Haluan selvitä synnytyksestä ilman epiduraalia tai muitakaan puudutteita. Äitinikin punnersi kaksi lasta pelkän ilokaasun avulla. Vierastan kivunlievitystä, esimerkiksi hampaita paikattaessa en ole koskaan huolinut puudutusta.
Mitä mieltä olette, onko toiveeni realistinen? Nykyään niin moni kun ottaa kuitenkin sen piikin.
Mitä mieltä olette, onko toiveeni realistinen? Nykyään niin moni kun ottaa kuitenkin sen piikin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä se ihan realistinen on :)
Itse synnytin ilman epiduraalia. Yhden kipupiikin sain takapuoleen johon jouduin ottamaan ilokaasua, piikki nimittäin sattui enemmän kuin koko synnytys :)
Loppuvaiheessa sain kohdunkaulan puudutteen joka onnistuttiin laittamaan vain toiselle puolelle.
Eli ilokaasulla pyristeltiin.
Loppujenlopuksi kipua ei voi edes verrata mihinkään koska lopputulos on niin ihana :)
Tee niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu, jos kuitenkin tunnet kesken synnytyksen että ilokaasu ei riitä niin aina voi pyytää jotakin muuta.
mulla pc tehosi paremmin kuin epid. olin täysin kivuton lähes kolme tuntia, epid. laittoi kait nukutuslääkäri jolla homma ei todellakaan ollut hallussa itse olisin halunnut pc:n uudestaan mutta kemissä sen voi laittaa kait vain 1 lääkäri joka ehti jo poistua ennen kuin tarve uudelleen puudutukseen tuli...epiduraalia tökittiin selkään reilusti yli 10 kertaa joka kuulemma oli karua nähtävää tukihenkilöni mukaan, aina meni väärään paikkaan ja sattui niin maan vietävästi...
epiduraalissa myös se huono puoli että paineet voi romahtaa kuten mulle erään toisen toimenpiteen yhteydessä on käynyt, josta mainitsin mutta sitä ei huomioitu...paineet romahti, sikiön sydänäänet nollille jne...kaiken kaikkiaan kokemuksena sellainen että ens kerralla suunniteltu sektio...mikäli aika kultaa muistot pahoinvoinneista sun muista lieveilmiöistä....
Itse synnytin kuopuksen luomuna ja olen erittäin ylpeä että kestin ilman mitään kivunlievitystä. ei edes ilokaasua.
Esikoisen kohdalla kuitenkin jouduttiin käynnistämään synnytys, ja kivut olivat niin helvetilliset että luulin että kuolen. olin niin sekaisin että epiduraali suunnilleen vain laitettiin kysymättä. Jälkeen päin olin hiukan pettynyt, koska olin niin paljon suunnitellut synnyttäväni ilman kivunlievitystä. Tehtiin myös eppari vaikka nimenomaan halusin että sitä EI tehdä. Tietysti pettymystä ei sillä hetkellä ollut kun sain vauvani syliin! :) vasta jälkeenpäin hiukan sadatteli omaa sietokykyään..että ovatko muut luomusynnyttäjät kestäneet saman rääkin tosiaan, miksen minä kestänyt..mutta älä huoli! anna asioiden mennä omalla painollaan. Tahdonvoimasta varmaan aika paljon kiinni mitä haluaa kestää. Ei kuitenkaan kannata pettyä jos käykin toisin. Onnea synnytykseen! :)
Miksi se kivunlievitys on pahasta? Mikä kivussa ja sen kärsimisessä on hienoa? Miksi luomusynnyttäjät ovat parempia äitejä (yksikin vastaaja oli pettynyt, kun oli saanut epiduraalin)? Mistä voit olla ylpeä, kun olet synnyttänyt ilman lievitystä?
Joo, esiäiditkin selvisivät ilman epiduraalia. Miksi meidän pitäisi sinnitellä ilman, kun helpotusta on nyt olemassa?
Moi, samaa minäkin ihmettelen. Mitä hienoa on ylimääräisen tuskan kokemisessa? Itse en saanut epiduraalia, koska nikamavälini ovat epätavallisen ahtaat. Yritettiin kyllä monta kertaa. Nyt sitten poden pientä synnytyspelkoa, koska tiedän mitä kivut ovat ja mitään suurta hurmiota en kyllä asiasta todellakaan tunne.
