Yhtä nimiin liittyvää trendiä en vain voi ymmärtää, varsinkaan ns. pakkoruotsin absoluuttisena vastustajana. Eli miksi ihmeessä täysin suomenkieliset vanhemmat ja myös suomalaisilla nimillä varustetut vanhemmat antavat lapsilleen täysin ruotsinkielisiä etunimiä? Se on ei pelkästään epäloogista, myös vastuutonta ja älyvapaata. Miksi Matti ja Minna Virtanen tekevät lapsistaan Alexandroja, Sofioita, Olivereja ja Johaneita? Hullun hommaa! Pitäkää nyt ihmiset jotain perinteitä yllä!
Ruotsinkielinen nimi suomenkieliseen perheeseen
Martti Perkkele
11731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No minun suvussani noita "ruotsinkielisiä" nimiä löytyy niin suomen- kuin ruotsinkielisiltä esivanhemmiltani (eikä kyseessä ole nyt mikään "kirjoitetaan Emil mutta lausutaan Eemeli", kuten usein kuulen väitettävän), toisaalta ruotsinkielisillä esivanhemmillani oli usein melko "suomalaisen kuuloisia" nimiä (Anna, Emma)
suomenkielisiä esivanhempiani:
Emil
Robert
Albin
Anna Lovisa
Anton
Erik
Ebba
Teodor
Nestor
ruotsinkielisiä esivanhempiani:
Ida
Anna
Emma
Johanna
Catharina
Elias
Johannes
Wilhelm
Otto
Eli nimeäisinpä sitten lapseni millä tahansa sukuun kuuluvalla nimellä, koen kyllä kunnioittavani perinteitä. Voihan Minna Virtasen äiti olla vaikkapa Anna Sofia Alexandra Möttönen, omaa sukuaan von Zansen, ja Matin ja Minnan pikkuinen näin sitten vaikka mummunsa mukaan Sofia Alexandra? Onko tässä jotain väärää? Ja onko se oikeasti niin väärin, että ihmiset antavat lapsilleen sellaisia nimiä, joista he pitävät.
Voinhan minäkin väittää että Nemi on ainoa oikea nimi tytölle ja Milo ainoa oikea nimi pojalle, ja mikäli olet lainkaan lukenut keskustelupalstan viimeaikaisia viestejä, ovat tietyt tahot tehneet melkoisen selväksi, että nämä nimet ovat heidän mielestään lemmikkien nimiä, ei ihmisen. Jospa minä sanoisin heille, että kyllä heidän nyt on nimettävä tyttönsä Nemiksi ja poikansa Miloksi, koska MINUN mielestäni ne ovat hienoja nimiä.
Jokainen siis päättäköön itse lastensa nimet, kunhan nyt eivät ole suorastaan lasta loukkaavia.
Ps. Oma tyttönimenihän siis on juurikin mallia Virtanen, isäni puolelta. Myös minun ja mieheni yhteinen sukunimi on suomenkielinen (tyyppiä Kallio). Äitini suvussa on sitten sekä suomen- että ruotsinkielistä väkeä, mutta sehän ei sukunimessäni näy, koska sukunimi periytyy isän puolelta... Myös mieheni suvussa on ruotsinkielisiä.
Omien lasteni nimet tulevat täysin suvusta:
Rosa Maria Katariina
Anton Emil Johannes
Ida Julia Karoliina
Elias Otto Aleksanteri
Olen täysin samaa mieltä. Ihmiset vaan haluavat vaihtelua lastensa nimiin ja valitsevat trendien pakottamina sitten näitä kammottavia ruotsinkielisiä nimiä patasuomalaisiin perheisiin. Kuinka monen ruotsinkielisten vanhempien näette antavan lapsilleen nimeksi Pekkaa, Jukkaa, Heidiä tai Tuijaa? Ette todennäköisesti yhdenkään.
Voi hyvänen aika. Juuri yksi päivä mietin sitä, että tunnen suomenruotsalaisia, joiden nimistä ei mitenkään näy suomenruotsalaisuus (ei siis edes sukunimestä). Toisekseen on toki monia perheitä, joissa jompikumpi vanhemmista on suomenruotsalainen. Mitenköhän heidän pitäisi lapsensa nimetä?:)
En sitäpaitsi ymmärrä, mitä suomenruotsalaista on sellaisissa klassisissa nimissä kuin Aleksandra tai Sofia.
Minulla on kavereita jotka tulevat ruotsista ja heidä lapsilla on suomenkieliset nimet, että kyllä niitä on !!!!!!!!
Minusta tuntuu että te pahuksutte ruotsia.
