Näin ainakin meillä; avopuolisoni äiti suoraan sanoen ei tykännyt uutisista, kun puolisoni kertoi raskaudesta. Toinen lapsi on tulossa.
Nauroi paskamaisesti kuullessaan asiasta. Eikä tullut onnitteluja.
Osa syy voi olla, etten ole hänen kanssaan ollut puoleen vuoteen missään tekemisissä=Tosi huonot välit meillä. Eikä asiaan auta,että asuvat lähellä meitä...
Tämä latisti hieman itseäänkin. Mutta miksi antaisin hänen pilata odotukseni onnen. Hänelle ei kuulu meidän, puolisoni ja minun elämäni.
Onneksi on kuitenkin toinen mummo vauvalla myös, äitini siis :)
Miten teillä muilla, minkälaiset appivanhemmat teillä on,oletteko väleissä? Miten ottivat vauvauutiset vastaan?
Nauroi paskamaisesti kuullessaan asiasta. Eikä tullut onnitteluja.
Osa syy voi olla, etten ole hänen kanssaan ollut puoleen vuoteen missään tekemisissä=Tosi huonot välit meillä. Eikä asiaan auta,että asuvat lähellä meitä...
Tämä latisti hieman itseäänkin. Mutta miksi antaisin hänen pilata odotukseni onnen. Hänelle ei kuulu meidän, puolisoni ja minun elämäni.
Onneksi on kuitenkin toinen mummo vauvalla myös, äitini siis :)
Miten teillä muilla, minkälaiset appivanhemmat teillä on,oletteko väleissä? Miten ottivat vauvauutiset vastaan?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Meillä avopuolison äiti syytti minua, että minun syy, että olen raskaana.. että hänen poikansa ei voi olla osallisena tälläiseen.. MITÄ??? Eikö hän tiedä, että lapsen tekoon tarvitaan YLEENSÄ kaksi? En siis näitten syytösten antanut haitata, koska minä jos kuka tiedän, että kyllä mies on yhtä lailla mukana tässä vauva hommassa kuin minäkin, yhdessä se on päätetty, että lapsia ruetaan tekemään.
Nyt on ääni muuttunut kellossa, kun maha jo näkyy ja hänkin on saanut miettiä asiaa rauhassa.. (Syy tähän syyttelyyn ollut vain se ettei hän ole valmis omasta mielestään mummoks,, eka lapsenlapsi siis tulossa)
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. Vähän joka asiassa raskauden aikana.. Syömiset sun muut mielipiteet..
Oikeasti osallisia tarvitaan kaksi, suomessakin on monta lasta ilman isää, kun äiti halusi vain lapsen...
Mutta joo, kyllä itsekin järkyttyisin jos mummoksi nuorena tulisin, vanhin on jo täysikäinen ja itse olen 40-vuotias. Mutta ensi sulattelun jälkeen alkaisin "rasittavaksi" mummoksi, kun ei kukaan muu osaa hoitaa lastenlastani oikein..vai miten se meni.
Avopuolison äiti ehkä tarkoitti, että olisitte nyt odottaneet vielä pari vuotta. Olisitte käyneet koulunne loppuun, saaneet hyvät ammatit, menneet rauhassa naimisiin ja SITTEN alkaneet lapsentekoon.
Kävikö edes mielessä?
Höpöhöpö... Kyllä jokainen mies, joka sukupuolielimensä tuikkaa naiseen, tietää kyllä ihan varmasti että siitä VOI tulla raskaaksi. Huonompi homma on tietenkin, jos ei tiedä...mutta se tuskin on naisen vika?! Mikään ehkäisy ei ole 100% varma ja aikuiset ihmiset kyllä ottavat vastuun seksin harrastamisestaan ja sen mahdollisista seurauksista... On pari vaihtoehtoa 100% ehkäisyyn, toinen on piuhat poikki ja toinen on olla harrastamatta seksiä! :) Ja vielä, abortti ei ole ehkäisykeino!
