Kaksikielisten koulujen kannatus on mielipidetiedustelun mukaan suurinta Espoossa, jossa 61 prosenttia vastanneista olisi valmis laittamaan lapsensa suomen- ja ruotsinkielellä opetusta antavaan kouluun. Pääkaupunkiseudun kunnista kaksikielisen koulun kannatus on vähäisintä Vantaalla, jossa suurin vastaajaryhmä, 43 prosenttia vanhemmista, epäröi lapsensa laittamista kaksikieliseen kouluun. Kaksikielisen koulun kannatus oli suurinta hyvätuloisten ja pitkälle koulutettujen joukossa.
Nykyisen lainsäädännön mukaan kaksikielinen koulu, jossa opetuskielinä ovat suomi ja ruotsi, ei ole mahdollinen. Näin halutaan turvata molempien kansalliskielten, käytännössä ruotsin, säilyminen elävänä. Sen sijaan Suomessa voi olla – ja onkin – esimerkiksi suomalais-venäläisiä kouluja.
Jos suomea ja ruotsia sekaisin käyttäviä kaksikielisiä kouluja haluttaisiin perustaa, tarvittaisiin perustuslain muuttamista tai ainakin perustuslakivaliokunnan näkemys, että tällainen lainmuutos on sopusoinnussa perustuslain kanssa. Perustuslain mukaan "julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan".
Vähemmistökielen asema turvataan siten, että suomen- ja ruotsinkielisille on omat koulunsa, kaksikielisissä kunnissa jopa omat opetusvirastonsa.
Ruotsinkieliset suomalaiset ovat viime vuosina tunteneet elintilansa kaventuneen, kun myös viranomaisten kyky palvella molemmilla kansalliskielillä on heikentynyt. Siksi monessa ruotsinkielisessä kodissa kavahdetaan ajatusta kaksikielisistä kouluista. Pelkona on, että ruotsia äidinkielenään puhuvat oppilaat hukkuisivat helposti suomenkielisten oppilaiden mereen, minkä seurauksena suomenruotsalainen identiteetti ja suomenruotsalaisen elämäntavan elinvoimaisuus heikkenisivät.
HS-gallupin heikkous oli, että mielipidetiedustelun vastaajien joukossa oli vain vähän ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajia. Ruotsia äidinkielenään puhuvien vanhempien kantaa ei pysty erittelemään kyselystä. Luultavasti kaksikielisen koulun kannatus olisi heidän joukossaan kuitenkin vähäisempää kuin suomenkielisissä ja kaksikielisissä perheissä.
Monet opetustoimen ja kasvatustieteen ammattilaiset kehottavat kokeilemaan kaksikielisiä kouluja.
Heidän perustelunsa ovat ensisijaisesti kasvatustieteelliset. On havaittu, että kahden kielen käyttö opetuksessa kehittää oppilaiden kykyä käsitellä tietoa. Tämä tosin vaatii, että opettajat tekevät työtään oikealla asenteella, vuorovaikutusta edistäen. Kasvatustieteilijöiden ajattelun voi kiteyttää erään professorin huokaukseen: "Meillä on kaksi kansalliskieltä, mutta me emme pysty lastemme koulutuksessa tätä rikkautta hyödyntämään."
Kaksikielinen koulu saattaisi myös parantaa merkittävästi suomalaisten ruotsin kielen taitoja, joita nyt kahlitsee kielien valintamahdollisuuksien jäykkyys. Siksi ruotsin kielen opiskelun alku siirtyy monella lapsella peruskoulun ala-asteen viimeisille luokille ja jää vain muutamaan viikkotuntiin. Näin ruotsi jää enemmistölle suomenkielisistä tosiasiassa lähes kuolleeksi kieleksi. Samalla vierauden tunne ruotsin kieltä ja suomenruotsalaista kulttuuria kohtaan kasvaa, mikä on omiaan eristämään kahta kieliryhmää entisestään toisistaan. Kaksikielinen koulu olisi mahdollisuus välttää tällainen ansa. Se olisi tietenkin myös luonnollinen valinta kaksikielisille perheille, joita on paljon.
Kielikeskustelu on viime vuosina kärjistynyt sekä suomen- että ruotsinkielisten keskuudessa. Suomenkielisten piirissä pieni vähemmistö lietsoo kaunaa ruotsin kieltä kohtaan. Ruotsinkielisten piirissä taas suomenkielisestä Suomesta eristäytyminen tuntuu saavan lisää tilaa.