Jokaisen gallupin mukaan yli puolet, jopa kolme neljäsosaa suomalaisista vastustaa pakkoruotsia. Ruotsinkielisen nimen antaminen lapselle jonka perhe on täysin suomenkielinen, on totaalista pakkoruotsia pahimmillaan. Nimen kun voi vaihtaa omaehtoisesti vasta kun lapsi on täysikäinen. Eli Johan Mats Erik Virtanen joutuu koko lapsuutensa kärsimään vanhempiensa trenditietoisuudesta ja ajattelemattomuudesta.
Ja onhan esim. Emma, Heidi ja Laura sen verran kansainvälisiä nimiä, että voivat olla täysin suomalaisella, täysin ruotsalaisella, täysin saksalaisella tai vaikka täysin brittiläisellä lapsella, ilman, että se mitenkään viittaa siihen, onko sukulaisia muualla maailmassa. Osaa nimistä vain käyetetään eri puolilla maailmaa ja silti ne ovat aivan tavallisia nimiä.
Jos aivan vain ja pelkästään suomalaisen nimen haluaisi lapselleen antaa, voi se tulla vaikeaksi, sillä ne nimet ovat varmasti harvassa. Suurin osa nimistä juontaa juuresa juurikin ruotsalaisista tai englanninkielisistä nimistä. Etenkin kaikki ns. norminimet kuten Matti (Matt), Saara (Sara/Sarah), Aleksi (Alexander), Hanna (Hannah), Antti (Andreas), Leena (Magdalena), Liisa (Elisabeth/Lisbeth), Petteri/Pekka/Petri (Petrus/Peter) listaa voisi jatkaa vielä pitkälti. Kun sitten on vielä nämä Emmat, Heidit, Laurat, Annat, Mariat, Helenat, Juliat, Lydiat yms, jotka ovat samassa muodossa useissa kielissä. Ainoat vain suomalaiset nimet taitavat olla luonto- ja jotain tarkoittavat nimet. Niistäkin tosin löytyy käännöksiä (Suvi=Summer, Toivo=Hope, Sointu=Melody..)
Kotivalo Pärttyli Pellervo Virtanen. Siinä vasta suloinen "suomalainen" nimi lapsukaiselle.
Kannatan toisen kotimaisen kielen osaamista, mutta silti olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Moni ei oikein tiedä, miten nimi lausutaan. Hassuinta on, että oikein painotetaan, että kirjoitetaan Iris, mutta lausutaan Iiris. Johan lausutaan kuten kirjoitetan, ruotsinkielessä ju:han. Jollain lailla hienostelevana koen tuon vierasperäisten nimien suosimisen varsinkin kutsumanimenä. Lapseni osasivat jo pienenä lausua ruotsin oikein. He korjasivat isänsä, joka puhui Sapinasta, ettei ole näin vaan Sabiina.
Nostetaanpa, jos keskustelu heräisi uudelleen.
Oma nimeni on näitä "kirjoitetaan yhdellä, mutta lausutaan kahdella" - nimiä, eli Nina. Ainoa vaan, että oma nimeni kyllä lausutaan ihan niinkuin kirjoitetaankin. Ihmeellisesti ihmiset vaan kysyvät minulta aina, että "ja se varmaan äännetään Niina?" Ärsyttävimpiä ovat ne jotka eivät edes vaivaudu kysymään, vaan kirjoittavat tai lausuvat joka tapauksessa Niina.
Tuksua lainatakseni olisin kyllä viiltänyt ranteeni auki, jos vanhempani olisivat kastaneet minut Niinaksi... En vain ole koskaan pitänyt tuosta nimestä. Lainkaan.
Muutenkin olen aika valikoiva nimien suhteen tuossa kaksoisvokaalin esiinkirjoitusasiassa, äännettiinpä nimi sitten miten tahansa...
Nina, Nora, Vera, Sara, Mila, Mira, Monika, Mona, Rosa, Ida, Emil, Edith.
mutta:
Riina, Tiina, Viivi, Miina, Liisa, Siina, Kiira, Anniina, Katriina, Karoliina, Kristiina, Katariina...
Omien lasteni ensimmäiset nimet ovat kuitenkin ihan tavallisia vanhoja "suomalaisia" eli siis 30-luvulla suomenkielisillä lapsilla käytössä olleita nimiä, kaikki suvusta, muttei välttämättä alkuperältään erityisen suomalaisia (haluaisin nimittäin nähdä sen ihmisen jonka mielestä esimerkiksi Emma ja Anna ovat suomalaisten keksimiä nimiä...)
Sukunimi onkin sitten ruotsinkielinen, vaikka suvun kotikielenä on ollut suomi 1900-luvun alusta asti...
Elsa Laina Emilia
Emma Lempi Edith
Aili Lilja Esther
Anna Leila Ellida