Jos henkilön kasvoilla ei tapahdu värivirheitä kuten voimakasta punastumista sekä silmien vetistelyä, ei henkilö pode aitoa paniikkikohtausta. Punastumisella en puhu poskipäiden tai muun kylmän aiheuttamasta punastumisesta jotka ovat vain hyvän terveyden merkkejä. Nämä kaksi ominaisuutta kertovat onko teillä paniikkihäiriö vai ei. Muu jännittäminen kuuluu asiaaa ja on ihan kivaa. Käsien tärinä ja äänen värinä ovat sieltä lievemmästä päästä joista voi päästä eroon. Aidosta paniikkihäiriöstä pääsee eroon ainoastaan lääkärin määräämällä lääkkeellä jonka jätän kertomati koska jokainen väitää juuri sen oman lääkkeen olevan se oikea.
Aito paniikkihäiriö: PUNASTUMINEN
punainen uni
9813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
no ei kyllä pidä paikkaansa itse en ole punastunut ikinä!ja käsin helvetinmoistesta paniikkihäiriöstä!se on ihan sama ootko valkonen,punanen tai vaikkapa sininen niin voit kärsiä paniikista
Höpö, höpö. ..Punastuminen ei ole mikään paniikkihäiriödiagnoosin kriteeri.
Joo, ei pidä paikkansa tuollaiset punastumiseen tai silmien vetistelyyn liittyvät väitteet. Olisi kivat kuulla tarkemmat perustelut tuollaiselle väitteelle mutta niitä perusteluita ei taida olla..?
Kuka tahansa voi väittää lääkärissä että selkä on kipeä ja saisinko 6 kk sairasloman. Lääkärin täytyy nähdä oireet ihan oikeasti, ei miltä potilaasta "musta tuntuu" periaatteella. Kuka tahansa voi kieltäytyä työtehtävästä työvoimatoimistiossa koska "mulla on se paniikkihäiriö". Kukaan ei sitä siitä ihmisestä näe että onko sillä se ihan oikea paniikkihäiriö, jos aloituksessa kuvattuja oireita ei ole. Aito paniikkihäiriöisen ihmisen näkee vain ja anioastaan siitä mitä sen kasvoilla ja silmissä tapahtuu, ei mitä se kertoo tai tuntee. Suurin osa muka paniikkihäiriöistä on heille vain uusi trendi "joo mulla on se kans". Kuka tahansa voi ontua kävellessä.
Mielenkiintoista, minä en punastele eivätkä silmäni vetistele paniikkikohtauksen aikana joten ilmeisesti minulla ei sitten ole paniikkihäiriötä, viis oireista ja psykiatrin diagnoosista, olen siis terve!
Mutta, sitten asiaan. Tottakai paniikkihäiriö aiheuttaa tiettyjä fyysisiä reaktioita, mutta minun mielestäni paniikkikohtaus ei aina näy hyvin ulospäin. Toki se riippuu kohtauksen voimakkuudesta ja siitä miten hyvin ihminen pystyy piilottamaan oireensa . Kommentissani viittasin ainoastaan tuohon punastumiseen ja silmien vuotamiseen liittyvään väitteeseen, minusta on täyttä puppua väittää ettei henkilöllä ole paniikkihäiriötä mikäli hänellä ei tule tuollaisia oireita kohtauksen aikana.
Suurin osa joilla on muka paniikkokohtaus, on todellisuudessa huonot elämäntavat, stressi, burt-out ym tai masennus. Psykiatri ei ole joku viisauden lähde joka kertoo vain totuuksia. Vain todella pienellä osalla väestöllä on se oikea paniikkihäiriö, ehkä 1 prosentilla. Muut ovat sen löytäneet ja omineet itsellensä vaikka eivät sitä "sairasta". Toinen väärinymmärretty asia on ujous ja usein siihen liitetty punastuminen. Näillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kokonaama punastuminen on aito merkki paniikkihäiriöisestä ihmisestä. Muut valkonaamat ovat vain muiden mielenterveysongelmien "uhreja".
Enpä taida viitsiä kommentoida tämän enempää. Ajattele sinä mitä ajattelet, me paniikkihäiriötä sairastavat kyllä tiedämme onko meillä todellinen sairaus vai olemmeko 'omineet' sen huvin vuoksi.
Onpas mielenkiintosta "faktatietoo". Jos sais viä jostain jotain lähteitä tai vastaavaa? En mä tätä "faktatietoo" oo lyttäämässä, ihan mielenkiinnosta kyselen noita lähteitä tolle punastumisväitteelle.
Voipi olla nettifaktan luotettavuustasolla totta toinen puoli, mutta vain toinen. Paniikkihäiriön kriteeristössä on myös lukuisia muita fyysisiä ja henkisiä oireita, joiden perusteella saa ehdan diagnoosin. Se totuuden toinen puoli voi olla esim, että kriteeristön ekassa versiossa saattoi olla vain kasvojen punehtuminen ja silmien vetistyminen. Saan itse ne näkyvät oireet, ja päälle kasvolihasten nykimisen ja hapen haukkomisen.
Olen uusi etsimään apua, enkä tiedä mistä sitä saisin. Kaksi eri psykiatrini eivät ole perillä asiasta, kun selitän oireitani.
Onkohan keksittävä oma käsite "klassinen" paniikkikohtaus. Ehkä se on harvinaistunut uusien tulokkaiden yleistyessä.
Kun vaan saisi apua. Nyt on Vanlafaxin 235 mg, mutta se masennukseen, kun ei ole muuta diagnoosia.