä olisi aika tylsää ilman haaveita ja unelmia, niiden avulla jaksaa keveämmin tämän marraskuisen rospuutonkin yli.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 561408
Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu591311Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1611301Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle641165Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo1041121Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä58937Keskisarja loisti A-studiossa, vauhkoontunut Sofia Virta munasi itsensä
Keskisarja taas puhui 100% faktaa maahanmuuttoon liittyen. Kokoomuksen Kaumalta tuli pari hyvää puheenvuoroa, joskin muu245913- 54897
Nyt tiistain galluppi alkaa....
Kuka on sun elämän rakkaus? Ketä kaipaat edelleenkin? Nyt nimiä vaan rohkeesti tuohon alle.Tää on ikäväpalsta, eikä mikä56893KIIKKUSTUOLI
Aloitetaan taas uudella alustalla, nuo pitkiksi venyneet ovat hankalia etsiä uusia viestejä, joskus vastauksia tulee sin81862