Ihan sillä kysyn, jos vaikka sattuis joku ihan täyspäinen mies tämän lukemaan...
Eli mun aviomiehellä on ennestään yksi lapsi, minulla ei lapsia ole.
Miehen lapsi asuu äidillään, ja miehellä ja tällä äidillä on jatkuvat riidat tapaamisista.
Nyt tilanne on se, että lapsentekoajatukset ovat nousseet mulla pinnalle. Ikäkin alkaa painaa. Mies on aikoinaan sanonut että joo joskus sitten vois olla kiva. Nyt kun asian olen vakavissani ottanut puheeksi, kanta onkin muuttunut! Vaikuttimena miehen mieleen on varmasti se, että tapaa olemassaolevaa lastaan entistä harvemmin, sen äiti on muuttanut kauemmas ja hankaloittaa vähiäkin tapaamisia.
Mieheni siis sanoo, että ei halua lasta, ja syy on se, että hän pelkää, että uusikin lapsi vietäisiin häneltä. On kuulema niin kamalaa, kun ei saa nähdä lastaan, ettei halua enää toisen lapsen kohdalla kokea sitä. Ei uskalla ottaa riskiä.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa voisi tehdä? Liittomme on muuten hyvä, eikä mies vaikuta epäluuloiselta parisuhteemme kestosta. Paitsi kun lapsenhankinta tulee puheeksi.
Taustalla siis miehen esikoisen äidin synnytysmasennus ja se, että se lopulta johti tapahtumasarjaan joka aiheutti eron. Ja näin mies joutui syrjään lapsensa elämästä, ja pelkää, että näin kävisi uudestaan.
Valehteleeko mies, voiko hän pelätä noin oikeasti, ja mitä tässä pitäisi tehdä oli syy lapsentekohaluttomuuteen mikä tahansa ? :P
Minulla alkaa ikää olemaan pian lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä, ja enää tässä en voi odotella. Joko lapsi tämän miehen kanssa, ero ja uusi mies äkkiä hakuseen tai lapsettomuuden hyväksyminen.
Painaa mieltä, koko ajan on vaikea olla. Miksi se, että miehen "entinen elämä" on mennyt päin pyllyä, aiheuttaisi minulle sen että minä en saa koskaan lasta :( :( :(
Eli mun aviomiehellä on ennestään yksi lapsi, minulla ei lapsia ole.
Miehen lapsi asuu äidillään, ja miehellä ja tällä äidillä on jatkuvat riidat tapaamisista.
Nyt tilanne on se, että lapsentekoajatukset ovat nousseet mulla pinnalle. Ikäkin alkaa painaa. Mies on aikoinaan sanonut että joo joskus sitten vois olla kiva. Nyt kun asian olen vakavissani ottanut puheeksi, kanta onkin muuttunut! Vaikuttimena miehen mieleen on varmasti se, että tapaa olemassaolevaa lastaan entistä harvemmin, sen äiti on muuttanut kauemmas ja hankaloittaa vähiäkin tapaamisia.
Mieheni siis sanoo, että ei halua lasta, ja syy on se, että hän pelkää, että uusikin lapsi vietäisiin häneltä. On kuulema niin kamalaa, kun ei saa nähdä lastaan, ettei halua enää toisen lapsen kohdalla kokea sitä. Ei uskalla ottaa riskiä.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa voisi tehdä? Liittomme on muuten hyvä, eikä mies vaikuta epäluuloiselta parisuhteemme kestosta. Paitsi kun lapsenhankinta tulee puheeksi.
Taustalla siis miehen esikoisen äidin synnytysmasennus ja se, että se lopulta johti tapahtumasarjaan joka aiheutti eron. Ja näin mies joutui syrjään lapsensa elämästä, ja pelkää, että näin kävisi uudestaan.
