Haaveissani oli aikaisemmin kaksi lasta. Ensimmäinen syntyi mielestäni traumaattisesti alakautta:
- käynnistys rv 35 6 (vauva 2490g, 46cm, pää 31cm)
- eppari
- imukuppi
- emättimeen koko pituudelta 2. asteen repeämä yksi 2. asteen repeämä emättimen suulle
- tulehtunut, todella kipeä, epparihaava 1,5kk synnytyksestä
- todella kipeät peräpukamat (sisäisiä ja ulkoisia)
- todella kipeät kivut repeytymien takia
- raskausmyrkytys; munuaiset lakkasivat toimimasta
- 2,8l verenmenetys, koska veri jostain syystä ohentui liikaa
- avautumisvaihe nopea, mutta laskeutumista odoteltiinkin sitten 4-5h, mutta ei koskaan kunnolla laskeutunut (-> imukuppi)
- ponnistusvaihe 31min
- istukan irroittaminen: 3xmahan runnominen (jota sanovat 'paineluksi', sattui enemmän kuin koko synnytys yhteensä), lopulta otettiin ulos kaapimalla & käsin
- virhetarjonta; vauva tuli pää vinossa
- huono synnytyksen seuranta; synnytys kesti kokonaisuudessaan 14h ja kätilö kävi tarkastamassa tilanteen vain ja ainoastaan, kun sitä pyysin
Synnytyksen koin hyvin traumaattisena. Nyt 3,5kk synnytyksestä pystyn siitä vihdoin puhumaan ilman itkua.
Haluaisin toisen lapsen, mutta pelottaa. Missä vaiheessa pitäisi mennä pelkopolille saadakseen vahvistuksen suunnitellulle sektiolle? Jos en saa sektiota, en halua synnyttää - ikinä. En uskalla yrittää raskautumista sopivan ajan tullen, ellen tiedä 110% varmasti, että saan sektion.
- käynnistys rv 35 6 (vauva 2490g, 46cm, pää 31cm)
- eppari
- imukuppi
- emättimeen koko pituudelta 2. asteen repeämä yksi 2. asteen repeämä emättimen suulle
- tulehtunut, todella kipeä, epparihaava 1,5kk synnytyksestä
- todella kipeät peräpukamat (sisäisiä ja ulkoisia)
- todella kipeät kivut repeytymien takia
- raskausmyrkytys; munuaiset lakkasivat toimimasta
- 2,8l verenmenetys, koska veri jostain syystä ohentui liikaa
- avautumisvaihe nopea, mutta laskeutumista odoteltiinkin sitten 4-5h, mutta ei koskaan kunnolla laskeutunut (-> imukuppi)
- ponnistusvaihe 31min
- istukan irroittaminen: 3xmahan runnominen (jota sanovat 'paineluksi', sattui enemmän kuin koko synnytys yhteensä), lopulta otettiin ulos kaapimalla & käsin
- virhetarjonta; vauva tuli pää vinossa
- huono synnytyksen seuranta; synnytys kesti kokonaisuudessaan 14h ja kätilö kävi tarkastamassa tilanteen vain ja ainoastaan, kun sitä pyysin
Synnytyksen koin hyvin traumaattisena. Nyt 3,5kk synnytyksestä pystyn siitä vihdoin puhumaan ilman itkua.
Haluaisin toisen lapsen, mutta pelottaa. Missä vaiheessa pitäisi mennä pelkopolille saadakseen vahvistuksen suunnitellulle sektiolle? Jos en saa sektiota, en halua synnyttää - ikinä. En uskalla yrittää raskautumista sopivan ajan tullen, ellen tiedä 110% varmasti, että saan sektion.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Repeämäthän ei automaattisesti tarkoita, että saisit seuraavassa synnytyksessä sektion (nim. samassa tilanteessa oleva). Toinen tulossa ensvuoden puolella ja sektiosta olen puhunut jo neuvolassa ja sairaalassa. Seuraavana sitten varmaan tuonne pelkopolille ja synnytystapa-arvioon. Tosin nehän tapahtuu vasta sitten kun laskettuaika alkaa lähestymään, eli elän pelossa ja epätietoisuudessa koko raskauden ajan. Enkä todellakaan halua enää ikinä synnyttää alakautta.
Edellisessä synnytyksessä sain neljännen asteen repeämän (eli todellakin pahempi kuin sinulla) ja jouduin vielä korjauttamaankin auenneita haavoja. Monta kuukautta siinä meni, ennen kuin sain edes istua. Ja tiedän tuosta kivusta (varsinkin kun haava auki), särkylääkkeitä meni useampia vuorokaudessa.
Mullakin muuten käynnistettiin synnytys ja oli kans imukuppisynnytys. Ja vauva tuli virhetarjonnassa. Ja todellakin jäi traumoja ja nyt pitäisi vaan synnärin väki saada vakuuttuneeksi siitä, että alakautta tämä lapsi ei maailmaan tule.
Eihän siinä mitään repeämiä tarvita että sa sektion... saahan ensisynnyttäjätkin sektioita synnytyspelon takia....
sdfcf: Kuka sanoi, että pelkkien repeämien takia tarvitsisin seuraavaksi sektion? Eikö se riitä, että haluan sektion synnytyspelon vuoksi - oli niitä repeämiä tahi ei?
Mulla on käynyt osittain samalla tavalla, joskaan ei imukuppia eikä epparia. Mutta ekassa synnytyksessä verenhukka ja hyvin kipeät repeytymät ja vuosi synnytyksen jälkeen korjausleikkaus koska jäi joku kieleke ja jatkuva kipu. Synnytys kesti 19 tuntia ja istukan aivan järkyttävä irrottaminen ja repiminen..mielestäni se on ollut pahempaa kuin itse synnyttäminen. Seksi ei myöskään onnistunut koskaan kunnolla synnytyksen jälkeen. Aloin sitten odottamaan kaksosia (koeputkihoidoilla joskin yksi alkio vaan laitettiin). Pelkäsin synnyttämistä tosi paljon, ajattelin myös pelkopolia. Onnekseni kaikki meni paremmin, 6 tunnin synnytys ja vain pienet nirhaumat jotka paranivat hyvin nopeasti. Istukkaa taas tosin revittiin pitkään joka oli aivan kamalaa ja verenhukan sain taas mutta nyt se saatiin hoidettua nopeammin kun painotin sitä koko synnytyksen että miten ekalla kerralla oli käynyt.
Mene ihmeessä pelkopolille jos siltä tuntuu ja synnytyklsestäsi on vielä sen verran vähän aikaa että usko tai älä mutta aika myös parantaa haavat ja osaksi muistojakin. tsemppiä!
Sulla kun on noin traumaattinen synnytys takana, niin soittaisin ajan pelkopolille ja vaatisin mustaa valkoiselle niin sektiomahdollisuudesta kuin siitä, että sua on kuunneltu ja olet saanut kertoa nämä traumaattiset kokemukset osaavalle ihmiselle.
Jos sut pakotettais synnyttämään vielä alakautta, tod.näk. menis kuitenkin sektioksi, koska sun omat pelot ja kauhukokeumukset estäisivät synnytyksen etenemisen.
Ihan hirveitä sulle on kyllä tapahtunut. Toivottavasti pääset sektioon seuraavalla kerralla suoraan!
Nimim. 1 sektio takana ja elämä hymyilee :)
tuutupappa: näin oletin. Mutta anteeksi, jos oletin väärin. Toivottavasti saat sektion, sen minäkin haluan.
Pelkopoli, ei siinä muuta voi sanoa.
täälä lisää yks,joka ei enää halua alakautta synnyttää,mutta haluais toisen lapsen.. mulla myös imukuppisynnytys,eppari josta tikit aukes, ja parantuminen kesti kauan 2.asteen repeämät kans. kokonaiskesto 16,5h,josta yli 2 tunnin pinnistusvaihe(vauva oli otsatarjonnas). lisäksi veemäinen lääkäri joka imukupilla veti ja väheksyi mun voimia,vaikka olin 2 tuntia ponnistanu!! ikinä en enää moiseen touhuun ala.