hei. saimme muutama viikko takaperin tietää että vanhin ja ainoa siskoni sairastaa sidekudossyöpää. se on hyvin harvinainen, kirurgi meikussa sanoi törmänneensä viimeeksi 10 vuotta sitten edelliseen tapaukseen. joulukuussa siskoni tutkitaan, että saadaan tietää onko kyse perinnöllisestä muodosta vai ei. itse suhtaudun vielä melko rauhallisesti asiaan, koska kuulun muutenkin mm. melanooman riskiryhmään (päälle 114 luomea kehossa).
kuitenkin alkanut mietityttää, että entäs jos minäkin jossain vaiheessa sairastun sidekudossyöpään (ymmärtääkseni se yleensä laukeamisella on jotain tekemistä hormoonien kanssa, siskoni sai nimittäin juuri esikoisensa, sekä maailmanlaajuisesti sid.kudossyöpää esiintyy naisilla enemmän kuin miehillä). söin nimittäin e-pillereitä jotka sisälsivät hormooneita, noin 1,5 vuotta sitten kesällä. syksyllä toinen korvani alkoi tinnittää melko korkealla äänellä, nyt reilu vuosi eteenpäin kummatkin korvani soivat, oikeassa jo ainakin 7 eri ääntä, kaikki korkeita. tämän lisäksi tunnen välillä kipua päässäni, äkillistä ja pistävää. terveyskeskuksessa tinnitukseni katsotaan johtuvan mp3-soittimen kuuntelemisesta - jota en kuitenkaan kuuntele enää - eivätkä he siellä suhtaudu vakavasti, kuvittelevat että olen vain ''hysteerinen nuori nainen''. ymmärtäisin tämän asian, jos minulla olisi vain yksi tinnitusääni, mutta kun niitä tulee jatkuvasti lisää, ja vielä eri ääniä eri korviin, tätä en tahdo käsittää.
koska olen vielä vajaan vuoden ala-ikäinen, tuntuu vaikealta saada kunnollista hoitoa tai edes mitään tutkimuksia. luomista (minulla on siis useita epämääräisiä ja kipeitä luomia) olen valittanut myös lukioni terveydenhoitajalle, samalle joka kirjoitti raportin terkkulaan tinnituksestani, ja tuntuu ettei kukaan, ei ainakaan hän, ota minua tosissaan.
nyt siskoni sairastuttua onneksi vanhempani ottavat minut tosissaan, ja äitini lupasi hoitaa asian yksityistä kautta koska terveyskeskuksissa ei tunnuta minua otettavan vakavasti.
tämän kaiken lisäksi isäni sairastaa vielä leukemiaa. en ole varma, periytyykö syöpä ''yleisesti'', tarkoitan sillä sitä että jos on alttius, niin ei välttämättä saa esim. isänsä syöpää vaan jonkun muun. eli minun kohdallani: koska isälläni on leukemia ja sovitaan että minulla olisi alttius syöpään, tarkoittaa sitä että minulla on alttius mihin tahansa syöpään, vaikka juuri melanoomaan.
paljon tekstiä, tiedän, mutta olisi kiva kuulla jotain ajatuksia.
voiko tinnitus olla oire aivokasvaimesta?
miten syövän perinnöllisyys toimii?
tunnetteko ketään kellä olisi sidekudossyöpä, mahd. perinnöllinen?
mielipiteitä terveyskeskuspalveluista?
kuitenkin alkanut mietityttää, että entäs jos minäkin jossain vaiheessa sairastun sidekudossyöpään (ymmärtääkseni se yleensä laukeamisella on jotain tekemistä hormoonien kanssa, siskoni sai nimittäin juuri esikoisensa, sekä maailmanlaajuisesti sid.kudossyöpää esiintyy naisilla enemmän kuin miehillä). söin nimittäin e-pillereitä jotka sisälsivät hormooneita, noin 1,5 vuotta sitten kesällä. syksyllä toinen korvani alkoi tinnittää melko korkealla äänellä, nyt reilu vuosi eteenpäin kummatkin korvani soivat, oikeassa jo ainakin 7 eri ääntä, kaikki korkeita. tämän lisäksi tunnen välillä kipua päässäni, äkillistä ja pistävää. terveyskeskuksessa tinnitukseni katsotaan johtuvan mp3-soittimen kuuntelemisesta - jota en kuitenkaan kuuntele enää - eivätkä he siellä suhtaudu vakavasti, kuvittelevat että olen vain ''hysteerinen nuori nainen''. ymmärtäisin tämän asian, jos minulla olisi vain yksi tinnitusääni, mutta kun niitä tulee jatkuvasti lisää, ja vielä eri ääniä eri korviin, tätä en tahdo käsittää.
