Riittäkööt tällä kertaa nämä yksinkertaiset huomautukset avainten väärinkäytöstä; jos olisin tahtonut vihastua ja kostaa, niin olisi ollut toinen ääni kellossa.
Joka siis tahtoo olla kristitty, hän muistakoon olla välittämättä paavin koko avaimista ja pysyköön näissä kahdessa oikeassa Kristuksen ja hänen kirkkonsa avaimessa, jotka eivät säädä lakeja ja jälleen rahasta niistä vapauta, niin kuin paavin kaksi ensimmäistä avainta tekevät, eivätkä liioin ole epävarmoja siitä, osuvatko ne sitoessaan ja päästäessään harhaan tai oikeaan, kuten on noiden kahden seuraavan, harha-avaimen ja oikean avaimen laita.
Ne eivät myöskään välitä mitään maallisesta vallasta ja salaisten asioiden tietämisestä, niin kuin paavin kolmas avainpari: ne eivät myöskään kohdistu keksittyihin synteihin ja hyveisiin, niin kuin paavin kaksi viimeistä avainta.
Anna näiden kaikkien avainten, olipa niitä sitten kahdeksan, kuusi, neljä, kaksi tai miten monta he tahtovat, olla rauhassa ja paavin kantaa niitä vaakunassaan; sillä ne hävittävät uskon Kristukseen, riistävät omaltatunnoltamme kaiken lohdutuksen ja neuvon sekä kehottavat vastoin Jumalaa hankkimaan vanhurskauden omilla teoilla ja opettavat unohtamaan ja kieltämään Kristuksen, niin kuin olemme kuulleet.
Sillä meidän sielumme täytyy todellakin olla ehdottoman varma siitä, mihin sen on luotettava ja turvattava taistelussa syntiä ja iankaikkista kuolemaa vastaan.
Sen tähden täytyy avainten päätösten olla täysin varmoja Jumalan sanoja, tai avaimet eivät ole oikeita.
Sen jälkeen pidä mielessäsi, etteivät avaimet tai syntien anteeksiantaminen perustu meidän katumukseemme tai arvollisuuteemme, niin kuin he vääristellen opettavat, sillä se on ilmeistä pelagiolaisuutta, turkkilaisuutta, pakanuutta, juutalaisuutta, uudelleenkastajien, haaveilijoiden ja antikristuksen oppia.
Päinvastoin meidän tulee perustaa katumuksemme, työmme, sydämemme ja kaikkemme avaimiin ja täydestä vakaumuksesta huoleti luottaa niihin, kuten Jumalan sanaan ainakin, emmekä ruumiin ja sielun kadotuksen uhalla saa epäillä, ettei se, mitä avaimet meille sanovat ja antavat, ole yhtä varmaa, kuin jos Jumala itse sen lausuisi: niin kuin hän todella itse sen lausuukin, sillä se on hänen käskynsä, ja sanansa eikä ihmisen sana ja käsky.
Mutta jos epäilet, niin syytät Jumalaa valehtelijaksi, käännät hänen järjestyksensä ylösalaisin ja perustat hänen avaimensa omaan katumukseesi ja omaan ansioosi.
Katua sinun tulee, se on totta; mutta että syntien anteeksiantaminen sen vuoksi muka tulisi varmaksi ja avaimen työ vahvistetuksi, sellainen luulo olisi uskosta luopumista ja Kristuksen kieltämistä.
Hän ei tahdo avaimillaan antaa ja lahjoittaa sinulle syntejä anteeksi sinun tähtesi vaan oman itsensä tähden pelkästä armosta.
Joka siis tahtoo olla kristitty, hän muistakoon olla välittämättä paavin koko avaimista ja pysyköön näissä kahdessa oikeassa Kristuksen ja hänen kirkkonsa avaimessa, jotka eivät säädä lakeja ja jälleen rahasta niistä vapauta, niin kuin paavin kaksi ensimmäistä avainta tekevät, eivätkä liioin ole epävarmoja siitä, osuvatko ne sitoessaan ja päästäessään harhaan tai oikeaan, kuten on noiden kahden seuraavan, harha-avaimen ja oikean avaimen laita.