Ja on se kamala, jos pitää oikein järkyttyä että nuorena mummoksi tulisi...et sitten tullut sitä ajatelleeksi kun niitä lapsia väsäsit?! Että voit joutua nuorena mummoksi :) ?! Ehheh... Eikai kukaan nyt tosissaan ajattele, että kun ensin on tehnyt lapsia, niin niiden ei sitten saisi tehdä omia lapsia haluamanaan ajankohtana vain siksi, ettei äiskä halua liian nuorena mummoksi :) ?! Voi elämän kevät ihmisten itsekkyyttä!
Appivanhemmille ei todellakaan kuulu milloin lapsia tehdään kunhan vain itse olette valmiita ottamaan vauvan vastaan. That's it! Onnellista odotusta kaikille.
Ei kannata kuitenkaan paljon lapsia tehdä. Tunnen yhden perheen jossa on 7 lasta . Äiti on 27 vuotias ja isä vielä nuorempi . Äidinäiti ei tykkää että tytär tekee joka vuosi lapsen . Yhdet kaksosetkin heillä on . Ja isästä ei ole töihin joten elävät sosiaalin rahoilla .
Ja entäs sitten kun ne lapset eivät saa töitä tulevaisuudessa eikä vanhemmilla ole anta lantin lanttia? Ei ole varaa kouluttaa niitä?
Lapset kun alkavat jo jotain tajuamaan niin häpeävät vanhempiaan ja itsekkin muistan kuinka joutui koulussa kiustuksi murkkuikäisenä kun joutui kulkemaan halvoissa vanhoissa kierrätyslumpuissa eikä saanut kotoa käyttörahaa, hyvä että edes ruuan sai ja niukkaa sekin. Kouluun piti mennä sairanakin kun kotona ei ollut ruokaa. Onneksi pääsi palkkatyöhön heti peruskoulun jälkeen kun alkoi vituttamaan se köyhyys. Opiskeluaikanakin sai siihen aikaan työharjoittelustakin jotain pientä palkkaa kun nykyään teetätetään kaikki ilmaistyönä.
Varattomien työtävieroksuvien vanhempien kannattaisi vähän tarkemmin miettiä tehdäkkö tänne lapsia kärsiin kun täällä ei enään ole työpaikkoja eikä varsinkaan kouluttamattomilla nuorilla ole vähääkään päästä tienaamaan. Minä elätin itseni jo alaikäisenä mutta nykyään se on jo vaikeampaa jos ei suhteilla pääse töihin.
Kyllähän lapset häpeävät kotona makaavia vanhempiaan jotka käyvät jostain sossun luukusta rahansa kynsimästä . Eikä se vielä mitään vaan helposti tulee mielenterveysongelmia siitä liiallisesta köyhyydestä häpeän lisäksi. Helposti se sukupolvien surkea tilanne sitten jatkuu seuraavien jälkeläisten suhteen sillä sitä ei saa helposti katkaistua. Nuorten itsemurhatilastotkin kertoo aika paljon suurimmaksi syyksi vanhempien välinpitämättömyys kunhahan vain tekevät lapsia saadakseen niillä oman leivän suuhunsa sossunluukusta ja muulla ei olekkaan väliä. Monen olen kuullut kertovan että saavat lapset häipyä omilleen kunhan tuet niistä loppuvat ja siihen loppuu se vanhemmuus. On äärettömän itsekästä alkaa tienaamaan lapsenteolla enkä yhtään ihmettele jos siitä ei tykätä kun loppujen lopuksi siitä kärsii eniten ne lapset, UHRIT.