Modernissa monikulttuurisessa maailmassa kannattaisi pikemminkin avata perheille ja lapsille uusia vaihtoehtoja kuin lyödä ovia säppiin.
Nykyisen lainsäädännön mukaan kaksikielinen koulu, jossa opetuskielinä ovat suomi ja ruotsi, ei ole mahdollinen. Näin halutaan turvata molempien kansalliskielten, käytännössä ruotsin, säilyminen elävänä. Sen sijaan Suomessa voi olla – ja onkin – esimerkiksi suomalais-venäläisiä kouluja.
Jos suomea ja ruotsia sekaisin käyttäviä kaksikielisiä kouluja haluttaisiin perustaa, tarvittaisiin perustuslain muuttamista tai ainakin perustuslakivaliokunnan näkemys, että tällainen lainmuutos on sopusoinnussa perustuslain kanssa. Perustuslain mukaan "julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan".
Vähemmistökielen asema turvataan siten, että suomen- ja ruotsinkielisille on omat koulunsa, kaksikielisissä kunnissa jopa omat opetusvirastonsa.
Ruotsinkieliset suomalaiset ovat viime vuosina tunteneet elintilansa kaventuneen, kun myös viranomaisten kyky palvella molemmilla kansalliskielillä on heikentynyt. Siksi monessa ruotsinkielisessä kodissa kavahdetaan ajatusta kaksikielisistä kouluista. Pelkona on, että ruotsia äidinkielenään puhuvat oppilaat hukkuisivat helposti suomenkielisten oppilaiden mereen, minkä seurauksena suomenruotsalainen identiteetti ja suomenruotsalaisen elämäntavan elinvoimaisuus heikkenisivät.
HS-gallupin heikkous oli, että mielipidetiedustelun vastaajien joukossa oli vain vähän ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajia. Ruotsia äidinkielenään puhuvien vanhempien kantaa ei pysty erittelemään kyselystä. Luultavasti kaksikielisen koulun kannatus olisi heidän joukossaan kuitenkin vähäisempää kuin suomenkielisissä ja kaksikielisissä perheissä.
Monet opetustoimen ja kasvatustieteen ammattilaiset kehottavat kokeilemaan kaksikielisiä kouluja.
Heidän perustelunsa ovat ensisijaisesti kasvatustieteelliset. On havaittu, että kahden kielen käyttö opetuksessa kehittää oppilaiden kykyä käsitellä tietoa. Tämä tosin vaatii, että opettajat tekevät työtään oikealla asenteella, vuorovaikutusta edistäen. Kasvatustieteilijöiden ajattelun voi kiteyttää erään professorin huokaukseen: "Meillä on kaksi kansalliskieltä, mutta me emme pysty lastemme koulutuksessa tätä rikkautta hyödyntämään."
Kaksikielinen koulu saattaisi myös parantaa merkittävästi suomalaisten ruotsin kielen taitoja, joita nyt kahlitsee kielien valintamahdollisuuksien jäykkyys. Siksi ruotsin kielen opiskelun alku siirtyy monella lapsella peruskoulun ala-asteen viimeisille luokille ja jää vain muutamaan viikkotuntiin. Näin ruotsi jää enemmistölle suomenkielisistä tosiasiassa lähes kuolleeksi kieleksi. Samalla vierauden tunne ruotsin kieltä ja suomenruotsalaista kulttuuria kohtaan kasvaa, mikä on omiaan eristämään kahta kieliryhmää entisestään toisistaan. Kaksikielinen koulu olisi mahdollisuus välttää tällainen ansa. Se olisi tietenkin myös luonnollinen valinta kaksikielisille perheille, joita on paljon.
Kielikeskustelu on viime vuosina kärjistynyt sekä suomen- että ruotsinkielisten keskuudessa. Suomenkielisten piirissä pieni vähemmistö lietsoo kaunaa ruotsin kieltä kohtaan. Ruotsinkielisten piirissä taas suomenkielisestä Suomesta eristäytyminen tuntuu saavan lisää tilaa.
Modernissa monikulttuurisessa maailmassa kannattaisi pikemminkin avata perheille ja lapsille uusia vaihtoehtoja kuin lyödä ovia säppiin.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Suomessa puhutaan yli 100 kieltä nykyään ja vieläkin puhutaan jostain kaksikielisyydestä ja sen rikkaudesta!
