Olen kyllästynyt pohjattomaan yksinäisyyteeni. Toistuviin pettymyksiin rakkaudessa jotka repivät mieleni hajalle. Haluaisin erakoitua täysin kun en itkuani saa kuriin. Olen niin kelvoton kun olla ja voi. Aina löydän itseni samasta tilanteesta, minut hurmataan nopeasti hylätään vieläkin nopeammin. Vihaan tätä tunnetta mikä hylkäämisestä jää. Helpompi olisi kun ei mitään suhteita edes yrittäisi viritellä.
Päivät kuin unta vaan
nainen -83
3169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo voisi olla suoraan miun kirjottama. En oo enää uskaltanut seurustella sen jälkeen, kun se ainut ihminen johon rakastuin tosissani hylkäsi tyhjästä. Jatkuvasti saa pettyä suhteissa vaikka miten yrittäisi olla varovainen muttei liian varovainen. Koskaan ei tiiä keneen voi luottaa.. Toisaalta haluis vaan luovuttaa mutta toisaalta ahdistaa olla yksin, en kaipaa mitään isoa kaverijoukkoa vaan parisuhdetta.
Väkisinkin jää jäljet. Tämä päivä ihan kauhea. Mitään vastausta ei tule, miksi kävi miten kävi. Miten kiinnostus voi yhtäkkiä kuolla? Ilman selitystä? Minäkin haluaisin tavallisen parisuhteen. Sellaisen missä molemmat kunnioittaisi toinen toistaan. Missä tehtäisiin normaaleja asioita ja elettäisiin yhdessä arkea. Pelkkiä vääriä valintoja vaan..
voimia sinulle lies_irae, toivon että löydät haluamasi!
Minut on hylätty tähän maailmaan yksin.