Meidän tulisi olla tietoisia siitä suuremmoisesta tilaisuudesta, joka meillä on tässä ja nyt ja meidän tulisi tehdä parhaamme käyttääksemme se oman itsemme hyväksi niin kauan kuin se vielä on mahdollista.
Voidaan sanoa, että lähes jokainen on oman aikansa lapsi ja oman ympäristönsä kasvatti, joka ajattelee, puhuu ja toimii ympäristönsä vaatimusten mukaisesti. Voidaan myös sanoa, että yksilön täyttämättömät henkiset tarpeet tekevät ihmisestä ikuisen etsijän. Varsinkin silloin kun kysymyksessä on rakkauden tarve ja sen täyttymys. Täyttymätön rakkauden tarve synnyttää jatkuvan tuskan ihmisen sisimpään. Kun kielletään rakkauden arvo ja korvataan se vastakkaisella voimalla, eli vihalla ja aggressiolla, ei näitä voida parantaa parantaa vankilalla, poliisivoimin tai edes vankilalla. Kieltämällä rakkauden arvon, olet jo astunut tietyn tuskakynnyksen yli rakkauden ulkopuolelle.
Meitä ihmisiä hallitsee kaksi persoonaa. on ulkoinen, ympäröivän kulttuurin rakentama persoonallisuus ja sisäinen "salattu" ihminen, joka asuu enemmän tai vähemmän kovan ulkoisen kuoren sisällä. Tunnusomaista tälle ulkoiselle persoonallisuudelle ovat tietyt roolit. On opettajien poliisin, psykologin, papin, sekä monet muut roolit. Ja nämä roolit ovat muodostuneet koulutuksen ja käytännön elämän myötä.Tunnusomaista näille roolipersoonille on, että nämä arvostetaan omaan arvojärjestykseen suhteessa muihin ammatteihin tai titteleihin nähden. Henkinen, sisäinen minuus ei tunne arvojärjestyksiä. Olemme kaikki tasavertaisia ja yhtä arvokkaita suhteessa toisiin ihmisiin. Ja meillä jokaisella on täysi vapaus valita oma maailmankatsomus ja uskoa niin kuin omassa sydämmessään tuntee. Vain tällä pohjalla voimme rakentaa todellisia ja tuloksellisia yhteyksiä toisiin ihmisiin, riippumatta ulkoisista puitteista.
Henkisen kasvumme päämäärä on, että meistä kasvaa todellisia hengen jättiläisiä, uskon sankareita, itsemme ja elämämme voittajia, jotka pystyvät katsomaan elämän vaikeimpiakin tilanteita, jopa kuolemaa voittajan silmin. Jos ihmiseltä puuttuu henkinen kypsyys, puuttuu myös rohkeus ja aito pyyteetön rakkaus!
Voidaan sanoa, että lähes jokainen on oman aikansa lapsi ja oman ympäristönsä kasvatti, joka ajattelee, puhuu ja toimii ympäristönsä vaatimusten mukaisesti. Voidaan myös sanoa, että yksilön täyttämättömät henkiset tarpeet tekevät ihmisestä ikuisen etsijän. Varsinkin silloin kun kysymyksessä on rakkauden tarve ja sen täyttymys. Täyttymätön rakkauden tarve synnyttää jatkuvan tuskan ihmisen sisimpään. Kun kielletään rakkauden arvo ja korvataan se vastakkaisella voimalla, eli vihalla ja aggressiolla, ei näitä voida parantaa parantaa vankilalla, poliisivoimin tai edes vankilalla. Kieltämällä rakkauden arvon, olet jo astunut tietyn tuskakynnyksen yli rakkauden ulkopuolelle.
