epäonnistunut elämässä

ahdistunut kirjoitti:

Tuntuu, että olen täysin epäonnistunut elämässä. Ja tuntuu kamalan epäreilulta, kun kaikki kaverit ja tuttavat menestyvät ja menevät eteenpäin elämässä ja minulle on käynyt näin. Opinnot on venyneet ja tunnen itseni tyhmemmäksi kuin muut, kun en ole vieläkään valmistunut. Kärsin pakko-oireista, joista pahimpia ovat opinnäytetyöhön liittyvät pakko-oireet, jotka alkoivat vasta vuosi sitten. välillä pitää lukea uudestaan muutamaa sanaa kun pelkään että olen lukenut väärin ja että käsitän asian väärin. välillä olen niin ahdistunut että en pysty lukemaan opinnäytetyöhön liittyvää kirjallisuutta ollenkaan. muita juttuja pystyn aina lukemaan kuin vettä vaan. tuntuu, että en halua nähdä ketään enkä puhua kenellekään, kun tunnen itseni niin huonoksi. ja kun kaikki ajattelee, että tämä on minulle liian vaativaa, kun saan siitä pakko-oireita. välillä tuntuu, että tekisi mieli jättää koko opinnäytetyö kesken eli luovuttaa ja sitten kysyä niiltä, että tuntuuko nyt hyvältä, kun olitte oikeassa. toisaalta tiedän, että meidän koulussa on kyllä tyhmempiä ihmisiä kuin minä. kyse on pikemminkin epävarmuudesta, joka on ajautunut kohtuuttomaksi. ennen olen aina pystynyt hoitamaan kouluhommat eikä siitä ole ollut mitään epäselvyyttä. ehkä vaan pedanttius on jotenkin uuvuttanut minut vuosien myötä ja ajanut tähän pisteeseen. onkohan täällä ketään jolla on yhtään samanlaisia kokemuksia. tuntuu että kaikilla muilla pakko-oireet on rajoittuneet johonkin työn ulkopuoliseen asiaan. ja tuntuu että nuo ihmiset ovat onnellisessa asemassa verrattuna minuun, koska pakko-oireeni ovat vieneet minulta täysin työhön liittyvän itsetuntoni; siis uskon ja luottamuksen siihen, että kykenen hoitamaan työni. tuntuu, että uramahdollisuuteni ovat rajoitetut tämän takia kun muille ne ovat lähinnä rajoittamattomat. tuntuu epäreilulta ja epäoikeudenmukaiselta että minulle on käynyt näin. en ole koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa, en ole ansainnut tätä. tämän olisi mielummin ansainneet kiusaamiseen syyllistyneet tyypit. tosin tiedän että ainakin minua aikoinaan kiusanneilla tyypeillä ei ole ikinä mitään asiaa yliopistoon, joten ei ne olisi päässeet mitenkään edes tähän pisteeseen, jossa nyt itse olen. olen vain vihainen, että minulle on käynyt näin. tämän kirjoituksen pointtina oli lähinnä purkaa omaa mieltäni, että olo helpottaisi ja sitten jos olisi kohtalotovereita, jotka ymmärtäisi niin se auttaisi. en halua kuulla kommenttia että mitäs siinä ruikutat kun sinulla voisi olla asiat paljon pahemmin. se on lähinnä toisen ihmisen tunteiden mitätöintiä, jota olen joutunut kokemaan koko elämäni. sitä paitsi tällaista tilaa kokematta on turha sanoa että älä siinä valita, kun ei itse tiedä mitään siitä helvetillisestä olotilasta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä