Aineenopettajan pedagogisten raskaus

Hei,

ohjaavan opettajan näkökulmaa:

Harjoitteluvuosi on raskas. Työtä on paljon ja on myös henkisesti kuormittavaa olla koko ajan tarkkailtavana.

Muita opintoja ei kannata yrittää ehtiä tehdä tuon vuoden aikana jo ihan aikataulusyistä - harjoitteluvuoteen on monissa yliopistoissa ängetty kaikkea mahdollista, ja kalenteri täyttyy jo pedagogisten opintojen pakettiin kuuluvista asioista. Voi olla todella hankala sovittaa siihen muita opintoja, etenkin, jos ne edellyttävät läsnäoloa tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Jo harjoitustuntien järjestäminen kaikille harjoittelijoille on sellainen paletti, että siinä ei voida välttämättä kauheasti huomioida pedagogisten opintojen ulkopuolisia asioita.

Harjoitustuntien ei kuulu olla performansseja. Harjoitustunneilla tärkeintä on, että oppilaat oppivat. Luokassa on eläviä ihmisiä, joiden kanssa pitää oppia toimimaan. Opettajan ei pidäkään vetää luokassa omaa show:ta, vaan ohjata nuoret oppimaan.

Harjoittelu on rakennettu niin, että alussa ohjaajalta saa enemmän tukea kaikessa, lopussa taas olisi tarkoitus hallita perusasiat ja pystyä suunnittelemaan laajempia kokonaisuuksia. Heti ei siis odoteta valmista!

Ei harjoitteluvuotta tarvitse pelätä, mutta vasemmalla kädellä sitä ei pysty tekemään, se vaatii paljon henkistä ja fyysistä läsnäoloa.

Kun mietin omaa opiskeluaikaani, muistan kaikkein parhaiten juuri harjoitteluvuoden. Sieltä on paljon hyviä ja vähemmän hyviä muistoja. Rankka, mutta antoisa vuosi! Tsemppiä!

Riippuu ihan siitä onko sinulla yhtään opettajakokemusta aikaisemmin. Itselläni on enkä kokenut harjoitteluvuotta mitenkään erityisen rankaksi, paljon rankempiakin vuosia yliopistolla on ollut.

Ihana löytää tällainen viestiketju, koska olen myös miettinyt paljon pedagogisten raskautta. Itselläni on vielä sellainen juttu, että olemme hankkimassa lasta. Pitkään tätä on mietitty ja aivan hirmuinen vauvakuume kalvanut jo pitkään, joten enää emme millään jaksaisi odottaa. Mies on vakityössä, minulla vielä maisterivaiheen opinnot edessä.

Suunnittelin niin, että kun vauva syntyy, kävisin ensin graduopinnot ja tekisin gradun ja sen jälkeen, kun lapsi on jo tukevasti päiväkoti-iässä, suorittaisin pedagogiset. Ymmärrän, että opiskelut varmasti tulevat venymään lapsen synnyttyä enkä pysty aluksi täysipäiväisesti opiskelemaan. Mutta vauvan ehdoilla mennään, priorisoimme nyt perheeseen.

Uskotteko, että lapsen kanssa pystyy suorittamaan pedagogiset? Se on tässä ainoa asia, joka mietityttää ja johon en ole löytänyt mistään neuvoa tai mielipiteitä niiltä, jotka ovat suorittaneet pedagogiset. Eli venyvätkö illat koululla pitkiksi ja kuinka tiivistä on?

Olisin todella todella kiitollinen kaikista asiallisista vastauksista:)

Itse pedagogiset pari vuotta sitten suorittaneena (lapseton tosin vielä) uskoisin, että kyllä niiden suorittaminen äidiltäkin onnistuu - pitää vain ehkä katsoa, ettei ota ainakaan paljon muita opintoja pedagogisten oheen. Ainakin omana pedagogisten suoritusvuonna joukossa oli montakin äitiä.

Ei sitä läsnäoloa vaativaa opetusta pedaogigisten aikanakaan ihan mahdottomasti ollut, mutta itse - suorittaja ja jännitäjäkin kun olen - suunnittelin usein tunteja iltaisin., mikä ei varmaan onnistu, jos on pieni lapsi. Mutta toisaalta, ei niiden harjoittelutuntejenkaan oikeasti tarvitse olla mitään elämää suurempaa!

Tsemppiä vauvahaaveiden kanssa ja mahdolliseen vauva-arkeen!