Meitä ihmisiä hallitsee kaksi persoonaa. on ulkoinen, ympäröivän kulttuurin rakentama persoonallisuus ja sisäinen "salattu" ihminen, joka asuu enemmän tai vähemmän kovan ulkoisen kuoren sisällä. Tunnusomaista tälle ulkoiselle persoonallisuudelle ovat tietyt roolit. On opettajien poliisin, psykologin, papin, sekä monet muut roolit. Ja nämä roolit ovat muodostuneet koulutuksen ja käytännön elämän myötä.Tunnusomaista näille roolipersoonille on, että nämä arvostetaan omaan arvojärjestykseen suhteessa muihin ammatteihin tai titteleihin nähden. Henkinen, sisäinen minuus ei tunne arvojärjestyksiä. Olemme kaikki tasavertaisia ja yhtä arvokkaita suhteessa toisiin ihmisiin. Ja meillä jokaisella on täysi vapaus valita oma maailmankatsomus ja uskoa niin kuin omassa sydämmessään tuntee. Vain tällä pohjalla voimme rakentaa todellisia ja tuloksellisia yhteyksiä toisiin ihmisiin, riippumatta ulkoisista puitteista.
Henkisen kasvumme päämäärä on, että meistä kasvaa todellisia hengen jättiläisiä, uskon sankareita, itsemme ja elämämme voittajia, jotka pystyvät katsomaan elämän vaikeimpiakin tilanteita, jopa kuolemaa voittajan silmin. Jos ihmiseltä puuttuu henkinen kypsyys, puuttuu myös rohkeus ja aito pyyteetön rakkaus!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jep. Joskus on hyvä siirtää ulkoinen ihminen syrjään ja tehdä sellaisia asioita, joita "salainen" ihminen tarvitsee. Tarvitsee kasvaakseen. Hylätä ulkoinen roolinsa hetkeksi ja kypsyä myös toiselta puoleltaan.
Olen itse miettinyt samanlaisia ajatuksi viime aikoina. Rooleja on monta ja ihmisiä ympärillä, mutta silti olo on niin yksinäinen. Olen kai se niinkutusuttu ikuinen etsijä, en vaan tiedä mitä etsin??? Rakkaushan on luottamusta ennenkaikkea ja tuntuu että on aina vain vaikeampaa todella luottaa toiseen ihmiseen. Se sisäinen salaihminen on hyvin peitossa, mutta aina kun on aikaa mietiskelyyn, vastaan tulee sama kysymys, mikä on tämän kaiken tarkoitus? Raha, valta ym. asiat eivät ainakaan minulle onnea tuo.Eikös olekkin niin että masennus on tukahdetuttua vihaa ja kuten sanoit viha tukahdetuttua rakkauden kaipuuta= olen kai siis vain rakkauden janoinen......Onko oikeaa rakkautta edes olemassa? Rakastan tietenkin äitiäni, isääni ja pikkusiskoani, mutta siihenpä se melkein jää. Olen naimisissa, mutta en tiedä rakastanko enää miestäni, hän on pettänyt luottamukseni jollain kummallisella tavalla. Siis ei uskottomuutta, mutta sanoillakin voi pettää luottamuksen, vai mitä? No, jokatapauksessa kirjoituksesi oli oikein kaunis.
Olen itse huomannut sellaisen asian, että ihminen kuin joutuu katsomaan omaa elämäänsä taaksepäin ja huomaa kuinka nopeasti se onkaan kulunut, joutuu väkisinkin miettimään omaa elämäänsä monelta kantilta. Toinen tekijä joka laittaa ihmisen ajattelemaan on omalle kohdalle sattunut sairaus.Tai ystävän, oman vanhemman tai lapsen.
Ihminen on siitä ihmeellinen, että jokainen mennä "porskuttaa" päivästä toiseen monesti kiivastuvassa tahdissa, eikä näe yhtään mitään. Menee laput silmillä, kuin ravihevonen.
