Synnytyssairaalapelko

Kannattaa ensinnäkin ottaa asia puheeksi neuvolassa, kerrot huonot kokemukset ja mietitte yhdessä ratkaisua asiaan, turha ainakaan yksikseen miettiä asiaa tai jättää tekemättä asialle mitään.

Itsellä on huono kokemus tays:sta (tampereen yliop.keskus-sairaala) ja olenkin keskustellut neuvolassa asiasta ja siellä ollaan yhdessä mietitty miten saisin tällä kertaa oloni tuntumaan paremmaksi. Meillä on mahdollisuus valita vammalan aluesairaalan ja tays:n väliltä, olenkin miettinyt vammalan aluesairaalaa mutta asioista pitäisi vielä ottaa selvää enemmän kun vammalan aluesairaalassa on supistettua toimintaa (esim.viikonloppuisin ja arki iltoina).

Oma kokemukseni ensisynnyttäjänä tays:ssa on mielessäni jatkuvasti, itku tulee herkästi kun mietin tai puhun asiasta.. Menin siis tays:n suunniteltuun sektioon, olin ensi kertalainen ja vauvan hoidosta ja varsinkin imetyksestä en tiennyt paljoakaan. Olin yksin huoneessa vauvan kanssa 4 vrk.. nukuin yössä muutamia tunteja, itkin ja tuijotin kattoa. Päivisin mieheni oli tukena ja turvana, yritti auttaa ja hoitaa vauvaa, olimme molemmat todellakin ihmeissämme uuden tulokkaan kanssa, apua pyytäessä tuli tunne että olimme jotenkin rasitteena kun emme osanneet itse. imettämisestä ei mielestäni tullut mitään ja hoitajat eivät auttaneet/puuttuneet sen paremmin asiaan, toivat vain maitoa pullossa..
Olo oli tuon neljän päivän aikana aivan kamala, seinät tuntuivat kaatuvan niskaan, ahdisti ja pelotti, soittelin jopa äidiltäni apua kun en kehdannut hoitajaa vaivata. Viimeisenä yönä minulla naksahti nupissa, soitin hoitajaa ja sanoin että nyt on paha olo, haluan kotiin, olin ahdistunut ja itkuinen. Hoitaja oli hyvin ystävällinen, auttoi imettämisessä, kuunteli ja neuvoi. Pahoitteli tilannetta ja lupasi jutella heti aamulla lääkärin kanssa kotiuttamisesta, vauva oli hyvä kuntoinen ja minunkin fyysinen olo oli hyvä. Hoitaja kävi tasaisin väli ajoin koko yön tarkistamassa että minulla ja vauvalla oli kaikki hyvin. nukuin ensinmäisen kerran hyvin.
Aamulla hoitaja tuli ennen kotiin lähtöään vielä hyvästelemään, pahoitteli edelleen että olin tuntenut oloni niin "yksinäiseksi" ja kertoi puhuneensa lääkärin kanssa mahdollisesta kotiin pääsystä. Oloni oli parempi, vihdoinkin joku kuunteli ja auttoi minua.
Pääsimme lääkärin tarkastukseen heti aamusta ja kotiin heti lounaan jälkeen. kotona kaikki alkoikin sujumaan hyvin, imetyksestä ei vain tullut mitään, ja lopetinkin imettämisen 1kk pumppaamisen ja monien epäonnistumisien siivittämänä. Terve tytön tyllerö onkin jo eskari ikäinen!

Esim. jos on reissussa jossain päin Suomea kun synnytys alkaa niin silloin mennään lähimpään sairaalaan, ei sinne omaan synnytyssairaalaan.

Niin, tuo ylläoleva vastaushan on just oikein.. eli kun synnytys lähtee käyntiin hyppäät autoon ja katot kuinka pitkälle pääset.. ja teet tarkan listan "parhaista " sairaaloista jotta tiedät että mihin suuntaan lähdet.

Kiitos kommenteista!

