Voiko vielä onnistua solmimaan hyvän parisuhteen?
- kokemuksia
- neuvoja
- kokemuksia
- neuvoja
Voiko jätetty 6-kymppinen onnistua
Mission: Impossible?
67359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Sen tiedät vain sinä itse, mieti, haluatko vielä rakastua, tai yleensäkkää ketään " riesaksi " elämääsi.
Jos ihme tapahtuu, voi löytyäkki mukava ihminen jokakanssa voi tehdä kaikkea mukavaa, kaikenlaiset menot yhdessä on antoisampia kuin yksin kulkeminen.
Neuvoja en osaa antaa. Elämä yllättää aina.
Samoilla linjoilla olen. Ikä ei ole este näissä asioissa. Itselleni hieno ihminen tupsahti elämääni ollessani 64-vuotias. Sen neuvon antaisin, että älä takerru liikaa. Esim. yksi mies oli liian innokas tällä kylällä ja kohde kyllästyi. Muodollinen sitoutuminen ei ole tärkeää, pitää myös elää tätä hetkeä, ei mennyttä, ei tulevaa.
Onko jättäminen mielestäsi esteenä uudelle suhteelle?
Leskeksi jääminen on hieman toisenlainen tilanne, äitini jäi leskeksi 62 vuotiaana, parin vuoden kuluttua hän tapasi miehen, jonka kanssa on pitänyt yhtä 14 vuotta.
He eivät ole koskaan varsinaisesti asuneet yhdessä, mutta vuoroin toistensa luona käyden ja oleskellen suhde on pysynyt kunnossa.
Nyt kun toinen on 86v ja toinen 78v, tapaamiset ovat jo 100 km välimatkan takiakin harventuneet, mutta soittelevat toisilleen joka päivä monta kertaa. Ystävyys on aina olemassa ja on siinä muitakin tunteita mukana.
Kyllä uuden suhteen pustyy luomaan se kuitenkin vaatii rehellisyyttä, avoimuutta ja toisen arvojen kunnioittamista. Kuuskymmisen elämässä kuitenkin on nähtyä ja elettyä elämää takanapäin enemmän kuin edessäpäin.
Ei muuta kuin tuulta päin,mukana rokeus, rehellisyys ja avoimuus omille ja toisen tunteille.
Kertokaa viisaat, mistä niitä ihmisiä löytää.Tämä yksinäisyys alkaa jo kyllästyttää. Ihan olen kateellinen noille pariskunnille.
Itse etsin , toivottavasti etsimäni ihminen olet sinä. Parempaa ihmistä et rinnallesi saa.
PIdä kiirettä, älä kauan aikaile, 60 on vielä haluttua kuumaa kamaa jälleenmyynti markkinoilla. Kun täytät 70 myyntiarvosi on jo huimasti laskenut, joten ota ihmeessä ajasta vaarin. Vaarin tarkoittaa vaareja - leskiä, karanneita, hyljättyjä on pilvin pimein markkinoilla, siitä vain käy kimppuun!
Olin 60 juuri täyttänyt ja mieheni 74 jolloin menimme avioon.
Saimme 14 ihanaa vuotta jotka lasken elämäni onnellisimpien joukkoon. Nyt kolme vuotta leskenä, ja onnellinen, että uskalsin luottaa ja solmia avioliiton.
M.N. Jos oot mies ja ok niin oltaisko kahden.
Ilman muuta. Miten tämä käytännössä voisi toteutua.
M.N. Ideat vähissä, keksi Sinä kun miehet on niin kekseliäitä. Tai joku näistä ihanista ihmisistä vois varmaan antaa vihiä, miten se kohtaaminen vois tapahtua. Siten, ehkä joku ihminen vaikkei ole petetty eikä jätetty vois kohdata toisen etsivän.
En asu , mutta käyn pääkaupunkiseudulla keskimäärin kerran kuukaudessa.
Sielläkö tavattaisiin ?
Ja mitähän plussien arvoista tässä puheenvuorossa on?
M.N. Sopisi kyllä matkaa on huntti kilsaa. Nyt kyllä joku älähtää, ettei tämä ole mikään treffipalsta, mutta ei se mua haittaa. On niin monta tapaa tavata ihmisiä.