Ne eivät myöskään välitä mitään maallisesta vallasta ja salaisten asioiden tietämisestä, niin kuin paavin kolmas avainpari: ne eivät myöskään kohdistu keksittyihin synteihin ja hyveisiin, niin kuin paavin kaksi viimeistä avainta.
Anna näiden kaikkien avainten, olipa niitä sitten kahdeksan, kuusi, neljä, kaksi tai miten monta he tahtovat, olla rauhassa ja paavin kantaa niitä vaakunassaan; sillä ne hävittävät uskon Kristukseen, riistävät omaltatunnoltamme kaiken lohdutuksen ja neuvon sekä kehottavat vastoin Jumalaa hankkimaan vanhurskauden omilla teoilla ja opettavat unohtamaan ja kieltämään Kristuksen, niin kuin olemme kuulleet.
Sillä meidän sielumme täytyy todellakin olla ehdottoman varma siitä, mihin sen on luotettava ja turvattava taistelussa syntiä ja iankaikkista kuolemaa vastaan.
Sen tähden täytyy avainten päätösten olla täysin varmoja Jumalan sanoja, tai avaimet eivät ole oikeita.
Sen jälkeen pidä mielessäsi, etteivät avaimet tai syntien anteeksiantaminen perustu meidän katumukseemme tai arvollisuuteemme, niin kuin he vääristellen opettavat, sillä se on ilmeistä pelagiolaisuutta, turkkilaisuutta, pakanuutta, juutalaisuutta, uudelleenkastajien, haaveilijoiden ja antikristuksen oppia.
Päinvastoin meidän tulee perustaa katumuksemme, työmme, sydämemme ja kaikkemme avaimiin ja täydestä vakaumuksesta huoleti luottaa niihin, kuten Jumalan sanaan ainakin, emmekä ruumiin ja sielun kadotuksen uhalla saa epäillä, ettei se, mitä avaimet meille sanovat ja antavat, ole yhtä varmaa, kuin jos Jumala itse sen lausuisi: niin kuin hän todella itse sen lausuukin, sillä se on hänen käskynsä, ja sanansa eikä ihmisen sana ja käsky.
Mutta jos epäilet, niin syytät Jumalaa valehtelijaksi, käännät hänen järjestyksensä ylösalaisin ja perustat hänen avaimensa omaan katumukseesi ja omaan ansioosi.
Katua sinun tulee, se on totta; mutta että syntien anteeksiantaminen sen vuoksi muka tulisi varmaksi ja avaimen työ vahvistetuksi, sellainen luulo olisi uskosta luopumista ja Kristuksen kieltämistä.
Hän ei tahdo avaimillaan antaa ja lahjoittaa sinulle syntejä anteeksi sinun tähtesi vaan oman itsensä tähden pelkästä armosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samoin me näemme, ettei Kristus vaadi, vaan ystävällisesti houkuttelee ja puhuu (Matt. 5:3 ss.): "Autuaita ovat köyhät" jne., ja apostolit käyttävät sanontoja: "minä kehotan", "minä rukoilen" "minä pyydän".
Siten nähdään kaikkialla, että evankeliumi ei ole lakikirja, vaan ainoastaan saarna Kristuksen hyvistä teoista, jotka on meille osoitettu ja lahjoitettu kun uskomme.
Mooses sitä vastoin kirjoissansa ajaa, vaatii, uhkaa, lyö ja nuhtelee hirveästi, sillä hän on lain kirjoittaja ja hätyyttäjä.
Siksi selviää siitä, että uskovaiselle ei ole pantu mitään lakia, koska hän,. niin kuin Paavali (1. Tim. 1:9) sanoo, on uskosta vanhurskas, elävä ja autuas, eikä hänen tarvitse muuta kuin osoittaa tämä usko teoilla.
Niin, missä usko on, se ei voi itseänsä salata: se tulee näkyviin, murtautuu esille ja tunnustaa ja opettaa tätä evankeliumia ihmisten edessä ja panee henkensä alttiiksi sen tähden.
Ja kaiken, minkä se elää ja toimii, sovittaa se lähimmäisen hyödyksi.
Hän tahtoo auttaa häntä ei ainoastaan pääsemään samalla tavalla armosta osalliseksi, vaan myös panee henkensä, tavaransa ja kunniansa alttiiksi hänen tähtensä niin kuin tietää Kristuksen tehneen hänelle, siten hän seuraa Kristuksen esikuvaa.