Suomen rikkaus on juuri MONIkielisyydessä, ei missään surkean kapeassa kaksikielisyydessä.
Olisiko Hesarinkin aika päivittää tietonsa?
Erkon media hyvin tietää asianlaidan, mutta kaiken takanahan on surujen etuoikeutetun aseman säilyttäminen kielivähemmistöjemme joukossa. Ja jopa suhteessa pääväestöön!
Huomiollasi ei ole mitään tekemistä tämän keskustelun kanssa. Suomi on edelleen virallisesti vain kaksikielinen maa, niistä monista täällä puhutuista kielistä huolimatta. Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi ja niillä kielillä järjestetään julkista opetusta peruskoulussa. Yksityiskouluja voi sitten perustaa niin paljon kuin rahkeita siihen riittää.
Nettifennot ovat vainoharhaisia.
Puhuin todellisuudesta, en paperitodellisuudesta. Eli Suomi on kaksikielinen vain lain mukaan, ei todellisuudessa.
Jos laki ei vastaa todellisuutta, on se muutettava. Ei toisinpäin. Piste.
Ps. Perustuslain kansalliskieli-muotoilu ei edellytä koulujen pakkoruotsia tai yleistä virkaruotsia.
Suomalainen pakolaislapsi tyydytti monia tarpeita. Alva ja Gunnar Myrdalin teos loi omalta osaltaan pohjaa sille kansaliikeella, joka lastensiirroista muodostui.
Eikä ole! Aivan turha saivarrella maahanmuuttajien lukuisista kielistä ja verrata niitä kansalliskieliin. Vaihtoehtosia kouluja saa toki suht vapaasti perustaa ja niihin voi saada jopa valtion tukea mutta ne eivät nyt liity tähän keskusteluun mitenkään.
Voit nimitellä todelisuutta miksi lystäät mutta se oikea todellisuus on kuitenkin että maamme on kaksikielinen (todellisuudessa, paperilla, juridisesti, faktisesti, aikuisen oikeesti) ja ne kielet ovat suomi ja ruotsi ja niillä kielillä tarjoaa yhteiskunta ilmaista opetusta.
Perustuslaki takaa sekä suomen- että ruotsinkielisille kansalaisille täsmälleen samat oikeudet omakieliseen sivistykseen ja yhteiskunnallisiin palveluihin omalla äidinkielellä. Kumpikaan ryhmä ei ole etuoikeutettu tai syrjitty vaan ne ovat keskenään tasa-arvosia ja yhdenvertaisia.
Ankdam: "Kumpikaan [kieli]ryhmä ei ole etuoikeutettu tai syrjitty vaan ne ovat keskenään tasa-arvosia ja yhdenvertaisia."
Ongelma on se, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kulloinkin käytännössä toteutetaan. Mitä silloin tarkoittaa näiden arvojen toteuttaminen samanlaisin perustein? Milloin peruste on yksitöiden, milloin ryhmien tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta? Pitäisikö tv-ohjelmista puolet olla kummallakin kielellä, tähtitieteilijöista puolet kielen mukaan ja alan koulutus samoin? Näyttelijäkoulutuksesta viidesosa vai viisi prosenttia vähemmistökielistä? Milloin noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, milloin ei? Ongelmia riittää.
Ratkaisuksi perustuslaki voidaan selkeyttää ja muuttaa esim. Ruotsin ja monen muun maan mallin mukaiseksi: suomi kansalliseksi pääkieleksi (näin on jo todellisuudessa), ruotsi ja saame kansallisiksi vähemmistökieliksi.
Lapsien siirto Ruotsiin tehtiin yhdessä, mukana olivat sekä suomalaiset että ruotsalaiset.
Nyt kun tiedetään, että Suomi säilyi itsenäisenä, on tietysti hyvä syyttää siihen osallistuneita "ihmisoikeusrikkomuksesta".
Se on kuitenkin pelkkää jälkiviisastelua. Saattaa olla, että jos venäläiset olisivat todella vallanneet Suomen, niin lapset olisivat saaneet kokea jotakin vieläkin pahempaa.
Sitä ei tuolloin kuitenkaan tiedetty.
"Eikä ole! Aivan turha saivarrella maahanmuuttajien lukuisista kielistä ja verrata niitä kansalliskieliin. "
Kuten suomeen ja saameen.