Jokaisen elämä kaipaa jonkinlaista "shokkia", ennen kuin osaa pysähtyä ja alkaa katsoa asioita eri näkökulmasta.Sen jälkeen on paljon helpompaa löytää ja nähdä päivistään niitä pikkuasioita, joista meidän jokaisen elämä koostuu.Mennyt on aina mennyttä, eikä siitä kannata kantaa taakkaa.Helpottavampaa on ajatella tulevaisuutta kuin elää menneisyydessä. Jokainen voi jos haluaa ajatella, mitä olisin voinut tehdä toisin. Mutta sen toteuttamiseen ei ole mitään edellytystä, koska emmehän voi siirtää aikaa taaksepäin.
On siis paljon helpompaa tehdä eläämäänsä muutokset lähi tulevaisuudessa kuin menneisyydessä.
Niin, vaatii rohkeutta jättää menneet taakse ja keskittyä vaan tulevaan ja tähän hetkeen. Itse yritän kyllä nauttia tästä hetkestä, mutta välillä se on niin vaikeaa kun on ihmisiä ympärillä jotka haluavat elää menneessä. Niitä sitten täytyy vältellä ja ainoa keino vapautua on kai se että pistää välit vaan kylmästi poikki. Näitä tapauksia on elämässäni paljon, minun on vaan pakko saada hengittää uusia tuulia.
että "näitä tapauksia" on paljon elämässäsi, osoita juuri sitä että siinä on jotakin mitä sinun pitää kohdata ja käydä lävitse, ennen kuin voit päästä siitä "vapaaksi". Välit katkaisemalla vain pakenet ongelmaa ja se tulee eteen aina vaan uudelleen.
Vanhoja muistelemalla ja läpikäymälläkin voi saavuttaa mielenrauhan, kun selvittää asiat itselleen ja oppii hyväksmään itsensä sellaisena kuin on, ja kaikkine tekoineen, typerineenkin. Mutta menneiden katuminen ei kasvata, ei ainakaan itsesäälissä rypeminen ja toisten syyttely, eikä kai itsensäkään syyllistäminen, vaan nimenomaan asian läpikäyminen ja pohtiminen monilta eri suunnilta ja ottaen huomioon muiden ihmisten erilaiset näkökulmat, mutta omasta näkökulmastaan, eikä millään tavalla pakottaen tai toisten tahtoon väkisin nöyrtymällä. Kun asia on selvitetty, se jää taakse aivan automaattisesti ja lakkaa painamasta mieltä tai vaikuttamasta käyttäytymiseen, ajatuksiin, ym.
Se voi olla henkisesti rankka ja pitkäpiimäinen prosessi, mutta sen läpikäyminen todella kannattaa! Ainakin minun elämäni paranee sen ansiosta vuosi vuodelta ja jos se pätee minuun, kai sen pitää toimia muillakin. Ja parhaana lisänä tulee vielä onnentunne, kun saa elää, mikä on hienoa ja ihme jo itsessään, hauska seikkailu kaikkine kärsimyksineenkin.
Voit olla oikeassa että en tällä hetkellä tiedä miten käsitellä tiettyjä asioita. Olen jotenkin solmusssa. Olen yrittänyt puhua, mutta se ei tuota tulosta koska en itse tiedä mitä haluan. En oikeastaan halua mitään, onko se normaalia? Tuntuu että olen saanut jo kaikkea ihan
tarpeeksi, vaikka olen vasta 29 vuotias. Olen kokenut niin paljon,että olen turta enkä tiedä mitä elämältäni haluan. Kiitos kuitenkin neuvoista, olen samaa mieltä että kieltämällä ei asiat selviä.
Jos ei pysty tai ei halua toimia ympäristön vaatimusten mukaisesti, niin kannattaako vaihtaa ympäristöä vai onko jotain toivoa sopeutua? Tulevaisuuden haaveeni on muutto johonkinpäin afrikkaa tai muulle rauhalliselle seudulle jossa ei tarvitse olla tämän yhteiskunnan kidutettavana.