Ennen lapsia anoppi yritti meidät erottaa, kun hänellä oli joku jo pojallensa valmiiksi katsottuna. Sitten, kun ei onnistunut, pitää yrittää puuttua lapsien lukumäärään.Meillä anoppi teki kantansa selväksi jo ennen toista lasta, ettei tarvis tehdä. Nyt odotetaan kolmatta, josta anoppi ei vielä tiedä mitään. Kuitenkin tässä juuri alkuraskauden aikoihin sanoi, että herra siunaa ja varjele ja teki ristinmerkkiä,tarkoittaen, että ei kai me nyt sentäään kolmea tehdä, kun luuli kaverini puhuvan kolmannesta lapsesta. Keskustelun aihe ei tosin koskenut lapsia mitenkään. Asiahan ei kuulu hänelle millään tavalla, joten ei olla vaivauduttu edes kertomaan nykyisestä raskaudesta. Eipä juurikaan olla lapsenvahdiksi pyydetty tai muutenkaan rasitettu. Vaikka anoppi lapsia hoitoon jatkuvasti kinuaa. Ja kun nykyinen raskaus tulee ilmi, niin teeskentelee varmaan taas onnellista. Ja sekös vasta ärsyttää, kun tietää mikä kiero manipuloija on kyseessä.
Hiiteen vaan koko anoppi mielipiteinensä!
Meillä samankaltainen tilanne. Kyseessä tosin oma äitini. Sotkeutuu joka asiaan ja katsoo asiakseen huomautella jos vaikka mistä tyyliin, ettekai te ainakaan toista aio tehdä? Tähän vielä silmienympäri pyöräyttelyt niin kuva on valmis. Saimme vähän aikaa sitten km, josta onneksi emme edes ehtineet mainita, koska sitä ivan määrää ei olisi kukaan kestänyt. Toiveissa toinen vauva.
Joo-o, samanlaisia ne näyttävät olevan anopit monella muullakin..
Olen siis mies, ja puolisoni äiti on aivan käsittämätön. Toisena päivänä lappaa pullaa mukaan, ja toisena päivänä haukkuu avokkini, eli siis tyttärensä, siitä kuinka hän ei osaa siivota ja on huono taloudenhoitaja jne.
Taloa kun rakennettiin, niin anoppi yritti kiristämällä saada tekemään talosta hänen mieleisensä. SIIS HÄNEN MIELEISENSÄ!! MINUN JA AVOKKINI TALOSTA?!!
Minähän kiehahdin kerrasta, ja niinsanotusti suolasin anopin puhelimen kautta perimmäiseen h*lvettiin.
Nykypäivänä hän ei uskalla minulle tai avokilleni poikittaista sanaa sanoa asioissa jotka eivät hänelle mitenkään kuulu, kun tietää että minä vahdin sitä rajaa tarkasti, eikä sen rajan yli ole tasan mitään asiaa.
Meillä "anoppi" oli iloinen kakkosen tulosta, tosin eipä sen jälkeen ollut missään tekemisissä ei apuna tai kuulumisia kysellen.
Ja eron jälkeen on tuo "anoppi" pitänyt minua koiraa huonompana vaikka hoidan kaksi lasta yksin, mutta näinhän se menee kun kerran jätin hänen poikansa kuin nallin kalliolle. On kuule haukuttu vaikka miksi.
Isovanhempien pitäisi tukea eikä olla latistajia. Tosin minulle tuo ihminen on hänen välinpitämättömyytensä lapsenlapsiaan kohtaan -tekonsa jälkeen kuin ilmaa. Haukkumisieni jälkeen hän saa tehdä aloitteen, otan kyllä hänet vastaan jos hän tajuaa mokansa kasvettuaan ensin aikuiseksi. Tosin luulen että sitä päivää ei hänen eläissään tule, kiva se olisi lasten vuoksi.
Ei niistä kannata välittää. Jos tulevat hyvällä mielellä niin sitten on kiva ja pitää ottaa mukaan tietyissä rajoissa mutta ikävämieliset kannattaa vain "unohtaa" ettei elämä kärsi turhaan. Saa niitä varamummoja vaikka naapureista jos sikseen.