Olet oikeassa, "Ank-dam"
Tarkoittaako kaksikielisyys ja sen rikkaus sitä, että suomenkielisten on velvollisuus osata ruotsia, mutta ruotsinkielisten ei tarvitse osata suomea?
Ei tietenkään! Ei kenenkään ole pakko osata yhtään mitään mutta paremmin ja useamminhan me ruotsinkieliset tässä maassa keskimäärin osaamme suomea kuin te suomenkieliset ruotsia.
Kuka on sanonut ettei ruotsinkielisten tarvitsisi osata suomea? Tasoissa ollan ainakin kansalliskielten pakollisen opetuksen suhteen, ta noh, meillä sitä suomea on enemmän tunteja kuin teillä ruotsia ja me aloitamme suomen opiskelun myös varhemmin kuin te ruotsin.
Virallinen kakskielisyys koskee valtiota ei yksittäistä kansalaista.
Kaksikielisyys tarkoittaa että osaa kahta kieltä...tässä tapauksessa suomi ja ruotsi. Kaksikielisyys on mielestäni myöskin se että osaa suomi ja englanti tai ruotsi ja englanti.....
Sinä tuskin olet kaksikielinen vaikka osaisitkin englantia, ellei sitä ole puhuttu kodissasi tai ellet ole asunut lapsena pitkään englanninkielisessä maassa.
"Kaksikielisyyden määritelmiä
Kaksikielisyydellä on useita määritelmiä, sillä se on hyvin ”monimuotoinen ilmiö”. Kaikkein kapea-alaisimman määritelmän mukaan kaksikielisiä ovat ihmiset, jotka ovat omaksuneet kaksikielisyyden kasvuympäristöstään ennen neljättä ikävuottaan.[3] Kaksikielisyyttä ei kuitenkaan aina tarvitse määritellä omaksumisiän perusteella[1], vaan henkilöä voidaan kutsua kaksikieliseksi, jos hän on ”omaksunut kaksi kieltä kasvu- tai asumisympäristössään ja käyttää kieliään päivittäin lähes natiivin - - tasolla”[4].
Kaksikielisyyttä voidaan kuitenkin määrittää joko henkilökohtaisella tai yhteiskunnallisella tasolla. Sitä voidaan myös luonnehtia esimerkiksi kielten hallitsemistason tai omaksumisiän perusteella[3] tai kielten tehtäväsidonnaisuuden mukaan[5]. Psykologisesti kaksikielisyys voidaan erotella joko yhdyskaksikielisyydeksi tai rinnakkaiskaksikielisyydeksi. Yhdyskaksikielisyydessä ilmauksia käännetään kielestä toiseen, rinnakkaiskaksikielisyydessä kielijärjestelmät ovat semanttisesti itsenäisiä. Tämä jaottelu saattaa kuitenkin yksittäisen henkilön tapauksessa olla hyvinkin tilannesidonnaista.[5]
Simultaanisessa (samanaikaisessa) kaksikielisyydessä lapsi omaksuu kaksi kieltä siten, että hänen kumpikin vanhempansa puhuu perheessä omaa kieltään. Lapsi oppii siis molemmat kielet tavallaan yhtä aikaa[1]. Suksessiivisessa (peräkkäisessä) kaksikielisyydessä toisen kielen oppiminen alkaa kolmannen ikävuoden, subordinatiivisessa (alisteisessa) kaksikielisyydessä vasta 7–12-ikävuosien jälkeen[3].
Kaiken kaikkiaan kaksikielisyys on enemmänkin elämäntapa kuin oppimisen tulos. Se näkyykin kaksikielisen elämässä kokonaisvaltaisesti.[6] Kaksikielisyys on ”dynaaminen prosessi”, joka mukautuu eri tilanteisiin yksilön tarpeiden mukaan[1]. Jotkut lapset voivat omaksua ensikielenään kaksikielisyyden. Joissakin tilanteissa voidaankin konkreettisesti puhua ”äidinkielestä” ja ”isänkielestä”, kun lapsen vanhemmilla on kummallakin oma kielensä, jota lapsi käyttää johdonmukaisesti kyseisen vanhemman kanssa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksikielisyys#Kaksikielisyyden_m.C3.A4.C3.A4ritelmi.C3.A4
http://herkules.oulu.fi/isbn951426648X/html/x141.html
"Kaksikielisyys hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä " :-)
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Kaksikielisyys hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä/1135261527328
Minä sitä vastoin olen kaksikielinen ja täytän tiukimmatkin kriteerit kakskielisyydelle.
