Mikä oli se pohjimmainen syy, miksi 1934 tapahtui lestadiolaisliikkeen hajaannus vl-liikkeeksi ja rauhansanalaisuudeksi?
Oliko tuolloinkin kyse vallasta, siitä kuka saa liikettä johtaen nauttia ihmiskunniaa?
Oliko tuolloinkin kyse vallasta, siitä kuka saa liikettä johtaen nauttia ihmiskunniaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Esikolislestadiolaisuus erkani Amerikassa muusta Amerikan lestadiolaisuudesta lopullisesti jo vuonna 1894(Euroopassa tämä hajaannus tapahtui pääosaltaan n. 1900).
Pikkuesikoisuus irtautui alunperin esikoislestadiolaisuudesta(isoesikoisista) muistaakseni n 1903. Osa Amerikan vanhoillislestadiolaisista alkoi pitämään yhteisiä seuroja noiden pikkuesikoisten kanssa vuodesta 1908 alkaen(pikkuesikoisten ja vanhoillislestadiolaisten lisäksi noissa suurissa seuroissa saarnasi myös uusheränneitä ja joitakin isoesikoislestadiolaisia).
Suuria seuroja eivät kuitenkaan kaikki vanhoillislestadiolaiset (kuten eivät kaikki isoesikoislestadiolaisetkaan) hyväksyneet, vaan vastustivat tuota "suurseuralaisuutta" ja pitivät sitä hengellisenä huoruutena ja eriseurana. Avoin ulkonainen hajaannus suurseuralaisuutta vastustavien ja sitä kannattavien Amerikan vanhoillislestadiolaisten välillä tapahtui kuitenkin vasta 1927-1928, jolloin suurseuralaisuutta kannattaneet perustivat pikkuesikoisten kanssa yhteisen kirkkokunnan nimeltä Apostolic Lutheran Church, jolloin suurseuralaisia alettiin kutsua myös kirkkokuntalaisuudeksi("federation").
Suomesta joitakin vanhoillislestadiolaisia puhujia kävi Amerikassa saarnaamassa kirkkokuntalaisten(=pikkuesikoisten) seuroissa 1930-luvun alussa koska saivat siitä hyvin rahaa. Enemmistö Suomen vanhoillislestadiolaisista piti sitä syntinä ja hengellisenä huoruutena ja kehoittivat kyseisiä puhujia tekemään parannuksen. Koska he eivät suostuneet tekemään parannusta, heidät erotettiin puhujan tehtävistä. Kyseiset henkilöt kuitenkin jatkoivat puhujana toimimista kannattajiensa keskuudessa. Näin syntyi rauhansanalaisuus -niminen eriseura(organisaatio: LYRS), joka liittyi vanhaan Amerikassa toimineeseen pikkuesikoisuus-eriseuraan(=kirkkokuntalaisuus), jonka johdosta heitä kutsutaan myös pikkuesikoisiksi.
Pikkuesikoisuutta eli rauhansanalaisuutta eli kirkkokuntalaisuutta eli haalilaisuutta kutsutaan myös Lannavaaran esikoisuudeksi. (Suurseuralaisuutta vastustaneet Amerikan vanhoillislestadiolaiset kutsuivat suurseurojen kannattajia myös haalilaisiksi, koska heistä monet olivat entisiä haalilaisia.)
Haalilaisuus oli eriseura joka erkani Amerikassa lestadiolaisuuden päähaarasta 1886, mutta jotka liittyivät (monet heistä liittyivät Jumalan valtakunnan joukkoon ulkokullatusti joukkoliittymisellä ilman parannuksen tekoa "ikkunan kautta lammashuoneeseen") vanhoillislestadiolaisiin 1900-luvun vaihteen tienoilla, sen jälkeen kun Amerikan esikoislestadiolaiset olivat erkaantuneet Amerikan vanhoillislestadiolaisista.
Isoesikoisuutta eli esikoislestadiolaisuutta kutsutaan myös Jällivaaran esikoisiksi.
Syy oli erilaisessa seurakuntaopissa. Mutta myös siinä että rauhansanalaiset puhujat eivät aina julistaneet synninpäästöä sitä pyytäneelle.
Esimerkiksi Pauli Rantala ei Alajärvellä pidetyissä seuroissa saarnannut syntejä anteeksi eräälle naiselle joka pyysi häneltä synninpäästöä. Sen jälkeen Alajärveläiset eivät enää pyytäneet häntä puhumaan Alajärvellä järjestettyihin seuroihin. Pauli Rantala meni myöhemmin 1934 rauhansanalaisuuden eriseuraan. Alajärvellä rauhansanalaisuus ei saanut kannatusta lainkaan tai ainakaan juuri lainkaan.