Anteeksi nyt kaikille onnellisille odottajille, mutta se on kaikkien kannalta parempi, että tämän asian kanssa EI MISSÄÄN NIMESSÄ hötykyillä. Ei aina pysty ymmärtämään mikä nuoria naisia ajaa siihen vauvantekoon. ENSIN koulu ja ammatti ja koti, SITTEN se vauva. Näin se homma toimii ja kenelläkään ei ole valittamista. Lapsi ei ole lelu, eikä se kääryle (vaikka mukava onkin ja oma) ratkaise MITÄÄN ongelmia. Päinvastoin, jos talous ei kestä lasta, niin siitä ne ongelmat vasta alkaa...joskus se mieskin lähtee kävelemään kun huomaa, että ei ole mitään keinoa saada homma toimimaan!
Mistä sinä höpiset? Ethän voi tietää miten harkittu lapsi on, minkäikäisiä nämä kirjoittajat on yms. Etkä varmastikaan tiedä paljonko nämä ihmiset tienaavat :D
Ei herttinen...
Eihän tässä nyt kyse ollut mistään noista asioista, vaan isovanhempien (anopin) suhtautumisesta ja lapsilukuun puuttumisesta.
Johan on olettamuksia. Itsellä ikää ekan syntyessä 29 ja nyt 33. Missähän välissä lapset tehdään, jos ei nyt??
Olen aivan samaa mieltä nimimerkki -.- kanssa. Ekana oma elämä järjestykseen ja sitten vasta vauvoja jos siltä tuntuu.
Mikä nuoria ajaa tekemään liian aikaiseen lapsia???
Anoppi ja appi asiaan sen verran, että pitäkää oma elämä kuosissa vaikka onkin tyhmät puolison tai omat vanhemmat. Eläkää omaa elämää välittämättä vanhemmista jos ne ovat tyhmiä.
Nyt kyllä meni yli hilseen tuon -.- käyttäjän kommentti.. Ite olen 21 vuotias 2 lapsen äiti ja naimisissa. En ole edes peruskoulua käynyt loppuun. Voin myöntää että 1 lapsi oli kyllä täysi vahinko mutta onnellisempi en voisi olla siitä että sain kauniin pienen enkelin itselleni. Joo ja ehkä aina pitää vähän kiristää nyöriä kun ei meinaa rahat riittää mutta sitä nyöriä kiristetää sitte omalta osalta eikä lasten. Ja kun tuossa kirjotuksessa niin kauniisti lukee että joskus se mieskin lähtee kävelemään ni mulla on mies armeijassa. Eikä meillä ole mitään ongelmia.
Ja sitten tähän oikeeseen aiheeseen :D Minulla on anoppi joka on vihannut minua siitä asti kun minut ensimmäisen kerran näki. Ei voi sietää minua ja haukkuu minut aina tilaisuuden tullen. Milloin on kuultu sitä että puolison pitäisi viedä pyykkinsä äitin pestäväksi ku oma vaimo ei osaa kotia hoitaa ja että mies ansaitsisi paremman vaimon ku minut. Ja lapsethan oli sitten juttu peli erikseen. Anoppi tehnyt turhia ilmoituksia sossuun ja yrittää saada lapset meiltä pois. Mutta asutaan niin pienessä kylässä että kaikki tuntee toisensa joten kaikki myös tietää sen että anoppini on alkoholisti. Ei ole anopit helppoja.
Just...on niin vastuullista toimintaa että...Noh. katotaas muutaman vuoden päästä tilannetta uudelleen...rahanmeno kasvaa vuosi vuodelta...Siinä saattaa riinuskalle tulla jossain vaiheessa itku silmään kun se koulukin jäi suorittamatta ja näin ollen ei ole MITÄÄN mahdollisuutta saada MITÄÄN työtä.
Usealle ihmiselle vauvauutinen on se huonouutinen,koska ihmisiä elää erilaisissa elämäntilanteissa.
Mitäpä näille asioille mahtaa...? Olkaa te erilaisia isovanhempia sitten aikanaan!