"Minusta suomenruotsalaisuus on identiteetti, jonka voi omaksua niin kuin muutkin identiteetit", Janhunen sanoo. Arvostelun hän panee hienotunteisuuden piikkiin.
"Helsinkiläinen suomenruotsalaisuus on vain ruotsinkielistä suomalaisuutta. Useimmat Helsingin suomenruotsalaisista puhuvat paremmin suomea", Janhunen toteaa.
Modernissa maailmassa kannattaisi pikemminkin avata perheille ja lapsille uusia vaihtoehtoja kuin lyödä ovia säppiin. Viisaasti sanottu. Tosiasiassa Suomessa suhtaudutaan varsin positiivisesti ruotsin kieleen ja todellakin moni suomenkielinen laittaisi mielellään lapsensa kaksikieliseen kouluun. Jos tällainen olisi valinnainen vaihtoehto esim. Espoossa hyötyisivät tästä kaikki. Ihmettelenkin ruotsinkielisten pelkoja tällaisia järjestelyjä kohtaan.
Tällä palstalla pyörii tämä pieni äärimielipiteitä edustava joukko. Nämä keräävät puolin ja toisin yhä enemmän kannatusta. Uskon, että eriytymisen ja eristäytymisen tie ei ole hyvä ruotsinkielelle.
Koko Suomen koululaitos opetussuunnitelmineen on aivan jumissa tämän kummallisen kielipolitiikan vuoksi.
Rkp estää kaikki uudistukset, jos ei pakkoruotsia lisätä ja aikaisteta.
Ja suomenkieliset estävät kaikki uudistukset, koska haluvat pakkoruotsin pois.
Vai eristäytyminen. No miten se lisääntyminen sitten onnistuu kun YLI PUOLET SVEKOISTA ON H-O-M-O-J-A. Kyllä svekko naiset ja Lucia neidot tietävät että mistä johtuu se että vaikka ollaan Pohjolassa asuttu jo lähes tuhat vuotta mutta ei olla saatu väestöksi kuin vaivaiset 300 000 joista noin puolet on naisia. Sodallahan sitä ei voi selittää koska silloin ei myöskään suomalaisia pitäisi olla tämän heheheheh "loogisen selityksen" mukaan.
???? Missä hekottelijan pointsi?
Eristäytymällä maailmaan tupsahtaa lisää pikku Ankdameja, ahven-älykköjä ja muita arjalaisia joita tällä palstalla on nähty. Ei sinänsä että perussvedupelle joita suurin osa ruotsalaisista ja suomenruotsalaisista on pääsisi lisääntymään minkään eliitin jäsenen kanssa vaikka suurin maihin "seilaisikin". Eliitillä en tarkoita Ruotsin lahoavoisia kuninkaallisia vaan esim. Pii-laakson porukkaa.
Jos on kyse suomen- ja ruotsinkielisistä niin kumpikohan meistä elää eristäytyneempänä siitä toisesta ryhmästä.
Kuinka monta surua sinä tunnet? Minä elän suomenkielisten parissa siinä missä ruotsinkielistenkin. Jos tapaismme niin tuskinpa edes huomaisit että olen suru. Joten taidat olla hiukka väärä henkilö puhumaan eristäytymisestä.
"Monet opetustoimen ja kasvatustieteen ammattilaiset kehottavat kokeilemaan kaksikielisiä kouluja. Heidän perustelunsa ovat ensisijaisesti kasvatustieteelliset. On havaittu, että kahden kielen käyttö opetuksessa kehittää oppilaiden kykyä käsitellä tietoa. Tämä tosin vaatii, että opettajat tekevät työtään oikealla asenteella, vuorovaikutusta edistäen."
Kaksikieliset koulut ovat aina valikoituneita ryhmiä, joko kaksikielisen taustan tai vanhempien korkean koulutustason kautta. Mitään tutkimuksia yleisestä edusta ei voida tehdä tältä pohjalta. Meillä kielikoulutus on täynnä mutua. On kuitenkin selvää, ettei yksikielisyys ole vamma, siinäkin on hyvät puolensa, kuten keskittyminen muihin asioihin. Ei ole aivan sattumaa, että ruotsinkieliset koulut saavat huonompia tuloksia pisassa.
