Saattasko mulla olla olla pakko-oireinen häiriö ja onko muilla ollu samantyylisiä ajatuksia? No mulla on ollu n. 7 vuotta kaikkia tarkistamiseen liittyviä juttuja, joista on seurannu ahdistuneisuutta ja alakuloisuutta. Aluksi oli pakonomaista peseytymistä, kirjan hirmutarkkaa lukemista (ei voinut siirtyä seuraavalle riville ennen kuin olin lukenut edellisen ihan kunnolla, melkein kuiskaamalla, ettei mikään sana tai kirjain jäänyt lukematta). Joskus piti kouluvihkoon kirjoittaa monta kertaa päällekkäin, että on sitten varmasti kirjoittanut ja joskus kukaan ei saanut vähääkään liikauttaa, kun vaikka piirsin, jotta kuva olisi varmasti omatekemä. Näitä oli siis pääasiassa ala-asteella. Yläasteelle siirryttyäni pelkäsin, että että oon luntannut kokeessa tai varastanu. Eri tilanteiden (sellaisia, joissa pelkäsin tehneeni väärin) jälkeen piti pohtia ja ajatella tapahtunutta yksityiskohtaisesti uudestaan ja uudestaan: ''ENTÄ JOS olen ajatellut jotain vähän sinne päin ja sitten puolitahallaan tehnyt väärin.'' Saatoin kotona laittaa kirjan viereen ja kokeilla eri etäisyyksiltä, pystyisinkö lunttaamaan. Ja kokeita oli vaikea tehdä, kun piti siristää silmiä ja pitää kättä edessä, ettei varmasti näe vieruskaverilta. En siis tosiaankaan oikeasti olisi halunnut luntata tai varastaa. Noi raha-asiat on vielä nyt lukiossaki mulle vaikeita: vaikka olisin melko varma, että olen maksanut jonkun velan ja tapahtuma olisi vielä aika hyvin muistissa, mietin ja muistelen asiaa, uudestaan ja uudestaan ja eri näkökulmista. Tämä erityisesti silloin, kun en aivan tarkasti muista tapahtunutta - tai vaikka muistaisin, niin en luota muistikuviini. Lisäksi ''keksin'' uusia muistoja, joita sitten pidän ikään kuin tosina. Jos on aika pienikin epäilys siitä että asia ei oo mennyt niin kuin olisi pitänyt, jään muistelemaan ja pohtimaan. Tämä on niin voimia vievää, että ei aina jaksaisi keskittyä muuhun, esim. kotitöihin tai koulujuttuihin. En voi lopettaa noin vain tietyn asian ajattelemista, koska ahdistus on kuitenkin koko ajan pohjalla ja selvittämätön asia voi säilyä muistissa kauan. Siksi pyrinkin selvittämään asian mahdollisimman pian esim. tarkistamalla ja kyselemällä (tietynlainen pakko-oire?, koska joudun usein kysymään ja varmistamaan samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, monista eri näkökulmista -> asialle pitää saada myös toisen ihmisen näkökulma).
Mulla ei tosin oo ollu esim. hellan tai ulko-oven tarkistamispakkoa, koska tiedän, että näen heti seuraavana päivänä, ettei mitään pahaa ole tapahtunut. Mulla kyse siis on sellasista asioista, joita ei voi myöhemmin tarkistaa. Ja kukaan muu ei välttämättä edes ajattele, että olisin tehnyt väärin. Usein toivoisinkin, että muut kertoisivat totuuden, koska en voi sietää epävarmuutta!
Olen kyllä aina ollut tunnollinen monissa asioissa (en tosin kaikenlaisissa), ja tämä kaikki pohjautuu varmaan jonkin verran myös luonteeseeni. Yhden hyvän neuvon olen saanut psykiatriselta sairaanhoitajalta, jolla olen muutaman kerran käynyt: jos jokin asia ahdistaa, varaa joka päivältä esim.10 min aikaa pelkästään ajattelemiseen, kirjaa ajateltavat asiat ylös ja jatka niin monta päivää, että ahdistus lakkaa. Tämä ei aivan tällaisenaan ole toiminut omalla kohdallani, koska haluan heti saada vastauksen, mutta kirjoittaminen on kuitenkin selkeyttänyt ajatuksiani ja olen voinut keskittyä olennaisimpiin asioihin. Kirjoitukset kannattaa säilyttää jossakin (ei tosin aivan esillä, jotteivat ne palaa jatkuvasti mieleen), jolloin voi ajatella, että lapun voi tarvittaessa kaivaa esille.
Mulla ei tosin oo ollu esim. hellan tai ulko-oven tarkistamispakkoa, koska tiedän, että näen heti seuraavana päivänä, ettei mitään pahaa ole tapahtunut. Mulla kyse siis on sellasista asioista, joita ei voi myöhemmin tarkistaa. Ja kukaan muu ei välttämättä edes ajattele, että olisin tehnyt väärin. Usein toivoisinkin, että muut kertoisivat totuuden, koska en voi sietää epävarmuutta!
Olen kyllä aina ollut tunnollinen monissa asioissa (en tosin kaikenlaisissa), ja tämä kaikki pohjautuu varmaan jonkin verran myös luonteeseeni. Yhden hyvän neuvon olen saanut psykiatriselta sairaanhoitajalta, jolla olen muutaman kerran käynyt: jos jokin asia ahdistaa, varaa joka päivältä esim.10 min aikaa pelkästään ajattelemiseen, kirjaa ajateltavat asiat ylös ja jatka niin monta päivää, että ahdistus lakkaa. Tämä ei aivan tällaisenaan ole toiminut omalla kohdallani, koska haluan heti saada vastauksen, mutta kirjoittaminen on kuitenkin selkeyttänyt ajatuksiani ja olen voinut keskittyä olennaisimpiin asioihin. Kirjoitukset kannattaa säilyttää jossakin (ei tosin aivan esillä, jotteivat ne palaa jatkuvasti mieleen), jolloin voi ajatella, että lapun voi tarvittaessa kaivaa esille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja noi raha-asiat liittyy siis varastamispelkoon sillee et pelkäsin/ pelkään et oon varastanu (erityisesti) rahaa, vaikken ookkaan. sori, ku epäselvä selitys :)
Hei..ois kiva tietää minkäikäinen ihminen olet...mulla on noita niin pahoina,että halusin mennä sairaalaan.Jos haluat kirjoittaa minulle ja vaihtaa ajatuksia,josa vaikka helpottais,niin tehdään se.Olen muutamaa vuotta vaille 30v.mies.
Kirjoita mulle [email protected]
Tsemppiä.
aika lailla samanlaista kehityskaarta olen itse käynyt läpi ja iän myötä noi epävarmuudet ja muistin kyseenalaistamiset ovat menneet vain pahemmaksi ja pahemmaksi esim. olen pelännyt olleeni mukana tapahtumissa, joissa en kuitenkaan muista olleeni. Tuntuu kuin ei voisi elää rauhassa omaa elämäänsä, kun koko ajan miettii, että entäs jos ja kun ei itekkään tiedä...
Pakko-oireiseen häiriöön on olemassa ihan omanlaisensa hoitoa, johon en usko tuon sairaanhoitajan jutun kuuluvan. Itseasiassa olen melko varma tästä. Korkeimmat hoitovasteet saadaan yhdistämällä selektiiviset seratoniinin takaisinoton estäjät kognitiiviseen behavioraaliterapiaan tai mahdollisesti mindfulnessiin.
Ja kyllä oireesi kuullostavat tältä häiriöltä. Vaikka monet luulevat, että tällaiset oireet eivät siihen kuulu, mutta itse vahvistin asiaa joskus yhdysvalloissa sijaitsevasta pakko-oireisen häiriön hoitoon erikoistuvasta paikasta.
Jos kirjoitat englantia, niin sellainen sivusto kuin Stuck in a doorway tarjoaa hyviä keskustelupalstoja, joista saa vertaistukea.
huh, onneksi en ole ainoa! ja kiitos tiedoista! nii, ei varmaankaa auta koko ongelmaan toi ps.sairaanhoitajan neuvo, mitä nyt joissakin yksittäisissä tapauksissa saattaa helpottaa :) ''Korkeimmat hoitovasteet saadaan yhdistämällä selektiiviset seratoniinin takaisinoton estäjät kognitiiviseen behavioraaliterapiaan tai mahdollisesti mindfulnessiin.'' -> kuulostaapa kauheen monimutkaselle :D mutta toivottavasti saan nyt jotain apua, kun en yksin selviä! muiden ihmisten aivoilla oon tähän asti selvinny tästä ongelmasta: kyselemällä ja kyselemällä ja kyselemällä.. ja ennen kaikkea oon jauhannu asioita oman pääni sisällä. niiin rasittavaa!
Hei :( !
Niin samantyylisiä oireita kuin itsellänikin. On muistamispakkoa, pakkoa "varmistaa" asioita monta kertaa kyselemällä. Se muistamispakkokin on kai eräänlainen tarkistamispakko, se vain tapahtuu pään sisällä. Sitten jos ei muista mielestään tarpeeksi selvästi tuntuu et hajoaa kun ei kestä sitä "epävarmuutta"... Ja se on pahimmillaan niin uuvuttavaa ja aikaa vievää. Se alakulo tulee siitä hirveästä pettymyksestä kun on sortunut noihin typeriin oireisiin ja siitä kun oireiden takia jää paljon tekemättä itselle tärkeitä asioita.
Hei!
Kuulostaa hyvinkin tutulta...Valitettavasti. :( Että tämän pakko-oireisen ihmisen elämä voi sitten olla rankkaa! Välillä on mennyt hermo itseeni niin kovaa näiden rituaalien suorittamisessa, että olen hakannut itseäni nyrkillä täysiä päähän. Minäkin pelkäsin juuri semmoisia asioita, että sitä ei pysty itse tarkistamaan..Minä kerron oman neuvoni: Olen uskovainen ja rukoilin Jeesusta poistamaan kyseiset tarkistamispakko-ajatukset. JA KAS KUMMAA: OLEN TÄYSIN TERVE! Kiitos Jeesukselle Herralleni
Minäkin olen uskossa ja uskoontuloni myötä pakko-oireet helpottivat ja jäivät taka-alalle mutta itse sairaus on vielä olemassa. Lääkityksen tarvitsen silti ja käyn keskustelemassa. Joillekin annetaan armo parantua jo tässä ajassa ja kiitos siitä. Toisille on hyväksi katsottu tämän tyyppinen risti kannettavaksi. Minulle on onneksi siunattu lääkäriksi uskova psyk.erikoislääkäri sekä olen päässyt keskustelemaan uskovan hoitajan kanssa. Elämän muutoksissa ja kriiseissä pakko-oireet kyllä nostavat päätään mutta niistäkin on selvitty. Rukous ja asian jättäminen Herralle helpottaa.
Minulla on myös noita että kun lukee kirjaa niin pitää lukea joku sivu tai lause monia kertoja ennenkuin saa kääntää toisen sivun.