En mielestäni alkuperäisessä viestissä millään tavalla nostanut luomuäitejä jalustalle, sen teit sinä ihan itse. Kerroin vain omasta toiveestani ja kysyin kokeneempien mielipiteitä.
En ole ajamassa synnytyskäytäntöä takaisin keskiajalle vaan toivon, että kivunlievitystä on aina saatavilla niille, jotka sitä haluavat.
Ja mielestäni kaikki synnyttäneet naiset voivat olla itsestään ylpeitä.
Mäkin olen tässä synnytyksen lähestyessä miettiny noita vaihtoehtoja kivunlievitykseen ja täytyy sanoa, että alan kallistua piikittömyyteen.
Syön muutenkin särkylääkkeitä sun muita niin vähän kun voin. On hyvä että kipua voi vähentää, mutta koitan ajatella kipua muultakin kantilta kun siltä negatiiviselta joka pitäis saada kokonaan pois.
Kohta on onnesta synnytysvalmennus ja toivottavasti alkais valkeneen vaihtoehdot ja löytäisin sopivan muodon synnytykselle.
Olen kuullut kaikenlaisia juttuja että epiduraali saattaa tehdä jalat tunnottomiksi ja muu kuin selällään synnytys ei enää luonnistu, pahimmillaan "halvaannuttaa" vaikutusajaksi kaiken niskasta alaspäin..
Mutta minkä sen sitten tietää, voi olla että kiljun pää punasena kaikki mahdolliset kivunlievitykset kun mennään synnyttään.. ;)
Minä sain kolmanteni kanssa epiduraalin ja kyllä se puudutti jalat ihan totaalisesti. Puoli-istuva synnytysasento oli kuitenkin ihan mahdollinen ja siinä olisin ollut muutenkin. Jalat kyllä tärisivät aivan horkassa ja mieheni joutui pitelemään ponnistusvaiheessa toista jalkaani kätilön pidellessä toista. Ei tuo kuitenkaan ollut mikään ihmeellinen juttu. Kokonaisuus ratkaisee ja tietysti lopputulos, joka on ihana!
Tässä hieman listaa epiduraalin riskeistä. Tutkimusten mukaan vain n. puolet synnyttäjistä ovat tietoisia puudutuksen mahdollisista haittavaikutuksista. Itsekkään en tiennyt kaikista näistä sivuvaikutuksista ennen esikoiseni syntymää. Onneksi pärjäsin mainiosti ilman epistä.Mielestäni neuvoloiden tulisi panostaa enemmän näistä riskeistä tiedottamiseen.
-puudutus vaikuttaa lantionpohjan lihaksiin joka vaikeuttaa lapsen pään kääntymistä ja laskeutumista. Ponnistusvaiheessa tämä voi vaikeuttaa ponnistamista vähentämällä ponnistamisen refleksiä, voimaa ja naisen kykyä tunnistaa supistukset.
-epiduraalipuudutuksen "sivuvaikutuksia" ovat myös selkäsärky, verenpaineen lasku, liian voimakas puudutus, pihti/imukuppi- tai sektiosynnytysten lisääntyminen, hermovammat ja pitkittynyt synnytys.
Ja lopuksi vielä pari esimerkkiä käytännön elämästä. Viimeisen vuoden aikana 4 ystävääni on synnyttänyt lapsen epiduraalipuudutuksessa. Yhdelle heistä jouduttiin tekemään hätäsektio kun synnytys piteni liikaa ja lapsen sydänäänet romahtivat. Toinen hätäsektio tehtiin koska lapsen pää ei kääntynyt ja synnytys pitkittyi. Kaksi muuta epiduraalisynnytystä hoidettiin loppuun imukupilla pitkittyneen synnytyksen ja äidin ponnistamisrefleksin kadottua.
Jossakin viestiketjussa sanottiin, ellen väärin käsittänyt, että epiduraalin ansiosta voi mennä tunto jaloista. Varmaankin vaikuttaa siihen, missä asennossa sitten pystyy punnertamaan? Joillakin kun synnyttäminen sujuu hyvin esim. kyykyssä, polvillaan tai kontallaan tms., mutta kunnon puudutuksissa sellaisia ei varmaankaan tule harrastettua. Tai onko tilanne silloin, kun epiduraali laitetaan, jo usein sellainen, ettei pöydältä itse pystykään liikahtamaan?