Sain tänään tietää että lahtelaisille vaihtoehtoisia sairaaloita ovat Hyvinkää, Tampere ja Hämeenlinna joten PHKS:iin ei tarvitse mennä synnyttämään. Kuulemma 2014 myös Helsinki on mukana, jos tulevaisuudessa joku tätä lukeva pohtii samoja vaihtoehtoja.

Kaikesta huolimatta päädyin kuitenkin tänään valittamaan eilisen kätilön käytöksestä hänen lähimmälle esimiehelleen eli osastonhoitajalle. Mainitsin myös tästä synnytyssairaalapelosta, että hirvittää tulla synnyttämään PHKS:aan kun tuntuu että toimintakulttuuri on kuin jossain vanhassa Neuvostoliitossa.

Osastonhoitaja suositteli minulle synnytyspelkopoliklinikalle ilmoittautumista, mitä en kokenut kuitenkaan tarkoituksenmukaiseksi. Enhän minä synnyttämistä pelkää. Jos vaikkapa joku kätilö sairaalassa kohtelee potilaita epäasiallisesti, ei kyse voi olla potilaan mielenterveysongelmasta.

Se mitä omalle kohdalle on osunut, on ollut aivan tarpeetonta tökkimistä. Vielä kun itse olen käyttäytynyt rauhallisesti ja ystävällisesti, niin on vastakaiku on ärsyttänyt kaksin verroin.

Esimerkiksi edellisellä kerralla synnytyksessä syntyi ennen vauvaa muutakin, ja jouduin makaamaan pitkään ulosteideni keskellä. Olisihan ne kikkarat nyt voinut nostaa siitä pois muutama minuutti aikaisemmin, kun siinä ei ollut mitään sellaista tilannetta meneillään että kätilöllä olisi ollut kädet varattuna. Siinä hän vieressä seisoi. Se oli todella nöyryyttävää, varsinkin kun miehenikin oli synnytyksessä mukana.

Synnytyksen jälkeen kätilö myös arvosteli karkeasti vatsanpeitteideni paksuutta, mikä tuntui tosi pahalta. Synnytyksen jälkeen harva on tyytyväinen kroppaansa. Olin kuitenkin pitänyt itseni raskauden aikana normaalipainoisena ja painoakin oli noussut maltillisesti jotain 6 kiloa, joten mitään lääketieteellistä syytä tällaiseen huomautteluun ei ollut. Mallinmitoissa en ollut, kaukana niistä.

Osastolla hankaluudet jatkuivat. Lopuksi joudin valittamaan vastaavalle lääkärille, joka myönsikin sairaalan ylilyönnit.

En välittäisi tämän odotuksen ja synnytyksen kanssa enää kokea samaa. Asioiden pitäisi sujua ilman että joutuisi koko aika olla reklamoimassa. Minua se ei kiinnostaisi tippaakaan.

Sen nyt sain sovittua, että se eilen epäasiallisesti toiminut kätilö ei osallistunut enää hoitooni.

Mutta jatkoa pitää harkita mikä on järkevää ja realistista. Synnytykseni ovat nimittäin olleet tosi nopeita, kaikki voi olla ohi vain parissa tunnissa. Nuo muut paikkakunnat ovat siihen nähden pitkän matkan päässä.

Käytännön kannalta ainoa ratkaisu voi olla että minun on pakko nyt tässä ottaa sellainen äkäisempi asenne. Olla vähän vihainen ja vaativa, varoa kaikenlaista pehmeyttä ja ystävällisyyttä joka voi antaa joillekin vääriä signaaleja.

Ehkä siten pääsisin tavallaan helpommin.

Jännä asenne. En halua väheksyä kokemasi aiheuttamaa mielipahaa ja tilanteen herkkyyttä, mutta jotenkin, olethan aikuinen ihminen, ja tiedät että kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä. olen itsekkin saanut hoitotilanteissa potilaana/asiakkaana hyvää ja huonoa palvelua, ja onneksi ilmeisesti itsetuntoni on senverran hyvä että ne huonot eivät ole jääneet kaivelemaan.