Lisäksi joillakin rauhansanalaisilla saarnaajilla oli sama väärä kasteoppi kuin myöhemmin 1960 erkaantuneella elämänsanalaisuus -nimisellä eriseuralla.
Pikkuesikoiset ja vanhoillislestadiolaiset pitivät jonkin aikaa yhteisiä seuroja. Yksissä seuroissa seuravieras tuli tuntoihinsa ja tunnusti varastaneensa hevosen ja kysyi että voiko hän saada sen synnin anteeksi vai pitääkö hänen käydä ensin korvaamassa se sille keltä varasti.
Pikkuesikoisten saarnamies vastasi että pitää ensin käydä korvaamassa se ja sitten saat anteeksi kun tulet sieltä takaisin.
Tähän vanhoillislestadiolainen saarnamies vastasi että se on liian pitkä matka mennä ilman että synnit on anteeksi: usko ensin syntisi anteeksi ja käy sitten korjaamassa asia.
Pikkuesikoisuudessa oli hajaannuksen aikana tosiaan tuota harhaoppia, että ensin pitää tulla parannuksen hedelmät, sitten vasta anteeksianto. Se ei ole Raamattuun perustuva, eikä Augsburgin tunnustukseen (hätä synnistä - syntien anteeksi uskominen - parannuksen hedelmät).
Tästä linkistä löytyy oikeaa tietoa eron syistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauhansanalaisuus#Synty
Soveltavatko vanhoillislestaadiolaisuuteen kuuluvat rauhanyhdistykset eksklusiivista seurakuntaoppia?
Ja korostavatko rauahnsanalaisuuteen kuuluvat lestadiolaiset, niin sanotut pikkuesikoiset, paikallisseurakuntien itsenäistä päätäntävaltaa?
Jos näin on, niin tapahtuiko tuo jako juuri 1934 tapahtuneen hajaannuksen yhteydessä?
Miten alkuaikojen lestadiolaiset (Lars Leevi Lestadiuksen ja Juhani Raattamaan aikaiset) suhtautuivat eksklusiiviseen seurakuntaoppiin vs. paikallisseurakuntien itsenäiseen päätäntävaltaan?
VL-uskonnossa puolestaan ei uhrilta tarvitse pyytää anteeksi lainkaan, vaan riittää, että pyytää toiselta hoitomieheltä!
Varasta kaupasta ja pyydä mieheltäsi anteeksi.
Sama asian.
Vl-uskovaiset ovat nykyopetuksessaan jättäneet nämä "parannuksen hedelmät" kokonaan pois, eivätkä koskaan käy enää korjaamassa asioitaan se jälkeen kun ne on "seiniä myöten" anteeksi annettu omissa seuroissa.
Tässä asiassa esimerkkiä näyttävät hoitomiehet, jotka ovat kuulemma joskus antaneet toisilleen anteeksi hoitokokousjulmuutensa ja joku hoitomies on jopa omissa seuroissaan anteeksi niitä pyytäneet, mutta uhreiltaan ei yksikään hoitomies ole anteeksi käynyt pyytämässä!
Sama toistuu vl-lastenraiskaamisessa. YKSIKÄÄN vl-uskovainen lastenraiskaaja ei ole ilmoittautunut poliisille, vaikka on rippi-isältään saanut anteeksi uhriensa puolesta.
Sen takia, koska on olemassa sellainen kuin jälleensyntyminen. Tämä myös selittää monien uskontojen, lahkojen ja liikkeiden määrään. Siksi moni vl eroaa yhteisöstä kuin myös moni vl-yhteisöön syntynyt pysyy yhteisössä. Kukin meistä on omassa kohdassa kohti päämäärää. Riippuu yksilöstä, onko esim. vl-liikkeessä pysyvä vai siitä eroava lähempänä päämäärää, mikä on jumaluus.
nyt tulee perhosta radioseurat järviradion kautta
Kaikenlaisissa hajaannuksissa perimmäisenä syynä on aina joidenkin tiukkapipojen nokittelut. Jos ei ole mitään pätevää syytä, niin se keksitään. Tämä on toistunut lukemattomia kertoja eri lahkoissa ja suunnissa.
Joka joukossa on paremmat ja huonommat. Paremmat haukkuvat huonompia, koska he eivät ole tarpeeksi hyviä ja innokkaita. Huonompia taas harmittaa, että heitä aina komennellaan.
Juhani Raattamaan kuoleman jälkeen alkoi kiivas valtataistelu, jossa voitolle pääsi esikoisten johtaja ja vanhoilliset lähtivät Jällivaarasta ovet paukkuen perustamaan kilpailevaa jumalanvaltakuntaa Suomen Ouluun.