Mulla myös 100 kilometriä, hieman yli.
Jees nainen "ei se mua haittaa"
Minulla vierestä viedään eikä sinua haittaa :´(
Missio: Ymmärsin viestisi niin että olen sinulta vienyt jotakin. Ikävää, jos Hän on sinun, etkä osaa pitää omastasi kii.
En ajattele ihmistä kauppatavarana.
Yritin miettiä paljonko minusta tarjottaisiin:) Kuten aina kauppoja tehdessä, myyjän mielestä tarjotaan liian vähän, ostajan mielestä hinta on liian korkea:)
Jees nainen.
Se oli vitsi, vitsi :D
Kiitos Teille ihanat ihmiset, kun vastasitte! Lisää kuulen mielelläni.
Luulin, etten yhtään kommenttia saa.
Viisaita kirjoitatte ja annatte toivoa. Tunnistan itsekin toisaalta ongelmana ja toisaalta rikkautena koetut vuodet. Jos rakastun vielä, niin sen pohjalta en enää uskalla solmia suhdetta avioliittoni opetti sen verran. Tunteeseen ei voi pelkästään luottaa. Tarvitaan tutustumista ja harkintaa ja ja ja vaikka mitä :)
Nimim. Pertta vaan kysyt jättämisestä esteenä uudelle suhteelle: No, ei se este ole mutta aiheuttaa varmasti epäröintiä minulla ennenkuin uskallan luottaa - minut pitää kesyttää :)
Jepulis, elä ja uskalla elää, nimittäin emme elä kuin kerran vain.
Miksi ei voisi. Ei se ikää katso.
Ei kannata menneisiin kokemuksiin takertua, jokainen ihminen on erilainen.
Kaikki on mahdollista, kunhan teet jotakin niille ominaisuuksillesi jotka aiheuttivat sen että sinut jätettiin. Jos mitään parannettavaa ei löydy, ennuste on huono.
Noinhan se ei ole. Kaikilla ei vaan synkkaa keskenään.
yohuuhkaja "kunhan teet jotakin niille ominaisuuksillesi jotka aiheuttivat sen että sinut jätettiin"
Kerroin jo edellä, että korjattavaa tiedän
- avioliittoni opetti sen verran. Tunteeseen ei voi pelkästään luottaa. Tarvitaan tutustumista ja harkintaa ja ja ja vaikka mitä :)
Kysyisin Sinulta, yohuuhkaja, onko aina jätetyssä se vika?
- on nimittäin ihmisiä, jotka eivät ota sitoutumistaan tosissaan. Eivät pidä, mitä lupaavat. Eivät halua hoitaa avioliittoaan.
Juuri tuon minäkin haluaisin kysyä. Miksi aina syy olisi jätetyssä? Jos ei natsaa, niin ei natsaa.
Hyvää aikaa on aina. Ei me vielä olla ikäloppuja.
Kovin usein kuulee että syytä on vain siinä toisessa. Ei siinä voi sitten kovin paljon parempaa jatkossakaan odotella.
Muta lähtötilanne oli että he haluavat tulla toimeeen keskenään. Mitä on muutettava, jotta seuraava samanlainen lähtötilanne kestäisi paremmin?
Kranttuilu ei ole vielä itsekritiikkiä, se vyöryttää edelleenkin syyt ja vastuut vain sille toiselle.
yohuuhkaja "että syytä on vain siinä toisessa."
Kyllä jättäjässä voi olla pelkästään syy siihen, että jättää. Vaikka on luvannut "tahdon" alttarilla, niin ei edes ole kiinnostunut yrittämään.
Syytä on minussakin, koska olin valinnut väärin. Olin luottanut liian sinisilmäisesti, että toinen on luotettava, koska itsekin olen.
Silloinhan minun on syytä valita huolellisemmin. Muutama riita pitää olla. Enkä sitäpaitsi enää välttämättä mene avioliittoon. Vakituinen seurustelusuhde riittää. Seurustelusuhdekin on syytä valita tarkkaan, koska sellaisenkin päättyminen tekee kipeää.
yohuuhkaja, Riittääkö nämä petraukset :P
yohuuhkaja "he haluavat tulla toimeeen keskenään."
