Mieleni ailahtelee jatkuvasti.
Nyt saatan olla iloinen ja rempseä viiden minuutin päästä suunnilleen haudon itsemurhaa ja olen yksinäisin ihminen maailmassa.
Välillä olen sosiaalinen ja puhelias, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta tulee ujous puuska enkä saa enään suutani auki ja tärisen, hikoilen, pelkään muita ihmisiä.
Olen 23.v ja tätä on ollut koko ikäni, mutta en asiasta ole pahemmin kenellekään kertonut.
Nyt kuitenkin tämä homma saa elämäni aivan allikkoon.
En kykene pitämään työpaikkoja, en opiskelemaan, en säilyttämään ystäviä.
Olen alkanut turvautumaan viinaan huonoilla hetkillä, koska se helpottaa ahdistusta.
Lääkärissä en ole käynyt, koska jostain syystä mulla on mieletön lääkäri kammo ja pelkään, että se suunnilleen nauraisi ongelmilleni ja olisi vihainen, kun tuhlaan sen aikaa mitättömällä asiallani.
Miten saan rohkeutta mennä lääkäriin?
Kännissä ehkä uskaltaisin, mutta ottaisiko se lääkäri mut tosissaan silloin tai edes vastaan?
Auttakaa joku
Nyt saatan olla iloinen ja rempseä viiden minuutin päästä suunnilleen haudon itsemurhaa ja olen yksinäisin ihminen maailmassa.
Välillä olen sosiaalinen ja puhelias, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta tulee ujous puuska enkä saa enään suutani auki ja tärisen, hikoilen, pelkään muita ihmisiä.
Olen 23.v ja tätä on ollut koko ikäni, mutta en asiasta ole pahemmin kenellekään kertonut.
Nyt kuitenkin tämä homma saa elämäni aivan allikkoon.
En kykene pitämään työpaikkoja, en opiskelemaan, en säilyttämään ystäviä.
Olen alkanut turvautumaan viinaan huonoilla hetkillä, koska se helpottaa ahdistusta.
Lääkärissä en ole käynyt, koska jostain syystä mulla on mieletön lääkäri kammo ja pelkään, että se suunnilleen nauraisi ongelmilleni ja olisi vihainen, kun tuhlaan sen aikaa mitättömällä asiallani.
Miten saan rohkeutta mennä lääkäriin?
Kännissä ehkä uskaltaisin, mutta ottaisiko se lääkäri mut tosissaan silloin tai edes vastaan?
Auttakaa joku
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei psykiatrit ovat sitä varten, että he eivät naura millekkään ongelmalle, vaikka se olisi voileipäkeksin syömisen pelko.
Ota rohkeasti yhteyttä, että saisit ajoissa asianmukaista "hoitoa" ja "ohjausta".
Ettei sinulla olisi kytemässä pieni masennus , se aiheuttaa mielialan muutoksia herkästi.
Lääkkeitä on tuohon vaivaan ja keskusteluapaua löytyy.
Hakeudu ajoissa lääkäriin (psykiatrille esim mielenterveys toimistoon)
rohkeutta vaan:))))
Hei tuota et sinä ilman sytä ailahtele! Katteleppas onko läheisyydessäsi suvaitsemattomia
ihmisiä jotka ei anna sinun olla mitä olet vaan koittavat kritisoida ja kertoa sinulle miten sinä voisit olle vielä parempi tai mollaavat sinua tämän tästä! Tsekkaa kenen seurassa sinun ei ole hyvä olla!Siitä on hyvä lähteä! artsi
Voi olla masennus, mieliala- tai paniikkihäriö. Kaikki on hoidettavissa. On lääkettä ja terapiaa. Hakeudu terveyskeskukseen ja selvitä oireitasi, ihan niinkuin nyt tässä. Pyydä lähete paikalliseen mielenterveystoimistoon tai psyk.poliklinikalle, jollei lääkäri älyä. Ehdottomasti, hoida itsesi kuntoon. Pidä huolta itsestäsi. Mieli voi olla kipeä niinkuin kroppakin. Voimia Sinule.
pelko jne.... vois olla ns.paniikkih. ps.sen verran nuori olet että hyvinkin voit päästä vielä koko ikävästä tunteista..
jos et puhumalla pääse asian yli ei auta muu kuin
lääkkeitä jonkin aikaa käyttää.älä päästä elämää käsistäsi voit vielä hyvinkin nauttia oki!