Valehteleeko mies, voiko hän pelätä noin oikeasti, ja mitä tässä pitäisi tehdä oli syy lapsentekohaluttomuuteen mikä tahansa ? :P
Minulla alkaa ikää olemaan pian lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä, ja enää tässä en voi odotella. Joko lapsi tämän miehen kanssa, ero ja uusi mies äkkiä hakuseen tai lapsettomuuden hyväksyminen.
Painaa mieltä, koko ajan on vaikea olla. Miksi se, että miehen "entinen elämä" on mennyt päin pyllyä, aiheuttaisi minulle sen että minä en saa koskaan lasta :( :( :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miesten asema perheissä on ollut erittäin huono. Asiaan on kiinnitetty huomiota ja ongelmaan on puututtu sekä Awen Oy:ssä, että Yliopistoissa.
Lue Etelä-Karjalan amatillisisvistävä koulutusohjelma, joka on kohdennettu lasten parissa työskentelville viranomaisille.
Lapsi lyömäaseena ja koston välineenä huoltajuusriidoissa ja avioerossa.
http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=19067&NakymaID=391
----
Miksi mies ei halua lasta, johtuu ehkä siitä, että hän ei halua kokea uudelleen, että joku haluaa tulla äidiksi joka saattaa jättää miehen ja keinoja kaihtamatta heittää ukon "ulkoruokintaan".
Lue Awen Oy:n luento, joka on pidettu 11.2.2011.
Luennoitsijoina alan huippuja.
Kohderyhmänä lasten suojelussa ryöskentelevät, jotta hekin ymmärtäisivät, että isälläkin on tunteet.
Myös äideille tulisi järjestää myös vastaavia koulutustilaisuuksia.
http://www.awen.fi/ohjelmat/Lapsi koston valineena avioerossa_11.2...
----
Jostain syystä edellinen linkki ei auennut.
Yeitetään uudelleen, aihe on sama kuin Etelä-Karjalan yliopistolla.
http://www.awen.fi/ohjelmat/Lapsi koston valineena avioerossa_11.2...
------
Noi nyt ei liittynyt mitenkään mun tilanteeseen.
Naisten huono ja ongelmia aiheuttava käytös johtuu siitä, kun naiset haluavat lapsia liian nuorina, eli elämä jää elämättä, arvomaailma muokkautumatta ja siksi toimitaan kuten muut. Kun se lapsensiittäkä on hankittuja lapsi, sitten huomataan, että ei tää oo elämää ja aletaan käymään vieraissa ja harrastaa henkistä väkivaltaa johon se nennerö kotona alistuu.
Me miehet aiheutamme ahdinkomme itse!
MIehelläsi on takana traumaattinen kokemus ja se vaikuttaa väksisinkin paljon häneen. Se on vain hyväksyttävä. Hyvin todennäköisesti hänen aikaisemmassakin liitossaan kaikki oli ihan hyvin ennen lapsen tuloa. Eli hänen nykyinenkin tilanteensa sinun kanssasi saattaa muistuttaa hyvin paljon hänen entisen suhteensa alkuaikoja. Ei siis ihme että hän ei osaa luottaa siihen että sinä et muuttusi lapsen syntymän myötä ja hän ei joutuisi taas kokemaan samaa uudestaan. Siitähän ei oikeasti ole edes mitään takeita. Kukaan ei voi tietää etukäteen miten hänen elämänsä tai hän itse muuttuu lapsen tulon myötä. Eikä kukaan voi luvata että kaikki menee aina hyvin. Tämä on vain realismia.
Minusta ainoa asia, jonka voit tehdä, on se että saat miehesi vakuuttuneeksi siitä että hänen kannattaa kaikesta huolimatta ottaa riski ja kokeilla uudestaan. On kuitenkin ihan suuri mahdollisuus että kaikki kuitenkin menee hyvin ja silloin hän saisi taas nauttia isyydestä täysillä eikä saisi vain murusia siitä kuten nyt tapahtuu hänen ensimmäisen lapsensa kanssa. Eli keskustelua, keskustelua, keskustelua...