En tiedä mistä aloittaisin, tai miten kertoisin asiani.
Elämä tuntuu niin tyhjältä, ja koen itseni arvottomaksi.
Erosin vuosi sitten neljän vuoden suhteesta, ja sen jälkeen elämä alkoi mennä ranttaliksi. Kävin useasti viikossa baareissa ja aina lähdin eri miehen matkaan. Irtosuhteita saattoi olla pahimmillaan päivittäin, aina eri miehen kanssa.
Nykyään en osaa luottaa kehenkään mieheen, kuvittelen että he haluavat vain seksiä, enkä uskalla itseni antaa ihastua, sillä olen aina joutunut pettymään.. Paras, ja nykyään ainoa oikea ystäväni on alkanut hiljattain seurustella, enkä juurikaan enää näe häntä. Olen tosi yksinäinen.
Sosiaalinen elämäni rajoittuu lähinnä siihen, että käyn parilla kaljalla jonkun tutun kanssa joka sattuu kaljalle lähtemään.. en oikeen edes keksi mitä muuta tekisin ihmisten kanssa kun humaltuisin, sillä minusta tuntuu että olen muuten tylsä tyyppi..
Minulla ei ole mitään kontrollia terveyteni huolehtimisessa, rahankäytössä tms.. maksan tietysti vuokrani ja laskut yms, mutta tuhottomasti rahaa menee alkoholiin ja pikaruokaan.
Olen ihan neuvoton. Kaipaan kaikkea, haluan toteuttaa itseäni mutta koen että minusta ei ole siihen. Olen luovuttaja. En saa aikaiseksi edes mennä ammattiauttajalle. en jaksa.
kaikki muut menevät elämässään eteenpäin ja nauttivat. minä olen jotenkin jumittunut omaan epävarmuuteeni ja pahaan oloon. itken joka ilta, ahdistaa joka ilta, tää on ihan kamalaa. jatkunut liian pitkään.
Kunpa voisinkin sanoa tämän olevan jotain ohimenevää angstia, mutta taidan ihan oikeasti olla hyvin masentunut..
Samanlaisia kokemuksia? Saa jakaa.
Elämä tuntuu niin tyhjältä, ja koen itseni arvottomaksi.
Erosin vuosi sitten neljän vuoden suhteesta, ja sen jälkeen elämä alkoi mennä ranttaliksi. Kävin useasti viikossa baareissa ja aina lähdin eri miehen matkaan. Irtosuhteita saattoi olla pahimmillaan päivittäin, aina eri miehen kanssa.
Nykyään en osaa luottaa kehenkään mieheen, kuvittelen että he haluavat vain seksiä, enkä uskalla itseni antaa ihastua, sillä olen aina joutunut pettymään.. Paras, ja nykyään ainoa oikea ystäväni on alkanut hiljattain seurustella, enkä juurikaan enää näe häntä. Olen tosi yksinäinen.
Sosiaalinen elämäni rajoittuu lähinnä siihen, että käyn parilla kaljalla jonkun tutun kanssa joka sattuu kaljalle lähtemään.. en oikeen edes keksi mitä muuta tekisin ihmisten kanssa kun humaltuisin, sillä minusta tuntuu että olen muuten tylsä tyyppi..
Minulla ei ole mitään kontrollia terveyteni huolehtimisessa, rahankäytössä tms.. maksan tietysti vuokrani ja laskut yms, mutta tuhottomasti rahaa menee alkoholiin ja pikaruokaan.
Olen ihan neuvoton. Kaipaan kaikkea, haluan toteuttaa itseäni mutta koen että minusta ei ole siihen. Olen luovuttaja. En saa aikaiseksi edes mennä ammattiauttajalle. en jaksa.
kaikki muut menevät elämässään eteenpäin ja nauttivat. minä olen jotenkin jumittunut omaan epävarmuuteeni ja pahaan oloon. itken joka ilta, ahdistaa joka ilta, tää on ihan kamalaa. jatkunut liian pitkään.
Kunpa voisinkin sanoa tämän olevan jotain ohimenevää angstia, mutta taidan ihan oikeasti olla hyvin masentunut..
Samanlaisia kokemuksia? Saa jakaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
omaa elämääsi muiden varaan. Elämässä täytyy pärjätä omillaan. Tietysti auttaa paljon, jos on löytänyt aitoja, hyviä ystäviä, hyvän kumppanin ja on hyvät välit perheenjäseniin. Aika moni on kuitenkin saanut pettyä ihmissuhteissa, etenkin kaveri- ja seurustelurintamalla.
Jos aika käy tylsäksi, kannattaa alkaa kehittämään pääkoppaa, kasvattamaan yleistietoa tai suunnittelemaan omaa opiskelu-, työuraa. Huonot ihmissuhteet voi unohtaa ja baarissa rillumisen. Ei siellä mitään hauskaa yleensä ole. Kännisiä, elämäänsä katkeroituneita olutmahoja tai ikuisia bilehileitä.
Kannattaa kyllä mennä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa. Vuosi sitten mietin samantasoisesti: tunsin että elämälläni ei ollut mitään merkitystä, itkin vaan eikä mikään kiinnostanut. Paras teko mitä ikinä itselleni olen tehnyt oli se, kun menin juttelemaan (ja vollottamaan) ammattilaisen kanssa. Nyt elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta :) (takana terapiakäyntejä lääkitys, jota olen nyt lopettelemassa) Älä luovuta!
Minä en osaa suositella muuta kuin uskoa. Itse kävin kohta kolmekymmentä vuotta sitten niin syvän masennuksen läpi, että jouduin sairaalaan. Olin koko sen ajan niin kykenemätön mihinkään, että en osallistunut edes sairaalaterapiaan. Makasin vain ja söin lääkkeitä. Kohdallani tapahtui ihme. Tulin terveeksi. Tuosta ihmeestä olisi paljon kerrottavaa ja se kummastuttaa kaikkia. Lääkritkin ovat myöntäneet SUUREMMAN VOIMAN tarttuneen elämääni ja antaneen minulle uuden mahdollisuuden. Totta. Jumala paransi minut ja opetti ajattelemaan nöyrän ihmisen tavoin. Opetti tyytymään niihin olosuhteisiin missä elän. Elämäni on koko tuon kolmenkymmenen terveysvuoden ajan ollut tosi hyvää. Olen toki joutunut yritykseni tähden vaikeuksiin, mutta sekään ei lannistanut minua. En masentunut, koska olin jo oppinut uuden elämäntavan ja uuden tavan ajatella. Nyt yritykselläni pyyhkii hyvin ja minulla on kaikki asiat hyvin.
Huomaa se, että olin täysin toivoton tapaus. Ihmiset eivät kyenneet minua auttamaan. Itse en kyennyt itseäni auttamaan. Sain avun taivaasta. Toivottomia tapauksia ei ole olemassakaan.
On hyvä että löytää avun. Älkää vähäellä ja tyrmätkö, jos joku on saanut avun uskosta. Jos joku ehottaa kääntymään hädässä Jumalan puoleen ja rukoilemaan, ei se sulje pois kaikkia avun muotoja. Jos et itse hyväksy, älä tyrmää toisia.
Hyvä että todistit löydöstäsi.