Tuo opettajien oikea asenne on sellainen kaneetti, joka löytyy useimmista uusien työtapojen tutkimuksesta. Käytännössä opettaja saa hyviä tuloksia aikaan, kun on todella vihkiytynyt uuteen opetustapaan ja tekee voimia säästämättä töitä sen eteen. Käytännössä useimmilla opettajilla on elämää koulun ulkopuolella eivätkä he pääse huipputuloksiin oli työtapa mikä tahansa.
Tietysti kaksikielinen koulu olisi perusteltu. Sehän kertoisin myös sen, että osa kansasta on kaksikielisiä, eikä ruotsinkielisiä tai suomenkielisiä. NÄin saadaan paremmin esiin todellisuus. Ketään ei toki pidä pakottaa kaksikieliseksi.
Ankdam "ruotsinkieliset tässä maassa keskimäärin osaamme suomea kuin te suomenkieliset ruotsia."
Teillä on siihen selvä tarve, motivaatiota!
Ankdam "Sinä tuskin olet kaksikielinen vaikka osaisitkin englantia, ellei sitä ole puhuttu kodissasi tai ellet ole asunut lapsena pitkään englanninkielisessä maassa. "
No minkä hemmetin takia kaikkien suomalaisten on pakko TURHAAN opetella ruotsia, EIHÄN meistä tule kaksikielisiä, turha puhua Suomen kaksikielisyydestä.
Suurimmalla osalla suomenkielisistä tätä ei ole, eikä tule, eikä ainakaan PAKKORUOTSILLA!
"No minkä hemmetin takia kaikkien suomalaisten on pakko TURHAAN opetella ruotsia, EIHÄN meistä tule kaksikielisiä, turha puhua Suomen kaksikielisyydestä."
Siitä turhuudesta ollaan monta eri mieltä ja opiskelethan sinä englantiakin vaikkei sinusta silläkään kombinaatiolla tule kakskielistä.
Ei kaikista ruotsinkielisistäkään tule kakskielisiä jotkut vain "pärjäävät", monille sekin riittää vallan hyvin.
Jotta ruotsista olisi Suomessa hyötyä, on oltava kaksikielinen. Tämä on se asia, jota ruotsinkielisten tuntuu olevan mahdoton ymmärtää. Sellainen turistiruotsi ei avaa mitään - turistiespanja olisi monelle hyödyllisempi. Aikaa ja voimia voisi käyttää muutenkin mielekkäämmin. Ne, jotka haluavat opiskella ruotsia, ovat luonnollisesti siihen oikeutettuja.
Heitähän tuntuu tosiaan olevan enemmistö, eli lakatkaa ruikuttamasta. Emme me kaikki suomenkieliset vanhemmat ole mitään svekojen hännystelijöitä, vaikka kaikkea ruotsiin vivahtavaakin vihaavat yltiöfennot (pieni osa kansasata) pyrkiikin niin väittämään.
Millä helkkarin valtakirjalla te muuten niin väitätte? Omallanneko? Puhukaa vaan itsestänne, älkääkä väittäkö edustavanne "Suomen kansaa", kun ette sitä tee.
Vastasit sitten puskasta Ankdam. Yritä edes olla vähemmän läpinäkyvämpi. Kaltaisesi hyödyttömät ääliö synnyttävät juuri uusia Leninejä, Stalineja ja Hitlereitä meidän rauhallisten ihmisten elämään pilaamaan. Sinä typerä katkera vihaa täynnä oleva kuihtunut ämmä.
Missä on oma valtakirjasi Suomen kansan edustamiseen?
Kokemuksestani tiedän että ruotsinkielestä ei ole mitään hyötyä Suomessa.
Itse olen suorittanut yliopistotutkintoni Ruotsissa ja tehnyt töitä siellä riikinruotsiksi niin suullisesti kuin kirjallisestikin monia monia vuosia.
Suomessa ruotsinkielen taidoillani ei ole mitään merkitystä koska en ole suomenruotsalainen. Itse kielitaidolla ei ole merkitystä vaan sillä että olet oikeutettu etuoikeuksiin suomenruotsalaisuutesi tähden.
Toinen asia on sitten se miten suomenruotsalaisten ruotsinkielentaitoa saataisiin edes siedettävälle tasolle.