Se on kyllä ikävää jos anoppi on tuollainen! Mullon erittäin tärkeä juuri sitä, että tuun toimeen mun miehen äidin kanssa, koska mä en haluasi olla heidän välissä tai yrittäis pojalleensä puhua pahaa omasta äidistä. niinkuin myös en haluasi että joku nainen yrittäis olla mun ja poikani välissä, se ei ole kaunista katsottavaa tilanne ja se aina vaan menee rumemmaksi. muttei kaikki ajattelee noin.. mikä on ihan ok mulle.
Kysymykseen vastaan että: oon ap ikänen ja toista odottelemassa, mun anoppi sekosi ilosta, kun kuuli.. se oli niin iloinen, halasi, onnitteli ja soitti koko suvulle kertoakseen uutisia, meillä on super hyvät välit, shoppaillaan yhdessä ja jos mies lähtee vihteelle ja mullon tylsää yksin tai pojan kanssa kotona niin meen heille yöksi (asuvat lähellä). ei kaikki anopit niin ilkeitä ole. Miehen äiti täytyy kunnioittaa ja osaa arvostaa, koska ilman häntä ei olis sitä sun ihanaa miestä, eikä varmaa niitäkää ihania nyyttejäsi " lapsi/lapsIa"
Olen itse ollut nykyisen puolison kanssa 3 vuotta ja oma ``anoppini``
on käynyt kerran meillä. Asuvat 500 metrin päässä. Meillä on kaksi lasta ja ensimmäisen ilmoitettuaan tulostaan hän alkoi rääkymään ja ei onnesta! Itse näen asiassa vain positiivisia puolia,eipähän tarvi istua epämiellyttävissä kahvittelutilanteissa sellaisten ihmisten kanssa joista ei itekään niin välitä. Puolisoni otti asian aluksi aika raskaasti mutta on oppinut elämään sen kanssa. Ja jos joku ihmettelee että oppivatko lapset tuntemaan isovanhempiaan ollenkaan niin mielestäni niiden ei edes tarvi jos kyseessä on tällaiset isovanhemmat.
Ihme touhua kun ei käydä kouluja loppuun vaan tehdään heti jo yläasteikäisenä mukula!!
Niitä sitten väkerretään perä perään 3-4 kappaletta ja kun ikää rupeaa olemaa 25v-30v, niin ei työt kiinnosta!
Mukuloita tehdään siinä vaiheessa aina seuraava kun 3 vuoden hoitovapaa rajapyykki alkaa olemaan täynnä!
Sitten valitetaan kun ei pystytä opiskelamaan kun pitää lapset hoitaa ja koti hoitaa ja plaa plaa plaa!!!! Jokainen on itse valinnut tilanteensa tekemällä ne 4 kersaa! Jos tuon jälkeen viitsii enää valittaa, ettei pysty opiskelemaan ja kukaan ei palkkaa kun ei ole ammattia, niin sitten pitää katsoa peiliin!!!!!
Mies tekee ympäripyöreitä päiviä ja yrittää elättää perheensä. Lapsien äiti vaan valittaa kun ei ole enää yhteistä aikaa miehen kanssa, eikä pääse enää mihinkään! Sitten riidellään rahasta ja ajasta ja kaikesta muusta turhasta!!
Sitten tuleekin jo ero ja äityli jää mukuloittensa kanssa yhteiskunnan elätettäväksi!!! Lisää loisia vaan meidän veronmaksajien piikkiin!!
(Tämä viesti ei ollut tarkoitettu alkuperäiselle eikä kenellekään viestin kirjoittajalle. Tämä on vain oma mielipiteeni asiasta!!)