koska olen vielä vajaan vuoden ala-ikäinen, tuntuu vaikealta saada kunnollista hoitoa tai edes mitään tutkimuksia. luomista (minulla on siis useita epämääräisiä ja kipeitä luomia) olen valittanut myös lukioni terveydenhoitajalle, samalle joka kirjoitti raportin terkkulaan tinnituksestani, ja tuntuu ettei kukaan, ei ainakaan hän, ota minua tosissaan.
nyt siskoni sairastuttua onneksi vanhempani ottavat minut tosissaan, ja äitini lupasi hoitaa asian yksityistä kautta koska terveyskeskuksissa ei tunnuta minua otettavan vakavasti.
tämän kaiken lisäksi isäni sairastaa vielä leukemiaa. en ole varma, periytyykö syöpä ''yleisesti'', tarkoitan sillä sitä että jos on alttius, niin ei välttämättä saa esim. isänsä syöpää vaan jonkun muun. eli minun kohdallani: koska isälläni on leukemia ja sovitaan että minulla olisi alttius syöpään, tarkoittaa sitä että minulla on alttius mihin tahansa syöpään, vaikka juuri melanoomaan.
paljon tekstiä, tiedän, mutta olisi kiva kuulla jotain ajatuksia.
voiko tinnitus olla oire aivokasvaimesta?
miten syövän perinnöllisyys toimii?
tunnetteko ketään kellä olisi sidekudossyöpä, mahd. perinnöllinen?
mielipiteitä terveyskeskuspalveluista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Terveyskeskusten puoskarit ovat sikoja, todettu moneen kertaan =/ Siis jos on vielä nuori niin sitä enemmän vähätellään. Kaikki on puoskareille vainoharhaa ja hysteriaa yms. varmaan että pääsis vähemmällä kun ei tarvis tutkia ja sais silti samaa palkkaa..
^ Arvaapa kuinka paljon tollaset kommentit kannustavat kaltaistani nuorta lääkäriä, joka raataa terveyskeskuksessa? Töitä on kahden lääkärin edestä, ylitöitä tulee helposti yli 10 h/viikko, ei ole senioreita auttamassa, paperityöt kaatuvat niskaan ja hoitajat kiukuttelevat. Jossain välissä pitäisi vielä ehtiä lukemaan uusista asioista ja kertaamaan vanhoja. Tästä kaikesta huolimatta yritän aina olla ystävällinen ja perusteellinen, enkä ole ainakaan kuullut potilaiden olevan tyytymättömiä.
Joskus voisi potilaskin miettiä, millä asenteella tulee vastaanotolle. Kyllä lääkärit ihan tosissaan yrittävät auttaa, jopa julkisella puolella. Terveyskeskuksessa on tärkeintä erotella sairaat terveistä, mikä useimnmiten onnistuu ihan vain seurannalla eikä aina tarvita kaikkia mahdollisia kokeita ja tutkimuksia. Vanhemmilla tk-lääkäreillä saattaa olla 30 vuoden kokemus ihmisten hoitamisesta, joten heillä useimmiten on kliininen silmä, josta nuoremmat voivat vain haaveilla. Yksityiseltä tietenkin saa heti vaikka kokovartalon magneetin, josta varmasti aina löytyy jotain, mikä tuskin on missään yhteydessä oireiden kanssa. Kun kerran potilas itse maksaa, voi tutkimuksia tehdä pelkällä hakuammunnalla.