Se on hankala kuulemma synnyttää kyykyssä tai kontillaan jos jaloista menee tunto ja voimat..
Epiduraalin jälkeen kuulemma tilanne tulee vasta.
Joku kuulemma "halvaantui" puudutuksen ajaksi kaulasta alaspäin -siinä ei paljoa kyykistellä.. ;)
..kommentin kummaltakin ystävältäni joille tehtiin hätäsektio. Kummatkin käyttivät nimenomaan sanaa "halvaantunut" kuvaillessaan tunteitaan epiduraalin saannin jälkeen. Kivut kyllä katosivat mutta niin katosivat kaikki muutkin tunnot.
Mää taisin saada keksittyä miten hoidan kivunlievityksen.. ;) Menee varmaan kuitenkin toisin kun suunnittelen..
Eli, meijän sairaalassa tuurilla voi saada huoneen jossa kylpyamme -ensin siihen.
Sitten ilokaasua.
Sitten vahvempaa tavaraa jos kipu tuntuu pahalta, eli kohdunsisäistäpuudutetta (olikohan jotenkin sillai nimi??) ja väliin kaasua..
Harkittin vesirakkuloita, mutta täti synnytysvideolla luikerteli ainetta, niin aristan sitä.. :))
Toivottavasti kipu pysyis hallinnassa noilla kikoilla, kätilö varotteli että on niillä käyny naisia jotka kokeilee kaikkia mahdollisia aineita..
Jos et saa kylpyammeellista huonetta niin lämmin suihkukin toimii loistavasti. Ite istuskelin kotona kuumas suihkus lauleskelemassa (hyvä keino saada ajatukset muualle) viimeset 1.5 tuntia ennen sairaalaan lähtöä.
Se kohdunsisäinen puudutus on muuten nimeltään paracervikaali. Ja niistä aqua-rakkuloista...kuullostaa aika voodoo-touhulta, heh. No, kaverini kyllä kehui että ne toimii: rakkuloiden laittaminen kuulemma sattui niin paljon että synnytyskivut ei tuntuneet enää missään.
vaan päinvastoin mulle kävi molemmissa synnytyksissä niin että olin vakaasti päättänyt ottaa vähintään epiduraalin mieluummin nukutusen jos vain olisi ollut mahdollista.
No siinä vaiheessa kun pyysin puudutusta (molemmilla kerroilla) se olikin jo liian myöhäistä =) ilokaasua yritin molemmilla kerroilla alkuunsa mutta mua inhottaa/yököttää niin suunnattomasti jos se pelkkä maskin haju etten pystynyt.
Kolmesti olen synnyttänyt normaalisti ja kaksi sektiota on tehty. Kaikki alatiesynnytykset ovat hoituneet ilman puudutuksia. Ensimmäisessä synnytyksessä hengittelin ilokaasua ja sain petidiinipiikin; kummastakin tuli kauhean paha olo. Toisessa synnytyksessä laitettiin akvarakkuloita, joiden laitto tuntui hirvittävän kipeältä. Kolmas synnytys käynnistettiin ja kun lääkäri tuli laittamaan kohdunsuunpuudutusta, hän pyysikin ponnistamaan. En siis ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Lapsi syntyi kahdella ponnistuksella. Joten kyllä ne lapset maailmaan saa ilman epiduraalia. Minulle ei jäänyt kammoa yhdestäkään synnytyksestä, vaikka en kyllä voi väittää, että ne olisivat olleet kivuttomia (ei sinnepäinkään). Sektiot olivat kuitenkin paljon rankempia kokemuksia kuin synnytykset ilman puudutusta.
Lähtökohta synnyttämisessä on se, että se sattuu. Ihan omalla tavallaan ja paljon. Lapsellakin on tukalaa ja hän on kuitenkin se päähenkilö. Minusta olisi parasta miettiä asiaa lapsen parhaan näkökulmasta. Lapselle luomusynnytys on paras. Kaikki mömmelit menee kuitenkin myös lapseen yhteisen verenkierron kautta.
