Eilen illalla hetken jo annoin itseni hiukan uskoa että sinä kirjoittelit täällä palstalla, mutta en voi uskoa olevan näin, kun tarkemmin ajattelen.
On se uskottava että kun nainen muuttuu ja muuttaa mieltänsä jonkun suhteen, ei paluuta enää ole. Silti, ikävä, kaikkea sinussa.
On se uskottava että kun nainen muuttuu ja muuttaa mieltänsä jonkun suhteen, ei paluuta enää ole. Silti, ikävä, kaikkea sinussa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jos se vaan filmaa, naiset aika hyviä siinä...kin :)
Täällä kirjoittelee aika monta naista.
Et voi tunnistaa eikä suakaan voi tunnistaa, joku mies vain.
Minä joskus hetken aikaa kuvittelen, että hän, Mies, kirjoittaisi täällä. Mutta en lopultakaan usko siihen. Kaipaus ja ikävä tekevät temppujaan. Jokaisesta kirjoituksesta etsii vastausta itselleen.
Kun nainen muuttaa mieltään ei paluuta enää ole? Mutta kun mies muuttaa mieltään, kaikkiko voi vielä muuttua? Ei naiset ja miehet niin erilaisia ole. Meillä on ehkä erilainen kieli, jonka vuoksi emme aina ymmärrä toisiamme. Pohjimmiltamme olemme aivan samanlaisia ja kaipaamme samoja asioita.
Kyllä mä kirjottelen ikävääni tänne.
En muuttanut mieltäni, sama tunne edelleen.
Hän muuttui ja torjui. Niin sen tulkitsin.
Jos on niin iso tunne niin ei sitä torjuntaa jaksa, sydän hajoaa.
Jätin siis rauhaan
Puhuin ikävästä parhaalle ystävälleni ja hän sanoi, että kyllä sitä saa olla ikävä, että ei sitä vastaan kannata ainakaan alkaa taistelemaan. Jos joku ihminen on joskus ollut tärkeä, niin eihän sitä muistoa voi repimällä repiä poiskaan.
Olin hirvittävän katkera, mutta olen päässyt yli. Vaikka välillä vähän ikävöin, niin se on "oma pikku salaisuus", että en tee siitä mitään numeroa. Täytyy vaan muuten parantaa elämänlaatua. Toisinaan alan liikaa miettimään, mikä meni pieleen ja sitten tulee paha olo ja käyttäydyn sen mukaisesti.
Positiivisia ajatuksia. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu:) Ja jos on ikävä, niin anna sen tulla ja mennä kuin aalto, joka pyyhkäisee kallioita tai kesäinen lempeä tuuli kasvoilla. Haikeus kuuluu elämään aina silloin tällöin.
Me naiset ollaan aika ehdottomia tai ainakin minä olen, että kun menee tietyn rajan yli, niin paluuta ei ole. En halua menettää terveyttäni miehen takia.
Niinhän te monet olette, ehdottomia. Toisaalta sitäkin kaipaan, hänen ehdottomuuttaan.. mitäpä hänessä en kaipaisi.
wau!
Mun mummoni sanoi aikanaan sellainen kiva pilke silmäkulmassa.kun isäni ei ymmärtänyt äitini mielenmuutoksia..Muista-naisella on oikeus muuttaa mieltään:D ...No tämä nyt vaan tarkoitettu hyvässä hengessä piristämään sinua! Toivon että "kultasi" löytää sinut täältä ..tai jostakin..ole avoimin mielin..Joskus elämä yllättää ja joku nainen iskeytyy tajuntaasi..ja olet taas ihastunu :D
Sellasta se on ikävän kanssa olo. Minä olen lokeroinut ja paketoinut sen sydämeeni ja en käsittele sitä enää joka päivä. Elämä on liian lyhyt, että jäisi sutena ikäväänsä aroille ulvomaan.
Ei se hänen arvoaan huonommaksi tee, vaikka annoin itselleni luvan irrottautua ikävästä. Silti aina ajatellessa miettii, miksi kohtalo tekee kaikenlaista..
tui tui tui..
Mitäs viestejä tämä eilinen nainen sitten kirjoitti? Voisitko avautua ap?
Siis tarkoitin 3.11. Samoja sanontoja käytti ja jotain harvinaisempia kappaleitakin oli linkeissä eikä pelkästään dave lindholmia..
aaltoliikettä. Se kulkee mukana välillä heikompana ja sitten taas...
http://www.youtube.com/watch?v=tbaiB2Q333M&feature=related
Mahtaakohan joku mies vain tarkoittaa minua?
Mun mieleni ei ole muuttunut mihinkään, ikävä vaivaa edelleen.
Koskahan viimeksi ootte nähneet?
http://www.youtube.com/watch?v=iy4mXZN1Zzk&feature=relmfu
Voisin tarkoittaakin. Emme ole vahingossakaan törmänneet, joten näkemisestä on jo pitkä aika. Mielessä edelleen.
Tuttu tunne. Ja sama tilanne. kauan sitten näin hänet. nyt yli vuoteen ei vilaustakaan. Eikä edes nimi tiedossa.
Ei mullakaan nimi ole tiedossa.mutta jos joskus vilauksen edes näkisi.
Minulla tietenkin on hänen nimensä tiedossani, kun ihan oikeassa elämässä kuitenkin tunnemme. Ärsyttää tuollaiset lapselliset toisen nimellä kirjoittelevat hyypiöt.
Kun mieli on muuttunut kerran, voi se muuttua myös toisenkin. Paras siis tarkistaa nykytilanne.
En haluaisi tieten tahtoen lähteä kaatamaan kylmää vettä omaan niskaani. Kyllä hän tietää miten minuun saa yhteyden ja antaa varmaan kuulua itsestään mikäli on aihetta siihen. Minun ajatuksenihan hän tietääkin.
En ollut sitten minä etsimäsi, valitettavasti. Meidän näkemisestä kun ei niin mahdottomia ole aikaa.
Oletko nyt aivan satasatasatasata prosenttisen varma.
Jos olet parin kuukauden sisällä nähnyt häntä niin silloin ei ole samasta tapauksesta kyse.
100% varma mistä?
Että hän tietää ajatukseni? Olen, hän tietää, eri asia on sitten haluaako uskoa.
Vai siitä että tietää miten minuun saa yhteyden? Olen siitäkin. Yhteisen tuntemamme henkilön kautta vaikka.
Joo, olen nähnyt, eli ei olla oikeat :(
Miksi et laittaisi hänelle vaikka tekstiviestiä, jos nimen tiedät? Tiedä vaikka hän odottaisi sitä? Jos nainen sanoo ei, se ei välttämättä tarkoita sitä kirjaimellisesti. Kannattaa yrittää uudemman kerran, vinkiksi vain sinulle.
Ikävä sua mies.. Kun juttelin kanssas puhelimessa, iski armoton ikävä. :( Taisin tehdä niin väärän ratkaisun.. :(