Vähän niinkuin muillakin "pakettimatkoilla", asioista pitää sanoa heti ja suoraan, ei ne tylyt kätilöt kotiin kakkuja tuo. Itse en ole mm. saanut ihan omaan lääkelistaan merkittyjä ylimääräisiä "tarpeen mukaan" annettavia kipuläkkeitä yhdeltä yököltä vaikka kipuja oli. sanoin seuraavan kerran kun näin ko. daamia että tuntui tosi pahalta tuo kohtelu. Seuraavana yönä hää toi ylimääräisiä nappeja vaikken pyytänyt.. Hassua, mutta luulen että tajusi. Samoin kukaan ei itselleni koskaan kertonut miten esikoistani pitäisi hoitaa, ei olut puhetta mistään vaipanvaihdoista eikä yhtään mistään. Hyvinpä tuo on pärjännyt..

Voi olla että ko. paikkojen työilmapiiri ei ole niitä parhaita, ja senkin takia potilaat saa "kakkaa niskaan" . Jos henkilökunta viihtyy, luulen että se kannustaa työssä kuin työssä hyvään työn laatuun.

Tsemppiä, ja ei muuta kuin niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ei minulla ole ainakaana tarvetta olla ylimääräisen kohtelias tai pehmeä jos synnytän. silloin olen ihan sitä miltä tuntuu.

räyh. Jokainen meistä on erilainen, käsittelee asiat erilailla..
Itse olisin toivonut enemmän tukea ja apua siihen vauvan hoitoon siellä sairaalassa! Vaikka kuinka olen yrittänyt asiaa miettiä en ole vieläkään ole ymmärtänyt että mitä tein väärin kun oletin että hoitajat auttaisivat tuoretta äitiä joka ei itse pysty edes sängystä nousemaan! Joka ensi kertaa hoitaa ja jopa pitelee käsissään pientä vastasyntynyttä lastaan. Ei se luonto valitettavasti kaikkea pysty tekemään!!
Kyllä minun mielestäni on omituista että siinä sitten pitäisi osata vaatia ja sanoa kätilölle/hoitajalle, pyytää ja anella apua...

Mulla taitaa päässä viirata kun ajattelen että hoitajien/kätilöiden pitäisi olla tukena, auttaa ja neuvoa.. Mikähän heidän työnkuvansa sitten on jos ei se lapsen ja äidin terveyden tilan takaaminen?

Sen tiedostan itsekkin nyt jälkikäteen että täytyisi opetella olemaan jämäkämpi ja pyytää apua niin kauan että sitä apua saa.

Ei kyse ole itsetunnosta vaan siitä, että maksan hitosti veroja ja odottaisin jotain vastinetta silloin kun jotain palveluja tarvitisin.

Eipä minullakaan ole varaa lähteä asiakkailleni näyttämään huonoja päiviä, en tosin edes haluaisikaan. Ärsyttää nuo suojatyöpaikat missä voi tehdä melkein mitä vaan.

Asiallinen ja ystävällinen käytös on luonteeni mukaista. En pidä siitä, että minun pitää mennä sairaalaan äkäisellä asenteella kuin ampiainen jotta hommat hoidettaisiin kutakuinkin oikein.

Haluaisin että siellä tehtäisiin mitä kuuluu ja että potilas voisi olla oma itsensä ja ottaa rennosti. Minulle kun kukaan ei maksa siitä, että joudun näkemään vaivaa sairaalan henkliökunnan huonon käytöksen vuoksi.

Itse kärsin sairaalapelosta sekä lääkäri pelosta ihan muutenkin.. Olenkin keskustellut asiasta useaan otteeseen neuvolassa, nyt kuitenkin kun synnytykseen on vielä aikaa olen rauhallinen asian suhteen, saas nähdä kuinka se olo muuttuu mitä lähemmäksi h-hetki tulee.

Minulla ei ole huono itse tunto, siitä ei mikään johdu!

Esikoisesta saatu pelko "yksin jäämisestä" ja avuttomuudesta on mielessäni usein, sen kun pystyisi joskus unohtamaaan.. Olemme mieheni kanssa mielestäni molemmat "maalaisjärjen" omaavia, kumpikaan ei vain osannut toimia siellä sairaalassa vaativasti, olimme itse asiassa koko ajan hieman sillä asenteella että "kohta joku tulee ja kertoo, ei ressata". Tuntui että odotimme aamusta iltaan että hoitajan kiire loppuisi ja hän tulisi neuvomaan. Luulin että hoitajia oli jotenkin vähän että aikaa ei riittänyt ihan heti kaikille.. Olen edelleen pettynyt siihen etten saanut apua esim.imetykseen. Pulloa kyllä toivat mutta rinta ruokintaan en saanut minkäänlaista apua.

kotiin päästyämme olin väsynyt, kun en ollut saanut nukuttua, nukuin kaiken mahdollisen ajan, mieheni ja sukulaisemme olivat apuna kun keräsin voimia ja parannuin sektiosta, luulen että sen takia pääsinkin hyvään kuntoon nopeasti kun sain levätä.

kotona olimme rennonpia, maalaisjärjellä aloimme opettelemaan vauvan hoitoa, tarpeita. Sukulaiset auttoivat ja jaksoivat tukea.

Itse työskentelen asiakaspalvelussa, en minä voisi ikinä kenellekkä sanoa että nyt on kiire, en kerkiä tai näyttää huonoa päivääni. Työtehtäväni on taata asiakkaalle hyvä palvelu, ei pilata heidän päiväänsä..

Toivon todella että mielikuvani muuttuisi ja seuraavan kerran saisin oloni paremmaksi, apua ja minua kohdeltaisiin tasa arvoisesti sekä ihmisenä.

Tottakai sitä toivoo että saisi hyvää kohtelua ihan luonnostaan, mutta jos ei kuitenkaan saa niin kannattaa nostaa ääntä jo heti siinä paikassa. Monet näin taitaakin tehdä, koska sairaalan seinillä näyttää olevan lappusia siitä kuinka väkivalta kaikissa muodoissaan on kiellettyä siellä.

Yksi synnytyskerta Päksissä riitti mulle. Synnytykseni oli pitkä ja rankka ja sen aikana ehti vaihtua kätilö muutamankin kerran. Suurin osa oli asiallisia ja työnsä osaavia hoitajia, mutta mutta... vuodeosastolla yksi elämäänsä kyllästynyt, hitaanoloinen ja tympeä akka.. Intti myös vauvanhoidosta mun kanssa, vaikka selkeästi mulla oli enemmän kokemusta ja näkemystä kuin sillä. Otti vissiin ammattiylpeyden päälle kun ensisynnyttäjä, nuori hoitaja on viisaampi esim. bilirubiiniasioissa! Synnytysvastaanotto oli asiallinen ja hoitaja oli ihan osaava, mutta valitettavasti yksi epäammatillinen tumpelo kätilö salissakin teki vuoronsa aikana niin monta mokaa, että ainakaan se nuori ja selkeästi väärällä alalla oleva purkanjauhaja meikkinaama ei tule sössimään enää kertaakaan mun synnytyksiin. Samoin hänen vuoronsa aikana ollut lääkäri sai kyllä jatkossa hoitokiellon. Kuten sanoin, asiallistakin porukkaa siellä on, mutta aina mahtuu joukkoon muutama epäammatillinen ja osaamaton tunari tai sellainen jolle hoitotyö ei todellakaan ole sydämen asia. Näin on varmaan aika monessa paikassa, mutta potilasasiamiehelle töitä ja tulevaisuudessa suuntana ihan joku muu paikka!