Sinä jota vituttaa niin vitusti niin onk täällä kukaan valittanut ettei pysty opiskelemaan tai ei pääse töihin? Mä ainaki oon saanu kaiken mahdollisen avun siihen et pääsisin peruskoulun loppuu ja töissäkin olen käyny. Se ei oo niin vaikeeta jos osaa vaan järjestellä asioita ja ottaa avun vastaa mitä tarjotaa. Ja oikeestaa tällä hetkellä mäkin olen onnellinen siitä että olen kotona vaikkakin kelan rahoilla. Ja tottakai sulla saa olla omat mielipiteet mut sit jos rupeet tollasesta tyhjästä nalkuttaa ni se on aika turhaa..
Mä arvasin, kun jonnekin kirjoittaa ikäänsä niin tulee aina tollasia "mukavia kommentejä" kaikilla on omat mielipiteensä ja tässä minun.
Joo myönnetään et sain muksuni nuorena ja olin silloin ammistokalla. muksu syntyi kesälomalla ja jäin tasan vuodeksi äitiyslomalle. seuraava vuos menin oppisopimuksella töihin viimeistä vuotta suorittamaan, en saanut mitään opintorahoja kelalta vaan palkaa. valmistuin vuoden päästä ja sain vakituista työpaikka ja ollut nyt 1,5v siellä ja hain nyt ammiskorkeeseen. Mieheni on mua 7v vanhempi ja on ollut koko ajan töissä, eikä me asuta vuokralla.
Mä aion vielä toisen jälkeen pyörittää 2lasta lisää perään, ennen kun mä täytän 30v.
Jotkut kato haluaa nuorena, sen takia ettei tarvi enää 40kympisenä juosta alle 3vuotian perään, vaan silloin syödään rautaa ja huolehditaan selästä,joka alkaa pian pettää! Nyt kun on nuori, tuore, veri kulkee ja jaksa tehdä 3vuorotyötä, hoitaa koti ja huolehtia miehestä ja ennen kaikia vetää kuperkeikkoja mukkulan kanssa lattialla. huolehtia ulkonäöstä ja treenaa niin hoidan kaikki pois alta.
Mullon 3-423kympisenä ihan erit suunnitelmat
OPPIKAA LUKEMAAN!!!! Niin kuin mä sanoin, niin viesti ei kohdistunut yhteenkään kirjoittajaan!!!!!
Eikä kaikki oo ONNEKS sellaisia loisia!!!!
Mutta moni on!!!!
Nimittäin tuollaiset ääliöt!!!!!!!!!!!Ennenkaikkea naurattaa silti!!!!!!!!!XDDDDDDDDDD
Viestiketjussa oli kylläkin kyse epämieluisista anopeista, ei sopivasta lapsentekoiästä. Ja kuka sitäkään määrittelee, kuin vanhemmat itse? Joku ei välttämättä kolmekymppisenäkään ole valmis äidiksi, eikä ikä, koulutus, siviilisääty ja asumismuoto kerro koko totuutta. Mitä väliä lapsen kannalta, onko esim. avoliitossa tai asuuko vuokralla? Ei mitään. Olen 26-vuotias ja asun omassa talossa. Näiden perusteella voisin siis tehdä lapsia, eikö niin? Mutta entäs kun minulla ei ole koulutusta, emmekä ole naimisissa? Olisin varmaan maailman huonoin äiti näiden valittajien mielestä!
Itse asiaan, minulla toistaiseksi tuntuu olevan todella kiva anoppi, tunsin hänet jo ennen kuin tapasin mieheni. Kovasti odottaa mummoksi tuloa, samoin kuin oma äitini :) Toivottavasti hyvä suhteemme jatkuu myös sen jälkeen, kun joskus saamme vauvan!