Työskentelen erityislasten kanssa ja vastaan on tullut useitakin lapsia, joiden oppimisvaikeuksien etiologia juontaa pitkittyneeseen synnytykseen. Paras olisi luottaa kätilöiden ja lääkäreiden ammattitaitoon ja haluun hoitaa lasta ja äitiä parhaalla mahdollisella tavalla. Äidin kipu ei ole ykkösasia vaan lapsen turvallinen syntymä.
Itsellä ilokaasu pani huono vointiseksi ja rupesin vain oksenteleen..
Sanoin kätilölle että kaikki mahdolliset kivun lievitykset....sain sitten epiduraalin, joka ei vaikuttanut aluksi laisinkaan, lisää annettiin ja loppujen lopuks kävi niin että en enää tuntenut supistuksia.
Niin sitä sitten punnerrettiin 34min.
Hyvä noita juttuja on futsia etukäteen, ite ku en ollut ajatellut mitään, vasta sitten ku supistukset olivat niin kamalia että jalat ei enää kantaneet. Mutta itse en olisi pystynyt synnyttämään ilman kivun lievitystä, vaikka omistankin korkean kipukynnyksen. On se synnytys jotain ihan muuta, jota ei tajua vasta kun sen on itse kokenut. Joka toisaalta "unohtuu" heti kun vauva nostetaan päälle...
..ihmisen psyykkeellä on uskomattoman suuri vaikutus kivun kokemiseen ja sietämiseen. Tässä vois jaaritella ummet ja lammet fakiireista ja muista höynähtäneistä joille kipukynnysten ylittäminen, omaa ajatusvoimaa hyödyntäen, on mitä palkitsevinta puuhaa.
Mutta pitemmittä puheitta...olet mielestäni ihan oikealla tiellä kun olet päättänyt sietää synnytyskivut ilman järeintä mahdollista kivunlievitystä. Uskon vakaasti siihen että jos onnistut psyykkaamaan itsesi kunnon "synnytys vireeseen" niin pärjäät hyvin ilman kivun lievitystä.
synnytyksestä ei ollut niitä mieluisimpia.. synnytykseni jouduttiin käynnistämään ja aika ripeästi joten supistukset olivat jotain aika kamalia, sitten pyysin epiduraalin joka auttoi sen verran (vaikka vain puoli kehoa puutui noin 10 min ajan) että pystyn rentoutumaan edes hetkeksi ja sillä seurauksella paikkani avautuivat ja pääsin ponnistamaan. en halua edes kuvitella miten pitkään olisi mennyt ilman epiduraalia, koska supistukset olivat niin rajuja ja tulivat aivan peräjälkeen, että hyvä että pystyin hengittämään saati sitten rentoutumaan. eli pointtini on että kyllä se epiduraali kannattaa ottaa jos rupeaa tuntumaan että ei kestä enää.
En tiedä oletko jo synnyttänyt, mutta minulla on aivan ihana sirkeä tyttö, joka syntyi 9 pisteen arvoisesti vaikka äiti ( siis minä) halusin epiduraalin. Halusin puudutuksen siksi, koska minua sattui niin hirveästi, että en ehkä olisi jaksanut ponnistaa kunnolla. Voimia tulevaan(?) koitokseen....
En halua peloitella, mutta Hesari kertoi ehkä viikko sitten Turussa tapahtuneesta äidin kuolemasta synnytyksessä. Hän oli saanut epiduraalipuudutuksen ja ymmärsin, että sillä oli oma osuutensa.
Paras varmaan luottaa ammattihenkilöstöön synnytyksen kulussa.
Yleisesti, synnytyksestä ei jaeta pisteitä suorituksen perusteella. Ei sen perusteella onko ottanut puudutuksia vai ei. Synnytyssalissa on aika vähän porukkaa katsomassa kuinka "kovis" kukakin on.
Synnytystapaa ja kivunlievitystä kannattaa suunnitella ennen synnytystä. Kannattaa tutustua vauhtoehtoihin ja miettiä. Muta ei kannata tehdä käsikirjoitusta valmiiksi- jos kaikki ei menekään sen mukaan saattaa pettymys olla ihan hirveä.
Sinänsä toive on realistinen. Itse olen synnyttänyt neljästi ilman epiduraalia, suunnittelematta. Synnytykset vaan eivät tehneet niin kipeää että olisin puudutusta tarvinnut.