Mikä helvetti mua vaivaa. En pysty olemaan hetkeäkään paikoillaan. Oon ihan hiton levoton ja ahdistaa niin paljon että tuntuu kuin tulis paniikkikohtaus. Ainoastaan kävely ympäri kämppää auttaa vähän. Hetkeksi pysähdyin syömään ja tuli ihan järkyttävä olo. Piti nousta ylös ja taas kävellä. Otin hiukan ketipinoria jos se sais mut rauhottumaan. Pitääkö tässä lähteä lääkäriin hakemaan rauhottavia.
Nyt hajoo pääääää
kuolenkotähän
12465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kaipa sinä oman olosi tunnet sen verran hyvin,että tiedät tarvitko niitä rauhoittavia vai et !!!! mitä sinä sitä täällä kyselet, eikä hirveän levoton olo voi olla jos tietokoneeseen pystyy kekskittymään ja kyselemään neuvoja omasta voinnista mitä kukaan muu ei voi tietää!!!!
No just. Enpä ole kovin tietoinen tästä sairaudesta vielä toistaiseksi. Mutta kiitos paskamaisesta vastauksestasi. Toivottavasti musta ei tuu tollasta ilkeää bipopäätä koskaan. Taitavat nämä meidän haukkujat olla oikeassa että suurin osa bipoista on kamalia ihmisiä.
Hei kuulostaa siltä, että sinulla olisi mania. Maniaa on vaikea itse tunnistaa ja varsinkin kun et ole vielä tarpeeksi tietoinen sairaudestasi.
Minulla oli viimeksi hypomania loppukesästä ja se alkoi ahdistuksella, sekä yleisellä levottomuudella. En ole tietenkään lääkäri, joten kannattaa ottaa lääkäriin heti yhteyttä mahdollisen lääkityksen nostamiseksi.
Minulla lääkityksen nostaminen auttoi ja nyt syksy mennyt onneksi tasaisesti. Mutta voimia sulle, ymmärrän ahdistuksesi!!! Itselläni mielialat heittelee edelleen, mutta arjen rutiinit tuovat tasapainoa.
Kiitos vastauksesta. En tosiaan tunnista manian oireita kovinkaan helpolla. Kaikki touhuaminen kuten nopea kirjoittaminen tänne ja yleensä kirjoittaminen, kävely ympäri kämppää jne. auttoivat jonkin verran. Jos liian pitkäksi aikaa jäi paikalle niin sitten alkoi ahdistaa. Sen takia oli typerää että tämä yksi tässä aukoi päätään, koska kyllähän siinä pystyy hetkeksi pysähtymään. Näyttää iltaa kohden alkavan enemmän ja enemmän tulemaan levottomaksi. Tätä ennen olen monta yötä nukkunu melko huonosti ja jatkuvaa heräilyä. Maanantaina on onneksi lääkäri. Toivottavasti tekee tilanteelle jotakin. Ketipinor ainakin auttoi sillon eilen illalla.
(Hypo)maniahan se tuossa. Taitaako sitä tuon paremmin kuvailla. Tää on MEIDÄN bipojen palsta, me kirjoitellaan tänne just silloin ja siinä mielentilassa, kun kulloinkin on :D Vertaistukea parhaimmillaan! Tuttuja tarinoita ja mielentiloja :)
Miettikää, mitä uskomattomia ajatuksenjuoksuja parhaimmillaan pystymme tuottamaan. Jopa niin loistavia, että niitä on jälkikäteen itsekin vaikea ymmärtää :D
Toivottavasti sait levottomuuden aisoihin. Hypomaniasta pitäisi jalostaa tila, jossa on vain positiiviset oireet, eikä yhtään levottomuutta, ahdistusta tai sekavuutta. Ei taas ollut Luojalla kaikki intiaanit kanootissa kun tämän sairauden keksi.
En mäkään ole vielä kuollut. Hyvin tuttua on tuo yöllinen levottomuus. Paniikkihäiriöt ja muu vastaava. Rauhoittavat on ainut, jotka mulle on auttaneet.
Yli 100 tuntia valvoneena menin kerran osastolle ihan vaan, että sain nukuttua. Ottivat onneksi ainakin täällä Lahdessa ihan tosissaan, eivätkä naureskelleet ulos.
Netissä on niin kiva ilmaista itseään vapaasti. Totta kai omalle vastuulle jää sitten, mitä uskoo ja haluaa lukea. Provot on ikäviä, jos on oikeasti paha olo.