Vaikkei tämä ketju alunperin "oikeaa" lastenhankkimisikää tai olosuhteita käsitellytkään, haluaisin kuitenkin huomauttaa, että monen koulutetun ja parisuhteessa olevan nuoren naisen on vaikea löytää työtä, eteenkään vakutuista paikkaa, koska työnantaja arvelee tämän hankkiutuvan lähivuosina raskaaksi. Se ei ole lapsivihamielisyyttä, vaan äitiyslomat ja sairaslomat lasten takia tulevat vain niin kalliiksi, eteenkin pienyrityksissä. Jos sen työpaikan onkin saanut, työnantaja kustantanut lapsivapaat, niin eikös sitten kun työnantaja vihdoin saisi parhaan hyödyn sijoitukselleen eli kokeneen työntekijän panoksen, niin tämä "eteneekin urallaan" vaihtamalla työpaikkaa! Työnantajan kannattaa siis ennemmin palkata nainen, jolla on tuore, aikuisena hankittu koulutus ja lapset jo tehty eivätkä enää pieniä. Raha puhuu, ei sille mitään voi, eteenkin ei-julkisella puolella, pienissä ja keskisuurissa, työvaltaisissa yrityksissä. Koulutusta vailla olevan tai ammatia vaihtavan työttömän kannattaa ehdottomasti ottaa selvää, voiko hän opiskella (aikuisena) työttömyyskorvauksella.
Itse en sairastele juuri koskaan kun harrastan säännöllistä liikuntaa, ei ole autoa millä ajella oven edestä toiseen enkä kulje bussillakaan paria pysäkinväliä kuin tekevät jo nuoretkin. Itse olen lapsettomuuden vailinnut ja alkohan se vituttamaan jatkuvien sairaslomalaisten töiden tekeminen. Se on niin helppoa tehdä kakaralle ripuli kun on itsellä karapula ja sen jälkeen tarvitsee itse sairaslomaa kun on muka sama "ripuli" tarttunut siltä kakaralta. Valtion ja kunnan suojatyöpaikoissa ne oikein laskevat paljonko saa olla vuodessa sairaslomalla ettei oteta palkasta. Kyselevät toisiltaan naureskellen että onko tullut "lakisääteiset" sairaslomat jo pidettyä jos ollaan loppuvuodesta vaikka sitten jo vähän sairaana töissäkin kun muuten menisi jo palkasta. Yksityisillä ei varmasti onnistuisi moinen templaaminen vaan saisi kenkää.
Aikuiskoulutuskeskuksista harvoin saa sellaista ammattitaitoa kuin nuorisoasteen ammatikouluista. Aikuiskoulutuksesta kun puuttuu se teoriatieto ja siellä tuupataan heti työharjoitteluun eli työssäoppimiseen ja jos työpaikoilla käytetään opiskelijaa sairaslomien paikkaamiseen niin ettei sijaisia tarvitse ottaa elikkä siirretään omaa henkilökuntaa sen työn tekemiseen mitä opiskelija tarvitsisi ja laitetaan opiskelija siivous ja paska työhön niin mitä helvettiä se opiskelija muka oppii? Sen oikean ammattikoulun jossa ei ollut paljoa työssäoppimista silloin 80- luvulla käyneenä ja nyt uudelleen ammattiin opiskelleena aikuiskoulutuksena niin eroa siinä ihan järkyttävästi että aikuiskoulutus on suurimmaksi osaksi orjatyövoimaa sairaslomienpaikkaaminen firmoille ja kaikki perusasiat jää oppimatta. Kaikkiin kesälomituksiin , talvilomiin ja sairaslomituksiin huudetaan aikuisopikelupaikoista ilmaista työvoimaa. Eikä niissä siivous- ja tiskaus hommissa sitä ammattia opi, ei taatusti kun lyödään rätti kouraan. Ilmaista työvoimaa täällä vain haetaan humpuuki aikuiskoulutuksella. Saadaan vain työllistettyä tiettyjä ihmisiä pyörittelemään työttömiä uudelleenkoulutuksen turvin ja yrityksille ilmaista työvoimaa. Jotkut tahot ne nostelevat isoja palkkoja tällä humpuuki koulutuksella ja hyvä kun ei joku työtön harjoittele niiden johtajien perseen pyyhkimistäkin.
