Kun katson , kuinka siipiään
valossa leivo liikuttaa
ja suloisuuden tunteeseen
unohtuu kunnes putoaa,
kun toisen onnen tajuaa,
oi! kuinka silloin kadehdin!
On ihme, ettei kaipuusta
ratkea koko sydänkin.
valossa leivo liikuttaa
ja suloisuuden tunteeseen
unohtuu kunnes putoaa,
kun toisen onnen tajuaa,
oi! kuinka silloin kadehdin!
On ihme, ettei kaipuusta
ratkea koko sydänkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Menneisyys voi elää vain poissaollessas,
jäädyttäenkin sinua,
sulathan sinä hetkeen tähän.
miksi enää haluaa sulamista kun on ensin kaiken syväjäädyttänyt ? eiap.
En ole pakastanut onneani enkä rakkautta...se on peite sukunimeni Pakaste. Ei se ollut tämän ketjun itu eli jyvänen, eletystä elämästä.. Se vaan jäädyttää kun ei ole lähitienoilla, mutta aina kuitenkin messissä ja ajassa.
*
Jos nykyisyyteen ihastun
tai jos sen tuskaan näännyn,
niin kutsuusi taas havahdun,
taas askeliisi käännyn.
Vain sinä kestävyyden suot.
Jos yönkin halki käytät,
päämäärän näytät.
Udeksi kaiken luot
ja toivon viimein täytät...
Sinun onnesi oksettaa minua,
Osa minusta vieläkin kaipaa sinua.
Kuinka ihmisestä tulee sellainen,
kuin ei itse halua, sellainen kamalan
lainen.
Ehkä sun sitten täytyy tavoitella sitä omaa onnea päättäväisesti niin ei tarvitse kahdehtia toisen onnea. Ehkä joku kaipailee juuri sinua.
Pane poskes vasten poskeain,
niin yhtyvät kyynelvuomme!
Ja rintas paina rintahain,
niin liekkien yhtyä suomme!
.
Kun suureem liekkihin tulvanaan
noin virtaa vedet huolen,
ja kun sua hurjasti syleillä saan,
ma lemmenkaihoon kuolen!