Ei siis oikein tunnu kivalta tuollainen yleistäminen. Toivottavasti yllä olevakin kommentoija joskus vielä törmää hyvään terveyskeskuslääkäriin, koska heitäkin on paljon olemassa. Julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa on molemmissa puolensa. Mielestäni kumpaakaan ei kyllä voi sanoa paremmaksi vaan molemmissa on vikoja. Ei mulla muuta :)
Tirre1500:lle:
Lääkärin näkökulma perusterveydenhuollossa varmaan onkin juuri se, minkä kuvailit. Potilaita on paljon ja lääkäreitä vähän, joten työtä on paljon. Potilaan näkökulma saman asiaan on usein kuitenkin se, ettei palvelun laatuun olla jonotusaikojen ja lääkärin kiireiden vuoksi tyytyväisiä. Tilanne tuskin on kummankaan osapuolen vika henkilökohtaisesti.
Haasteista huolimatta diagnoosi pitäisi saada jostain silloin, kun jotain on oikeasti vialla. Kävin itse noin viiden yksityislääkärin vastaanotolla ennen syöpädiagnoosini löytymistä. Sairaslomaa ja antibiootteja osattiin kyllä tarjota joka paikassa, mutta vasta viides lääkäri osasi yhdistää alle 30 vuoden iän, kuukausia jatkuneen yskän, jatkuvan kuumeilun ja ihon silminnähtävän keltaisuuden siihen, että potilas antibioottikuurin asemesta tarvitsi thorax-rtg:n. Terveyskeskuksesta en ollut aikaa päässyt edes kysymään. No, kun sain lähetteen erikoissaidaanhoidon puolelle, sähläys loppui siihen ja sen jälkeen tapahtuikin sitten asioita ihan riittävällä vauhdissa. Nyt yli 10 vuotta myöhemmin olen edelleen hengissä, sillä syöpäsairauteni oli parannettavissa olevaa lajia. Kysyä sopii, miten ennusteeseeni olisi vaikuttanut usean viikon viivästyminen silloin, jos kyse olisi ollut jostain ikävämmästä syöpävariantista.
Ymmärrän kyllä, että terveyskeskksen jonoissa on kaikenlaisia nenänsä niistättäjiä ja sairasloman hakijoita. Poikkeukset pitää oikeasti löytää joukosta ja pistää toimeksi.
kävin eilen yksityisellä, joka passitti minut pään magneettikuvaukseen ja kuulohermon kanavan vahvakenttä-kuvaukseen. sain ajan 18.11, joten en onneksi joudu enää kauaa vaivani kanssa olemaan. olen asennoitunut siten, että vaikka lopputulos olisikin se, ettei tinnituksen suhteen ole mitään tehtävissä (eli siis ettei mitään vikaa löydy), olen tyytyväinen sillä tiedän varmuudella että olen terve. ei nyt siten että toivoisin sieltä jotain löytyvän :D
ihanaa kun viimein pääsi puhumaan jollekin joka otti tosissaan ja kyseli monet kysymykset, kirjoitti pitkän raportin ja laittoi vielä tekemään jotain koordinaatiotestejä.(tätä ei koskaan terveyskeskuksessa edes kyselty saati tehty) hän sanoi (sen jälkeen kun mainitsin että olin tuntenut pientä huimausta silloin tällöin) että kyseessä voisi olla menieren tauti, mutta koska kuuloni ei ole huonontunut enkä ole tuntenut pahoinvointia hän passitti siis sinne kuvauksiin.
hieman jännittää tuo magneettikuvaus, en ole siis ennen siinä ollut, mutta tiedän että se on täysin kivuton enkä nyt varsinaisesti ahtaanpaikankammoinenkaan ole niin eiköhän se hyvin mene. ainoa huoli nyt sinänsä on se etten pysy paikallani tai jos alkaa yskittämään tai aivastuttamaan (olen ollut hirveässä flunssassa nyt 2 vko)
Tirrelle vielä, että varmasti joissan kunnissa terveydenhuoltosysteemi pelaa, minun kuntani terveyskeskus on kyllä jotain ei niin toimivaa kuin toivoisi. ymmärrettäväähän se on kun ei ole resursseja. toivottavasti ehtivät kehittää kyseistä laitosta ennen kuin valmistun itse työelämään (aion opiskella lääkäriksi) :)