Pärjää!
Lahdessa onkin ymmärtääkseni asiat paremmin kuin monessa muussa paikassa. Itse olen saanut apua ja päässyt osastolle nopeasti kun on ollut sen tarve.
Tää olotila ei vaan mee pois. Lääkäriaika peruuntui, koska lääkäri oli kipeä tai jotain. Kukaan ei korvannut hänen aikaansa. Seuraava aika vasta loppukuusta ja onko se akka edes sillon paikalla, kun on poissa jatkuvasti. Kaikki asiat ärsyttää mua koko aika, maha täynnä "perhosia", hermostun ihmisille ja raivoan, oon levoton ja ahdistunut. Mikä hitto siinä on ettei kukaan auta mua. Lääkärissäkin vaan hoidetaan masennusta, vaikka sitä ei tämän vuoden puolella juuri ole ollut. Pelkkää hiton hypoa tai maniaa. Eikä mitään postitiivista hypoa/maniaa vaan tätä raivoa päivästä toiseen.
Koko aika joudun pidättelemään hermoja, etten loukkaa läheisiäni. Se on todella raskasta, koska tekisi mieli vaan huutaa naama punaisena ja hajoittaa koko asunto. Kukaan ei ymmärrä mua. Äiti ei hyväksy sairauttani eikä halua puhua siitä. Hän vaan hokee, että se menee pois jos päätät niin etkä ajattele sitä koko aika. Jatkuvasti pitää selittää miksi on millanenki olo. Aina ihmettelee kiukkua tai masennusta. Ei vaivaudu ottamaan selvää koko sairaudesta. Alkaa käymään todella raskaaksi. Ei kiinnostais tämän takia olla missään tekemisissä äidin kanssa. Äiti vaan vaatii kaikkea koko aika eikä näe kamalaa oloani.
Onko se normaalia, että maniassa tai hypossa tekee mieli hypätä jostain korkealta ja jäädä rekan alle? Ihan vaan sen takia, että tää levottomuus ja raivo loppuis viimeinki. En ymmärrä sellasia bipoja, jotka tahallaan haluaa hypoon tai maniaan.
Nyt heti päivystykseen hakemaan apua. Ei sinun kuulu kärsiä. Tsemppiä!
Ei ne auttanu siellä viimekskään :( Käski vaan rauhallisesti odottaa seuraavaa lääkäriaikaa psykiatrian polille. Rauhallisesti jossain hypossa tai maniassa? Eihän ne ymmärrä mitään tästä sairaudesta. Mä en ymmärrä, et miksi jotkut saa kauheita kasoja rauhottavia ja vielä käyttää niitä väärin koko aika. Itse en ole saanut kertaakaan apua. Taustalla ei ole itsemurhayrityksia, ei huumeita enkä juo edes alkoholia. Kerran joskus 5 vuotta sitten sain paniikkikohtauksiin mietoja rauhottavia joista ei ollut edes apua. Miten tässä maassa voikin olla terveydenhuolto näin retuperällä.
hei kuolenkotähän! Mulla oli kerran samanlainen olotila, hirvee levottomuus, piti kans ravata ympäri kämppää. Tosi sietämätön olotila. Onneksi sitä kesti vaan kolmisen tuntia, sitten lieveni ja lakkas. Kiitos diapamin, joka autto. Silti tuossa kolmessa tunnissaki oli tasan kolme tuntii liikaa. En toivo sellasta olotilaa kenellekään, niin hirveeltä se tuntu. Mulla oli just vaihdettu toiseen lääkkeeseen, ja soitin tuosta olotilasta psykiatrilleni. Hän kielsi heti lääkkeen käytön ja sano, et kyseessä on paha sivuvaikutus. Sit hän sano vielä, et jos joskus tulee tuollainen olo, niin mun pitää mennä heti terkkarin (tai jos on kiinni niin aluesairaalan) päivystykseen. Kyseessä on hengenvaarallinen tila, niin sanoi. Joten mee hyvä kuolentähän terkkariin ja vaik huuda tarttevas apua heti, näytä levottomuutes! Älä lähde pois , vaan sano ettet kestä enää. TSEMPPIÄ! Sua lämmöllä ajatellen yks naisbibo.
No, soita maanantaiaamuna varhain terveyskeskukseen ja kerro tarvitsevasi kiireesti apua, et selviä ilman apua. Tsemppiä!