Olipa kerran (tai no on vieläkin) mies (poeka), joka ei tiennyt mitä on rakkaus (ei se tiedä vieläkään).
Tämä mies, jokke nimeltään(nimi muutettu) oli kokolailla yksinäinen kaveri. Ala-asteen jälkeen olivat kaverit kaikonneet jonnekkin. Osittain hänen omasta syystään. Jokke oli melko ujo ja arka tapaus. Ja mikä pahinta, niin vitun ylpeä. No jokkepa otti ja rakensi itselleen kuoren, joka näytti ulospäin siltä et jokella on kaikki oukei.
No tää kaveri oppi sit tuntemaan nuoren naisen yhteisten tuttujen kautta. Oltiin samoissa bileissä joskus, pari kertaa reissussa tutulla porukalla.
Aika pian jokke huomasi neidi suunnalta kiinnostuksen merkkejä, ei hän sokea ollut. Mutta neti ei siiloin ollut Joken makuun, jostain syystä ei mikään liikahtanu rinnassa.
Aikojen päästä neito sitten ilmaisi tunteensa. Mutkien kautta tosin. Ja jokkehan käsitti tietysti väärin. Ja kun Jokke sit käsitti oikein, niin poeka rukkahan säikähti ihan vitusti ja muurasi uuden kerroksen tiiliä muuriinsa.
Vaikka välit sovittiin niin jotain jäi kummittelemaan Joken päähän. Neiti kyseli kuulumisia välillä ja Jokke esitti kuulia. Mitäpä tässä, kaikki oolrait!
Aikaa kului. Mut se jokin siellä Joken päässä, se vain turposi kuin pulla taikina. Jossain vaiheessa Jokke tajusi et se nainen joka ei muka kiinnostanut, niin sehän oli tehnyt pesän Jokkepolon pääkoppaan. Hän pyöri ajatuksissa joka päivä, välillä niin ruusun punaisissa et oikein pelotti.
Mutta Jokke, tää helvetin ääliö! se ei uskaltanut kertoa tunteistaan.
Noh! koitti sitten päivä jolloin Jokke tajusi et juna perkele, sehän oli mennyt. Ja mitäkäs silloin tapahtuikaan? juu-u, kylläpä vainenkin. Jokellahan meni roska silmään. Vaikka kuin yritti pyyhkiä, niin silmät vaan vuotivat suolaista.(on ne roskat semmosia..)
Nooh, Jokke on edelleenkin niin vitun kuuli jätkä, kaikki oolrait! katto päällä ja töitä riittää, mikäpä tässä ollessa!
Mut joskus Jokenkin patterista loppuu virta.
Hehee, helevetti kun tää itsesääli onkin mukavata!!!
-Kalervo
Tämä mies, jokke nimeltään(nimi muutettu) oli kokolailla yksinäinen kaveri. Ala-asteen jälkeen olivat kaverit kaikonneet jonnekkin. Osittain hänen omasta syystään. Jokke oli melko ujo ja arka tapaus. Ja mikä pahinta, niin vitun ylpeä. No jokkepa otti ja rakensi itselleen kuoren, joka näytti ulospäin siltä et jokella on kaikki oukei.
No tää kaveri oppi sit tuntemaan nuoren naisen yhteisten tuttujen kautta. Oltiin samoissa bileissä joskus, pari kertaa reissussa tutulla porukalla.
Aika pian jokke huomasi neidi suunnalta kiinnostuksen merkkejä, ei hän sokea ollut. Mutta neti ei siiloin ollut Joken makuun, jostain syystä ei mikään liikahtanu rinnassa.
Aikojen päästä neito sitten ilmaisi tunteensa. Mutkien kautta tosin. Ja jokkehan käsitti tietysti väärin. Ja kun Jokke sit käsitti oikein, niin poeka rukkahan säikähti ihan vitusti ja muurasi uuden kerroksen tiiliä muuriinsa.
Vaikka välit sovittiin niin jotain jäi kummittelemaan Joken päähän. Neiti kyseli kuulumisia välillä ja Jokke esitti kuulia. Mitäpä tässä, kaikki oolrait!
Aikaa kului. Mut se jokin siellä Joken päässä, se vain turposi kuin pulla taikina. Jossain vaiheessa Jokke tajusi et se nainen joka ei muka kiinnostanut, niin sehän oli tehnyt pesän Jokkepolon pääkoppaan. Hän pyöri ajatuksissa joka päivä, välillä niin ruusun punaisissa et oikein pelotti.
Mutta Jokke, tää helvetin ääliö! se ei uskaltanut kertoa tunteistaan.
Noh! koitti sitten päivä jolloin Jokke tajusi et juna perkele, sehän oli mennyt. Ja mitäkäs silloin tapahtuikaan? juu-u, kylläpä vainenkin. Jokellahan meni roska silmään. Vaikka kuin yritti pyyhkiä, niin silmät vaan vuotivat suolaista.(on ne roskat semmosia..)
Nooh, Jokke on edelleenkin niin vitun kuuli jätkä, kaikki oolrait! katto päällä ja töitä riittää, mikäpä tässä ollessa!
