Luulen ettet ole valmis kohtaamaan minua ollenkaan. Joten en tiedä miten suhtautua. Olen valmistellut itseäni siihen ja käsitellyt asiaa. On hyväksyttävä tosiasiat. Tekeehän se kipeää, kieltämättä.
Lainattua:
"Joskus se tulee
lupaa kysymättä
tipahtaa eteesi
kuin taivaalta.
Rakkaus.
Anna sen kannattaa.
Jos pelkää surua,
ei voi rakastaa.." :)
Sinulle haluaisin näyttää ja antaa onnellisen, välittämisen ja rakastuneen ihmisen hymyn. :)
Lainattua:
"Joskus se tulee
lupaa kysymättä
tipahtaa eteesi
kuin taivaalta.
Rakkaus.
Anna sen kannattaa.
Jos pelkää surua,
ei voi rakastaa.." :)
Sinulle haluaisin näyttää ja antaa onnellisen, välittämisen ja rakastuneen ihmisen hymyn. :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen kyllä valmis, jos vaan mies kerrot mulle suoraan sopivan ajan...
En surua pelkää....
No näytä?
Kiitos AP hienosta kirjoituksesta. tuo lainattua.................on niin totta..........
Itsekin haluaisin näyttää / antaa eräälle onnellisen, välittävän ja rakastuneen hymyn jos vain tietäisin olisiko hänellä samat tuntemukset kuin itselläni.
Ole hyvä :)
Se kyllä olisi ihanaa..taivaallista, jos toinen näyttäisi samat tunteet,eleillä tai sanoilla tai molemmilla.
Mä en tiedä mistään mitään muuta kuin sen että haluun nähdä yhden ihmisen uudestaan ja sanoa kaksi sanaa. Ei väliä mitä vastaa....
Mitähän ne kaksi sanaa sitten olisivat?
Tuletko vaimokseni?
Enemmän kuin surua pelkään näkymättömyyttä -----
Mistä voit tietää ettei hän ole valmis kohtaamaan sinua, ehkä hän on epävarma siitä haluatko kohdata häntä. Et voi vaatia vain toiselta sitä rohkeutta, ehkä hän uskaltaisi rohkaistuna kohdata sinut.
Kyllä hän sen tietää, haluanko vai enkö.Tai sitten ei halua tietää :(
Keksippä minulle keino miten rohkasisin häntä? :) Ideat ovat lopussa.
Kauniisti kirjoitettua, haikein mielin luen. Rakastuneena kuljin ohitse, en huomannut, ei osu aikataulut yksiin. Miltä kuulostaisi viesti kännykkääni vaihtoehtoisista ajoista?
Hyvää illan jatkoa ja levollista unta kun on sen aika.
Lähetä viesti kännyyn, eiköhän se rohkaise ;)
En voi, ei ole numeroa enään.
sähköposti jne, onhan niitä tapoja ottaa yhteyttä jos haluaa. Nimettömänä palstoilla kirjoittaminen ei ole mitään rohkaisua, ehkä hän ei tiedä että että kirjoitat hänelle, tai jos epäilee jotain sellaista ei omi kaikkia sinä viestejä itselleen, täytyy selkeästi ilmaista toiselle jos on kiinnostunut.
Oletko varma miten hän tilanteen näkee? Oletko kertonut tunteesi suoraan? Jos olet sanonut, sitten hän tietää, muuten et voi olla varma.
Ilmeistä ja eleistä on äärimmäisen vaikea erottaa mikä ystävällisyyttä ja flirttiä (siitä että tuntee toisen kivaksi tyypiksi, vaikkei halua enempää) ja mikä on halua edetä pidemmälle. Ihmisen tausta ja epävarmuus vaikuttaa siihen miten hän tilanteen näkee. Ja hänkin voi ajatella kertoneensa ilmeillä. Ja hänkin voi ajatella ettet sinä halua mitään kun et etene.
Jos ei itse uskalla, voi tosiaan rohkaista: katseilla silmiin, häpeämättömillä katseilla kroppaan (tästä merkistä ei voi olla epävarma onko kyse ystävällisyydestä, vaikkei se muuta takaakaan ;-), pyytämällä kahville/syömään, mennä itse juttelemaan usein, ajattelemalla häntä lämpimästi (kuumaakin voi kokeilla, jos ei pelkää antavansa vääränlaisia merkkejä ;-) kun puhuu hänelle jne.
Tunnen samoin. Sanasi osuivat täydellisesti kohdilleen.
Joskus vaan pitää kaivaa se rohkeus esille ja uskaltaa. Kaipuu on kaunista, mutta se ei johda rakkauden luokse.
Vaikka kukin pelkää tapaavansa sen erään niin pitäisi uskaltautua. Elämä on liian lyhyt haaskattavaksi. Kukaan meistä ei tiedä päiviensä lukumäärää, vielä vähemmän sen toisen ihmisen päivien lukumäärän.
Eläkää älkää antako pelon johtaa kulkuanne, muuten huomatte että päivät tulivat täyteen ja kaikki on liian myöhäistä.
...ja ne päivät eivät kaukana enää olekaan. :)
Harvinaisen totta tämäkin. En itse pelkää omaa suruani, en pelkää omaa haavoittamistani, en pelkää sitä että nolaan itseni. Olen selvinnyt isoistakin suruista, miksi en nyt niitä pääsisi yli. Nolous on taas ihan sama -osastoa. Se menee ohi.
Joskus on vaan tilanteita: ympäristö, elämäntilanteet tai jokin aiemmin tapahtunut, joka voi vaikuttaa uskaltamiseen ja siihen ettei tee mitään vaikka haluaisi. Ei se kummallekaan helppoa ole. Paras olisi jos kumpikin uskaltaisi puoleenväliin, sieltä ei ole pitkä matka ylittää rajaa.
Vaikka olen ihmisenä enemmän joko-tai kuin harmaan massan kulkija. Vaikka olen voimakkasti tunneihminen, joka uskoo että rakkauden takia on pistettävä itsensä likoon, silti.... silti se ei aina onnistu noin vaan. Joka tapauksella on oma tarinansa, joka vaikuttaa isoon kokonaisuuteen.
Onnen hetket ovat hyvin hyvin tärkeitä elämässä . . .