Suosittelen, että aina kun mieliala vaihtuu nopeasti ja voimakkaasti, niin kiinnitätä huomiota olosuhteisiin, sekä ympäristöön että ennen kaikkea siihen mitä ajatuksia päässäsi liikkuu juuri näillä ailahduksen hetkillä. Ennen pitkää opit tuntemaan mitkä vaikuttavat tilanteen syntymiseen.
Huonolle ololle ei kannata kääntää selkäänsä, eli yrittää olla ajattelematta. Sen ajatteleminen itse asiassa helpottaa, ei välittömästi mutta pikku hiljaa. Tämä siksi, että silloin olo ei enää ole mikään mörkö jota et tunne, vaan tilanne jota voit tarkkailla, ja toivottavasti joskus myös kontrolloida.
Suosittelen Tara Bennett-Goldman (tai joku sellainen) kirjaa Tunteiden alkemia. Jos koet, että et yksin pysty, niin hae ammattiapua. Älä anna tunteiden lyödä yli äyräiden.
Voimia ja rauhaa.
Ihan kuin olis lukenu jotain itteni kirjottamaa tekstiä, tänä aamuna mä olin suunnilleen maailman iloinen ihminen kun mä lueskelin kavereitten kirjottamia jussi viestejä, mut sen jälkeen menikin joku puol tuntia kun ajelin autolla ni välillä kävi mielessä rysäyttää oma auto jotain puurekkaa päin...
Pahimpia noi masennustilat on yleensä krapulassa, mut kuten sullakin ni toi kuningas alkoholi vie ton ahdistuksen ja pahanolon tunteen hetkeks pois.
Oon aatellu kans pitkään mennä käymään psykologin juttusilla mut ens viikolla mä käyn varaamassa jo ajan kun tuntuu ettei jaksa kiinnostaa toi eläminen hirveen paljon...
Itse olen muuten 22v ja oon monesti miettiny et missä mättää mut vastausta ei oo vaan löytyny.
Kaupassa käyntikin on toisinaan välillä yhtä helvettiä kun tuntuu et jokaikinen ihminen joka siel on, kyttää mun joka liikettä herkeämättä ja mä tiedän et mä kuvittelen koko jutun mutta sille ei silti mahda mitään.
Ainoat paikat missä ei ahdista 24/7 on oikeestaan porukoitten luona ja oma hima. Muihin paikkoihin joutuu melkeen vetää pienet päiväkännit et uskaltaa mennä... Toi nyt oli ehkä liiottelua, ja kyl tiedän itekki et mielummin ois hyvä olo ilman kännäämistä koska suurimman osan elämästä vietän kumminkin selvinpäin.
Mut kirjota jos oot löytäny ratkasun ongelmiisi ni voit auttaa myös muita samankaltaisia ihmisiä... ja päinvastoin jos mä taas löydän helpotusta niin kirjoitan aivan varmasti tänne...
kyseessä rajatila? Itselläni, samanikäinen, ilo ja on juuri samantyyppisiä "oireita"..hävetti olla niin "omituinen" ja ahdistunut aika-ajoin. Kunnes minut psykologisissa testeissä todettiin rajatilasta kärsiväksi, se helpotti ymmärtämään itseäni, muttei niinkään olotilaa, sillä ikävä kyllä, tähän on vaikea löytää lääkitystä..voimia sinulle!