Missä on luonto ja mihin me ihmiset edes kuulutaan?
ihmeessa afrikkaan, siellä niitä on kivoja rauhallisia seutuja. Niillä seuduilla ei sitten kyllä vilise kovin paljon puoteja joista ostat ruokasi ja juomasi, vai ajattelitko jakaa paikallisten kodit ja pöperöt?
Joku Saharan tyyppinen alue sopisi sinulle hyvin, olisi tilaa vaellella ja mietiskellä, eikä naapurit häiritsisi sinun valaistumistasi...
Muista sitten lähetellä maileja meille !
tota meinikiä just haen back to the roots...
tässä nykysessä elämässä kaikki haasteet pitää luoda ite, mutta mulla ei riitä mielenkiintoo luoda itelle mitään haasteita kun on tähänkin asti pystyny elään ilman. on saanu ruuan ja suojan tekemättä mitään...mutta tohon luontoon, siä ne haasteet syntyy iteksee. Luonnossa kun heikot ei tuppaa selviytymään, niin mielummin kuolisin kun olisin täällä väkisin hengissä kidutettavana. Sitä kiinnostaa tehdä vaan ittensä eteen töitä ja saada se palkka sinä ittenään(oma pelto,omat perunat meininki) mutta sekin on kai jo riistetty?
lala laa laa la la laalaa
nothing but pain, stuck in this game
Searching for fortune and fame
I'd rather die like a man, than live like a coward
hahaha sori ny kaikille tää vuodattelu kaikki on ollu pelkkää paskaa oon oikeesti ihminen joka kuulus mielisairaalaan mutta kukaan ei tajua mua
hullut osaa piilottaa hullutensa....hiljasuuteen
Mape on kirjoittaanut todella hyvin! Sinä et todellakaan ole mitään muuta kuin hullu!
Ehdottaisinkin sinulle tee jotain ja pian vedä vaikka ittes hirteen!!!
Sinun kannattaa tehdä se päätös muuttaa afrikkaan ja pian.Älä turhaan emmi enää. Luulen sen olevan monelle helpotus kun pääsevät sinusta eroon!!!!!
asuuko suomen mettissä paljon irtolaisia ja onko se kuinka LAILLISTA?
Menneisyyttään ei voi muuttaa,
mutta ei siltä voi piiloutuakaan.
Aika on paras ystäväsi,
sillä parhaimmillaan
se opettaa sinulle
vaikenemisen viisautta.
Tyyneyden rukous;
Luoja suo minulle tyyneyttä
hyväksyä asiat
joita en voi muuttaa.
Rohkeutta muuttaa asiat,
jotka voin muuttaa
Ja viisautta tajuta
sen välinen ero.
Elämä on ihmissuhteita.
Mape miksi olet yksinäisyys loosissa?
Ihminen tarvitsee ihmisen
ollakseen ihminen
ihmiselle.
ystävyydellä Kaarina
Oikeastaan ajatus lähti siitä, että huomasin eräänä päivänä eläväni vain ja ainoastaan tässä hetkessä ja nyt. Kaikki muu oli täysin merkityksetöntä. Ei ollut menneisyyttä ei tulevaisuutta vaan se hetki ainoastaan. Tunne oli jotain sanoin kuvaamatonta. Enkä tiedä kuinka kauan se todella kesti, ennenkuin "palasin" takaisin. Siitä lähtien olen ollut tietoinen "ajasta", siitä todellisesta ajasta mihinkä meidät on luotu.
Sen jälkeen olen ollut tietoinen siitä suuremmoisesta tilaisuudesta, joka on meillä tässä ja nyt!
Oikeastaan sen jälkeen olen kirjoitellut juttuja ja antanut ajattelemisen aihetta kanssaihmiseille.
