Hei.
Voisiko joku kertoa omia kokemuksiaan keskeytyksestä näin pitkällä ollessaan raskaana?
Päätin yhteistuumin lääkärin kanssa keskeyttää, vaikka kuinka tunnen itseni paskaksi ja sydämeen sattuu, mutta luulen tämän olevan oikea ratkaisu..
Sikiö ei ole terve, hänellä on erittäin vakava sydänvika, kehityshäiriöitä..Sydän on kiertynyt ja valtimo on lähes olematon, melko iso reikäkin löytyy.
Lapsiveteni on sairaan väristä, veristä ja tummaa, sakeaa.. Sikiö ei ole kasvanut pariin viikkoon lähes ollenkaan, kaikki mitat jätättää 2-3 viikkoa..Lääkärit myönsivät että huonolta näyttää..
Kaiken tämän pahan lisäksi mieheni ei ole tukenut minua ollenkaan, pakoillut ja valehdellut vain. Maanantaina olisi tarkoitus tämä toimenpide tehdä, käynnistäävä synnytyksen.
Tunnen itseni petetyksi ja arvottomaksi, mitä pahaa olen tehnyt että luoja minulle kaiken tämän suo. Raskauden myötä kehityin ihmisenä ja luulen sen olevan tämän lapsen lahja minulle.
Eli olisiko jollain kertoa mitenkä te olette selvinneet tälläisestä? Pelottaa että täytyn pelkällä vihalla ja katkeruudellani..sain tietää että kaverini on raskaana myös ja se oli kuin puukko sydämeen. en osaa iloita hänen puolestaan yhtään.
Voisiko joku kertoa omia kokemuksiaan keskeytyksestä näin pitkällä ollessaan raskaana?
Päätin yhteistuumin lääkärin kanssa keskeyttää, vaikka kuinka tunnen itseni paskaksi ja sydämeen sattuu, mutta luulen tämän olevan oikea ratkaisu..
Sikiö ei ole terve, hänellä on erittäin vakava sydänvika, kehityshäiriöitä..Sydän on kiertynyt ja valtimo on lähes olematon, melko iso reikäkin löytyy.
Lapsiveteni on sairaan väristä, veristä ja tummaa, sakeaa.. Sikiö ei ole kasvanut pariin viikkoon lähes ollenkaan, kaikki mitat jätättää 2-3 viikkoa..Lääkärit myönsivät että huonolta näyttää..
Kaiken tämän pahan lisäksi mieheni ei ole tukenut minua ollenkaan, pakoillut ja valehdellut vain. Maanantaina olisi tarkoitus tämä toimenpide tehdä, käynnistäävä synnytyksen.
Tunnen itseni petetyksi ja arvottomaksi, mitä pahaa olen tehnyt että luoja minulle kaiken tämän suo. Raskauden myötä kehityin ihmisenä ja luulen sen olevan tämän lapsen lahja minulle.
Eli olisiko jollain kertoa mitenkä te olette selvinneet tälläisestä? Pelottaa että täytyn pelkällä vihalla ja katkeruudellani..sain tietää että kaverini on raskaana myös ja se oli kuin puukko sydämeen. en osaa iloita hänen puolestaan yhtään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei mulla kokemusta ole, mutta niin suru tuli puolestasi, että en voi myötätunnon sanoja olla lähettämättä... Toivon sinulle paljon voimia tilanteessasi. Muista että ammattiapuakin voit saada. Varmasti lääkärisi voisi ohjata sinua kotikuntasi mielenterveyspalvelujen piiriin, ehkä myös jonkinlainen parisuhdeneuvonta voisi auttaa. Älä arastele pyytää apua myös seurakunnastasi, jos sellaisen koet hyväksi ratkaisuksi. Tilanteesi on niin raskas, että apua varmasti tarvitsetkin, tuollaisen edessä vahvimmatkin ovat heikoilla, joten ethän jättäydy ihan yksin.
Ehkä myös ituprojektin kautta saattaisit löytää vertaiskokemuksia tällaisesta?
http://www.ituprojekti.net/
Myös Väestöliitto tarjoa apua erilaisiin tilanteisiin:
http://www.vaestoliitto.fi/vaestoliitto/mita_vaestoliitto_tekee/palvelut/puhelinneuvonta/
Evankelisluterilainen kirkko tarjoa apua niin puhelimitse kuin netin kauttakin:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?OpenDocument&lang=FI
En osaa juuri muuta sanoa kuin että olen hirveän pahoillani puolestasi!
Kuulostaa siltä että miehesi saattaa olla nyt niin lukkiutunut omaan suruunsa, ettei kykene tukemaan ketään toista eikä näkemään ympärilleen. Hän suree kai omalla tavallaan.
Uskoisin että ajan myötä helpottaa vaikka nyt tuntuisikin mahdottomalta.
Lapsen menetyksestä ei varmaankaan toivu kokonaan koskaan, mutta aika parantaa haavoja ja asian kanssa oppii elämään.
Sinun ei tarvitse pakottaa itseäsi tuossa tilanteessa iloitsemaan kenenkään toisen puolesta, edes ystäväsi raskaudesta, vaan teet ihan siten kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Hyvä ystävä varmasti ymmärtää jos et kykene nyt näkemään häntä vähään aikaan. Älä lisää omaa taakkaasi millään mikä tuntuu raskaalta ja vaikealta.
Kovasti jaksamista sinulle tulevaan koitokseen ja elämässänne eteenpäin. Toivottavasti sitten myöhemmin kaikki käy hyvin ja saatte toivomanne terveen lapsen! Valoa näkyy aina lopulta synkimmänkin tunnelin päässä.
Omaa kokemusta ei ole, mutta uskallan kuitenkin sanoa, että luota lääkäriin tässä tapauksessa, ja itseesikin. Kerroit jo miten isoja vammoja on sikiöllä, joten keskeytys, vaikka niin karmivaa onkin, on varmasti pienin mahdollinen paha. Et varmaan nyt pysty kuvittelemaan mitä jos raskaus vielä jatkuisi, mitä saattaisi olla tulossa. Ainakin epäilemättä kärsimystä lapselle, jos hän syntyisi noilla edellytyksillä.
Tosiaan, ei sinun tarvitse kenenkään toisen raskaudesta iloita, päinvastoin, sinun on otettava itsellesi ja surullesi aikaa, surtava kunnolla.
En tiedä,auttaako yhtään, mutta sinunkaan kohdalla ei ole kyse siitä, että sinua rankaistaan lapsesi kautta. Ei. Jos pystyt lopettamaan itsesyyttelyn säästät voimia toipumiseen. Sanotaan, että tunnelin päässä on valoa.. muista, että tunneli saattaa joskus tehdä niin jyrkän mutkan, että kun on mennyt riittävän pitkälle eteenpäin, ei valoa näy enää kummastakaan päästä. MUtta! Kun vaan jaksat mennä hetki hetkeltä eteenpäin, valo todellakin pilkottaa. Sekin kannattaa muistaa, että vaikka valo alkaakin kajastaa, voi matka olla vielä pitkä, mutta, valo silti on. Askel kerrallaan. Sinulla on nyt surun aika, sure ja itke. Myötätuntoni on puolellasi.