Ankdam, sekoitat kommentissasi kielen käyttöarvon ja kykytason puhua kieltä.
Oletko itse sitä mieltä, että englannilla, ruotsilla ja suomella on yhtäläinen käyttöarvo? Jos on, tarkasteletko tilannetta maailman/valtion/kuntasi tasolla?
Tsemppiä ruotsin opiskeluun teille ja lapsille! Tämä on aito toivotus, ei mitään pilkallista.
Samalla: Älkää viitsikö opettaa minua lasteni suhteen, mikä on heille paras kielipatteristo tulevaisuuden haasteisiin! Minä en usko, että ruotsi on 20v päästä niin keskeinen kauppa- ja muu kumppani, että jopa kaikki kommunikointi tapahtuisi vain ruotsiksi, kun se nyt tapahtuu jo englanniksi.
Lastemme ensisijaiset pelimerkit laitetaan kielille: englanti, kiina, espanja, venäjä, ranska. Siitä lähtien, kun kypsyyttä on itse päättää (7. luokka), voivat tietysti päättää toisinkin jatkokielensä aivan itse.
Ahvenanmaalaiset ovat meitä askeleen edellä. He voivat keskittyä oleelliseen ilman turhia rasitteita. Jostain syystä muille suomalaisille ei haluta vastaavia oikeuksia?
Mikä ongelma? Kenelle kiukkuat?
Enemmistö on kyllä ilmaissut, että ruotsin tulisi olla vapaaehtoinen, mikä olisi kaikkien edun mukaista. Ne, joille ruotsi maittaa, saisivat opiskella sitä motivoituneessa seurassa. Muut olisivat motivoituneempia muuhun. Ja maahan tarvitsee erilaisia kielitaitoja, joten tilanne olisi winwin.
No enkä vastannut! Vietin sen sijaan laatuaikaa erään miellyttävän herran kanssa. Yritä itse olla vähemmän vainoharhainen (ja ääliö).
Meitä svekoja on enemmän kuin yksi ! BÖÖÖÖÖ!!
"Jotta ruotsista olisi Suomessa hyötyä, on oltava kaksikielinen."
Parempi osata yksi kieli (englanti) hyvin kuin 10 huonosti!
Se aika mikä menee muumiruotsin opiskeluun olisi parempi käyttää todella
hyvään englannin opiskeluun, toimisi ruotsalaistenkin kanssa kommunikointi
paremmin kun hehän osaavat englantia paremmin kuin suomalaiset.
Suurin osa ei tarvitse elämässään kuin yhden kielen, äidinkielensä!
Ruotsin opiskelu vie resursseja kunnolliselta toisen kielen opiskelulta, siis englannin.
Tarkoitat siis "PAKKOENGLANTI" eikös vaan ??
Kaikki koulutus kustannetaan verovaroilla. Miksi suomenkielinen opiskelee pakolla ruotsia, voidakseen opiskella melkein sataprosenttisesti omakustantamissaan kouluissa? Ja miksi suomenkieliset hyväksyvät virkamiesruotsin? Opettelevat ensin pakolla ruotsia, jotta pystyisivät kilpailemaan työpaikoista virastoissa ruotsinkielisten kanssa, jotka puhuvat ruotsia äidinkielenään? Omassa maassaan, Suomessa. Voisiko joku kertoa, mikä suuri ja eriskummallinen salaisuus on tämän takana? Koska itse, lainatakseni kuuluisaa suomenruotsalaista, tai no, lainatakseni vain suomenruotsalaista: En ymmärrä.
Kaksikieliset koulut olisi sivistynyt tapa ajaa alas ruotsinkielisten erityisasema koulutuksessa. Ruotsinkielinen eliitti korvautuisi kaksikielisellä eliitillä, joka pikku hiljaa muuttuisi täysin suomenkieliseksi eliitiksi. Tämä olisi järkevä historian jatkumo. Yksikielisesti ruotsinkielisestä valtiosta kaksikielisyyden kautta yksikielisesti suomenkieliseksi valtioksi.
RKP:n hädän ymmärtää, koska aidosti kaksikieliset eivät enää tarvitse yhden kielen asiaa ajavaa kielipuoluetta..
RKP roikkuu menneessä kuin DDR:n Honeckerit.. ja miten heille kävi, niin, muistelkaapa sitä.
Siinä mielessä ajan merkit ovat lupaavia. Vapaus on koittamassa-vihdoinkin.