Yksinäisyys on käsitteenä meille jokaiselle enemmän tai vähemmän arka aihe.Ja jokainen kokee hyvinkin erilailla yksinäisyyden. Mutta aina siinä on kysymys ihmisen hyvinvoinnista tavalla tai toisella. Itse voin todeta, että en ole yksinäinen vaikka olenkin yksin. Liikun paljon ja tapaan erilaisia ihmisiä, joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia.
Pidän aina keskustellessa mielessä myös vanhan intiaaniviisauden, jonka mukaan he elivät.Heillä oli neljä sopimusta, joita heidän tuli noudattaa. Emsimmäinen:Käytä sanojasi puhtaasti! Toinen: Älä ota mitään henkilökohtaisesti! Kolmas: Älä oleta mitään! Ja neljäs: Tee aina parhaasi! Jokaisen omana tehtävänä on selvittää, mitä nämä sopimukset itse asiassa tarkoittavat Eikä varmaankaan olisi yhtään pahitteeksi kokeilla näitä vanhoja elämänviisauksia, jotka sopivat ihan hyvin myös tämän päivän ihmisille!
Minulla on sanasokeus pyrin tarkastamaan tekstin aina ei apua.
Kirjoitin tuonne edelliseen:
Et ole aikaasi kellekkään velkaa.
-niitä en nyt toista.
Aino-Wilhelmiina kertoo otsikossa Yksinäisyys-Itsenäisyys -tottuuta.
Sinä Mape puhut ajatelusti.
"Elämä on sitä, mitä meille
tapahtuu sillä aikaa kun teeme
muita suunitelmia"
Minä sarastuin perinnölliseen tautiin joka johti eläkkeele siirtymiseen. Tämä oli mainitsemasi pysähdys.
"Olipa sitten sisimmäsään tai
ulkopuolella, ihmisen ei tarvitse
muuttaa sitä minkä näkee, vain
sen kuinka sitä katsoo."
Kompastuskiveksi muodostuu;
"Ajattelemme yleisesti, mutta
elämme yksityiskohdissa."
"Kaiken pitäisi olla niin
yksinkertaista kun se onkin,
muttei sen yksinkertaisempaa."
Markkinatalous on asettannut yksityiset ihmiset oravanpyörään: tavoite katoava materia.
Juostaan elintason, "kunnian" ja näkyvyyden perässä.
"Huono elämä on
todellisuudessa piittaamatonta
elämää."
"Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen
ihmiselle"
Kuitenkin ihminen on perustukseltaa jo valmiiksi "luotu". Henkilö joka on kokoelämänsä vaikka 30-50 vuotta ollut määrätyssä "aitauksessa" ei kykene haluakkaan muuttua.
Minä olen aina tehnyt "toisille" en kiitoksen kunnian tai hyödyn vuoksi. Rakkauden.
Mummuni oli ainoa jolta sain rakkautta, hän oli liikunta kyvytön. Rakkaudesta hoisin ja autoin häntä. Minä sain elämän viisauksia ja aikuisen rakkauden.
Kun sairastuin olin parhaimmillani tehnyt palkkatyötä 12tuntin päivää kohti olin perheen (2 2) yksinhuoltaja mieheni opiskeli.
Mitä minulla oli 24vuoden jälkeen?
Kuorma-auton lavallinen hyvin käytettyjä huonekaluja ja kirpputoreita haalittuja vaateita joissa lyötyi peräti vaihtovaattetkin.
Kyllä siinä laittoi elämän arvot uuteen järjästykseen.
Olen täysin itsenäinen.
Olen yksinäinen.
Itsenäisyydestä en luovu.
Miten siis lievittää "yksinäisyyttä"
Elän "aitauksessa" tutussa totutussa turvallisessa.
Teen kaikenlaista mitä enenkin, mutta en pakosta rahasta tai velvollisuudesta.
Olisiko niin että ihmisen on oltava yksin ollakseen itsenäinen. (roolit, odotukset, valta)
Ihminen joka on ja haluaa olla itsenäinen ei ole yksinäinen.
Kun itsenäisyys "katoaa" vaikka liikuntakyvyn myötä, olemme yksinäisiä enemmän kuin itsemäisiä.
Ihminen joka tekee mitä "huvittaa" on markkinatalouden kauhistus, oravanpyörä ihmiset kokevat tälläisen ihmisen jopa loukkaukseksi omaa juoksuaan kohtaan.
Valitan on hammaslääkäri jatkan ehkä...
Aivan älyttömän hyvin ajateltu Kaarina. Minäkin olen tälläinen sielultani vapautta kaipaava ihminen, oravanpyörä kauhistuttaa. Ihmiset vaan tuntuvat todellakin pitävän minua kauhistuksena kun en halua olla niinkuin he. Ainoa syy miksi olen työelämässä on se että, tarvitsen rahaa elantooni. Muuuten en voisi vähempää välittää tästä koko naurettavasta rakennelmasta missä ihmiset kilpailevat pönkittääkseen omaa egoaan. Minä tiedän kuka ole ja tiedän oman arvoni, enk tarvitse ketään sitä kertomaan. Välillä ole todella tukalassa tilanteessa kun odotuksia satele ympäriltä, mutta itselläni ei aina ole puhtia sanoa että en jaksa enää, olen väsynyt suorittamiseen. Ensin piti taistella opiskeluppaikasta, sitten työpaikasta jne. Mikään ei ole tullut minulle helposti ja pelkään muuttvani kyynikoksi. Kamalaa. Myös ihmissuhteissani on ollut tiettyä suorittamisen makua, olen niin väsynyt....haluaisin vaan lähetä jonnekin yksin meditoimaan, mutta heti jos lähden jonnekin yksin siitä tulee ongelma.
lähtisit muualle meditoimaan, ettei siinä vain olisi jotakin suorittamisenmakua...? Ei kai ihminen voi olla niin lieassa, ettei voi ottaa pieniä hetkiä itselleen ja itsensä paikkailuun tuosta vain arjen keskellä, silloin kun siltä eniten tuntuu? Eikä sen kai tarvitse olla mitään suorittamista, meditointia tai muuta: tavallisella kävelylenkillä ajatus vapautuu, jos ei kilpaile kellon kanssa tai "kuntoile", tai ei ole uuden verkkariasun esittelykierroksella, vaan vain ihailee maisemia ja antaa ajatusten kulkea ihan omia reittejään.
Niin siis tottakai kävelylenkillä ajatukset vaeltaa ihan minne vaan ja teenkin sitä usein, siis kävelen. Mutta usein on vaikea olla ajattelematta ongelmia edes kävelyllä....siksi on välillä hyvä vaihtaa maisemaa. Kun on uudet puitteet niin jotenkin sitä vaan uudistuu itsekin ainakin vähän. Olen kai niin tietoinen kaikesta ympärilläni olevasta, että minun on vaikea rauhoittua. Tuntuu joskus että unikaan ei ole levollista vaan arjen asiat tulevat niihinkin, tietysti vertauskuvina, mutta uneni eivät siis ole virkistäviä, päin vastoin. No jokaisella on omat ongelmansa ja niitten kannssa selvitään kuka milläkin tavalla. Tänne kirjoittaminen on muuten yksi keinoa selvittää omia ajatuksia.
Joskus elämän on mentävä rikki,
että osaisi kunnioittaa ehjää elämää.
Joskus on syötävä kaurapuuroa,
jotta lihakeitto maistuisi taas hyvältä.
Joskus on herättävä sateiseen aamuun,
jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.
Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä,
antamalla välillä myös huonoja hetkiä.
Vaikka olisit rikki, älä pelkää.
Rikottu rakastaa hellemmin.
Rikottu huomaa herkemmin.
Rikottu tuntee syvemmin.
Rikottu rakentuu vahvemmin. :)