Mut joskus Jokenkin patterista loppuu virta.
Hehee, helevetti kun tää itsesääli onkin mukavata!!!
-Kalervo
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kauniisti kerrottu "ikävä" tarina. Välillä loppuu virta, mutta jos se loppuu pitkäksi aikaa niin silloin on nauru vähissä. Itsesäälikin on aika tappavaa, pidemmän päälle =/
Syys Tsemppiä Jouko Kalervo Untamo :)
Miksi suomalaisen miehen on niin vaikea kertoa tunteistaan, livenä. Mikä siinä mättää, jos saa rukkaset, niin mitä sitten? Elämä jatkuu..
Miksi kaikki pitää ottaa niin kauhean vakkavasti, ihan kuin maailman loppu ois.
Tuo on niin tyypillinen tarina. "Täällä pohjantähden alla"... kuuluu suomalaiseen identiteettiin.
Kiitos muistutuksesta. Olemme suomalaisia.
Tuo on kyllä oikeasti aika ihana, joskin vähän surullinen tarina. Ihmettelin tuossa aiemmin pääasiassa, miksi meidän pitääkin olla tällaisia?
..ja selvennös vaan että kysymys lauseessa on tarkoitettu yleisesti suomalaisesta kansanluonteesta.
Kunhan tuli kommentoitua.
tuohan on vain kertomus äärimmäisestä tyhmyydestä.
Vähän kuin nälkään kuoleva ihminen kieltäytyisi syömästä löytämäänsä ravintoa..
Itsesäälistä pääsee, uskaltamalla. Voi olla, että juna on vielä asemalla, hän vain yrittää vakuuttaa itselleen muuta. Juna on siellä missä on sydän.
Kyllä siinä niin kävi, et Joken tiketistä meni päiväys umpeen. Vanhentuneita lippujahan ei käsittääkseni lunasteta takaisin. Seuraava juna saa kuitenkin mennä ohi aseman, siihen ei Jokke lippua osta. Son nääs helevetin pitkä yöjuna:)
oliko jokella todella huono näkö ? ja söpöt ujot huulet ?
Mä tunsin kerran yhden pojan se oli niin kui toi Jokke. Sitä oli kiusattu lapsena. Sen silmistä näkyi pelko ja suru, sen vanhemmat eros ja se oli jättänyt siihen arvet. Se yritti koko elämän ajan auttaa muita mut sen toinen persoona toimi päinvastaisesti, se tavallaan kosti kännissä muille kärsimystään ja välillä se sai raivareita mikä ilmeni seinään potkimisena, toisinaan sen pojan rystyset vuosi verta kun se hakkas nyrkkillä kalliota. Kai se helpotti sitä tuskaa mitä se joutui pitämään sisällään, se ei kait koskaan uskaltanu aukaista sydäntä kenellekkään, se pelkäs elämää.
jos ei kerta mikään sykähdyttänyt niin eiköhän Jokke herra kuvittele nyt jutusta aivan liikaa ja piehtaroi omasta tahdostaan tuossa itsesäälissä...?
No mutta retu hyvä, kattoos kun Joken pää toimi karvan verran hitaammin kuin tavallisen ihmisen. Se vaati aikaa. Ja voiko jokun muunkin, kuin itsensä tahdosta kieriskellä itsesäälissä;)
Tarinahan olikin "sangen koominen", ensin tyttö tykkäs mut jokke ei, sitten jokke tykkäs mut tyttö ei..
Tyttöä on taluttanut jo hyvän aikaa eräs ulkomaan vahvistus. Eipä siinä, onnea heille. Mutta niinku sanoin, koska Joken pää toimii muita hitaammin vaatii unohtaminen, ei karvan vaan koko turkin verran enemmän aikaa..
Jos tyttö ymmärtää sinun luoteesi hitauden (jos kerta puhut totta) ja antaa anteeksi plus enää haluaa sua, on teillä mahdollisuuksia.Jos olit vain yksi muiden ehdokkaiden joukossa tyttö ei välttämättä enää sua halua joten selvitäpää asiaa jotenkin hienovaraisesti seuraten!
Naisen on helpompi puhua tunteista tutkitusti. Jos tunteita ei ole, silloin ei puhu. Ehkä sillä miehelläkään ei ole tunteita aloittajan avuttomaan huutoon ikävä palstalle. Jos noin kuplii miksi et puhu aloittaja tunteistasi itse. Joku vittuuntuminen sieltä paistaa läpi, etkö itse kykene, kuin palstoilla huutamaan.
Monet miehet on myös tunneasioissa hyvin tökeriä, suorastaan avuttomia. Naiset on niitä ketkä tykkää enemmän tunteilla lähes poikkeuksetta. Tiedän kokemuksesta. Miksi siis valittaa täällä.
Muuten oli ihan mielenkiintoinen joken tarina.
Aloittaja haiskahtaa vahvasti tunne-elämässä siipeen saaneelta naiselta
niinkö sä haaveilet ettei vaan tulis syyllinen olo jostain ota nyt järki käteen ei nää kaikki kirjoitukset ole höpön löpöä