Aikuiskoulutukseen kannattaa hakeutua vasta sitten kun osaa sen ammatin ja on ollut siinä harjoittajana vähintään kymmenen vuotta kun minullekkin vittuiltiin että etkö sä jo osaa aikuinen ihminen tehdä sitä sun tätä, kun ihan uudelle alalle lähdin niin selkäpiitä karmi se kohtelu työpaikoilla mitä sain. Täytyy olla kovapäinen ihminen että sen halveksunnan kestää ilman mielenterveysongelmia. Työpaikoilla saatetaan olla haluttomia opettamaan ja kohtelu voi olla karmivaa jos törmää näihin työhönsä kyllästyneisiin ihmisiin joilla ei ole minkäänmoisia sosiaalisia taitoja. heidänlaisensa saavat varmasti nuorenkin ihmisen työ motivaation tapettua siihen paikkaan. Joku samalla alalla ollut kokoikänsä saattaa olla helvetin katkera ja katkeroittaa koko työpaikan ilmapiirin niin ettei kukaan saa nauttia työstään ja näitähän paskoja näin aikuiskoulutuksen aikana kun monia työpaikkoja kiersin. Nuoret herkät ihmiset lähtivät niistä usein itkien ulos enkä yhtään ihmettele.
Onse kyllä jännää et lapsettomilla on eniten sanottavaa odottavien äitien palstoilla, seuraavat aktiivisesti keskusteluja ja jättävät mielipiteensä.
Mä en kehtais enkä viittis leveillä lapettomuus paltsoissa, ihan vaan sen takia koska minulla ei ole mitään asiaa siellä.
Täällä käsitellään äidiksi tulemista, harkituista lapseista, lisää lapseista, masussa kasvaavista lapseista sekä anopin reaktio ilo uutisiin.
Ei pahalla, mutta Minusta tuntuu et sä et kuuluu niihin kategoriaan!!
Täällä pitkästä aikaa katselemassa näitä vastauksia,mitä tähän on kirjoiteltu. Olihan se arvattavissa, että tänne tulee jos jonkinmoista mielipiedettä, tämäkin jakaa niin monien ihmisten mielipiteet ja puhuttaa paljon. Mutta jokatapauksessa, kaikki vastanneiden viestejä oli mukava lueskella.
Alussa, kun ensimmäistä lastani odotin, oli tosi hyvät välit anopiini kanssa, ei mitään vaikeuksia tai mitään. Jossakin vaiheessa ne välit sitten tulehtuivat, ja jätin heille menemiset. Enkä ole kuin pakollisesti häneen yhteydessä.
No mutta hei - nimimerkki kirjoitti: (lainaus)
Avopuolison äiti ehkä tarkoitti, että olisitte nyt odottaneet vielä pari vuotta. Olisitte käyneet koulunne loppuun, saaneet hyvät ammatit, menneet rauhassa naimisiin ja SITTEN alkaneet lapsentekoon.
Kävikö edes mielessä?
Ja vastaus sinulle:
Ei käynyt mielessä. Miksi? Olemme käyneet koulumme loppuun, on hyvät ammatit, ja töissäkin kyllä käydään (minä osa-aikatyössä tämän ensimmäisen lapseni takia, ettei häntä hoitoon tarvitse vielä viedä näin pienenä!) Naimisiin? Eikö sekin ole meidän oma asia,olemmeko naimisissa vai ei, ei se kuulu toisille,kuin meille. Ja nykyisin ei naimisiinmeno sitä tarkoita pysyvätkö parit yhdessä vai ei,ero voi tulla silti. Meille on hyvä näin, avopuolisoina toisillemme. Ja siksi myös ei käynyt mielessä,koska tiedän mistä tämä vihanpito on alkanut, ja miksi hän suhtautuu uutiseen nuin kuin suhtautui.
Heips... Kirjoitit: (lainaus):
Miehen äiti täytyy kunnioittaa ja osaa arvostaa, koska ilman häntä ei olis sitä sun ihanaa miestä, eikä varmaa niitäkää ihania nyyttejäsi " lapsi/lapsIa"