Mistäs hatusta tuon "faktan" vetäsit?
Ei toinen halunnut tehdä mitään suhteemme eteen vaan kiusasi ja teki elämäni helv..iksi. Ei tahtonut avioliittoneuvolaan. Muutettiin erilleen ja oli tarkoitus (minulla ainakin) selvittää asioita ja palata yhteen vielä. Toinen meni tanssipaikkoihin ja tuli uskottomuutta. Seksiä olisi ollut tarjolla omastakin takaa, ei sen puutteessa ollut tarvis mennä vieraisiin.
Siitä että he menivät naimisiin. Siellä asia vielä kysymällä varmistetaan.
"Jätetty"-sanan tulkintani... Tietysti jos kyseessä oli joku sattumasuhde, tulkintani voi olla väärä...
Se sana sitoo vain sanojaa.
Mutta, jos parannettavaa ei löydä, on hyvin mahdollista että se seuraava törmää aikanaan samaan seinään.
yohuuhkaja
Minulla oli 30-vuoden avioliitto.
- väitätkö tosiaan, ettei toinen voi jättää ja jättäjässä voi olla pelkästään syy siihen, että jättää. Vaikka on luvannut "tahdon" alttarilla, niin ei edes ole kiinnostunut yrittämään. Ei ole luotettava.
Väitän että jokainen voi parantaa itseään. Minulla oli 22 vuoden liitto, ja se loppui kun en enää viitsinyt kiusata itseäni ja muita, sano vain jättäjäksi. Olen satavarma että kestäisin kymmenen vuoden itseanalyysin jälkeen täysin mahdotontakin ihmistä kuolemaani asti, mutta en vain näe enää mitään mieltä sellaisessa itsekidutuksessa.
Eroni jälkeen koin tulleeni täysin väärin kohdelluksi, mutta jälkeen päin olen löytänyt itsestäni monia syitä, jotka vaikuttivat eroon. En koe olevani syypää, mutta en enää syytönkään.
On vaikea nähdä omia vikojaan, kun niitä katselee liian läheltä. Virheetöntä ihmistä ei olekaan - paitsi nyt tällä palstalla ehkä jokunen.
jocus* "On vaikea nähdä omia vikojaan, kun niitä katselee liian läheltä."
Tietysti on ollut omassa toiminnassakin vikaa.
Pitäisi olla itsenäisempi, pitäisi ja pitäisi.
Nyt sellaiseen itsenäisyyteen ja väljyyteen parisuhteessa kykenen, koska on rahaa eikä ole pieniä lapsia.
Se on perheen arjen pyörittäminen, lasten, asuntolainan ja muun hyörinän kanssa aikamoista.
Silti sanoisin, että siinä ja sen jälkeenkin pitäisi ymmärtää ja tukea toinen toistaan. Kunnioittaa toisen panosta. Meillä ei niin ollut. Minun osuuteni puoliso mitätöi. Vain hän oli tehnyt kaikenlaista ja minä olin loinen ollut. Sainpa kuulla vanhaksikin tulleeni, vaikka olen vuoden häntä nuorempi.
yohuuhkaja "22 vuoden liitto, ja se loppui kun en enää viitsinyt kiusata itseäni ja muita, sano vain jättäjäksi"
Nyt ymmärrän paremmin kirjoittamasi.
En sano Sinua jättäjäksi, koska molemmat siinä omalla tavallaan jättävät: jättämällä suhteensa hoitoa vaille, retuperälle.
Minäkin olen jättäjä, kun pinna loppui enkä jaksanut myötäillä enkä taipua aivan mahdottomiin. Ei toinen erota tahtonut.
Kuitenkin ero oli (minulle ainakin) niin kipeä ja raastava tunnetasolla ja fyysisesti, etten tahtoisi enää parisuteessa kokea vastaavaa. Paitsi kuoleman erottaessa.
Se juttu oli pakko lopettaa koska lapsi ei enää sitä menoa kestänyt. Kyllä minä vielä exälle täysin kelpaisin mutten ole kuitenkaan halunnut olla missään tekemisissä enkä muutenkaan kaipaa seuraa.
Omat aivot , pääasia ja kuka huna hane....
Kyllä uuden ihmisen, suhteen, rakkauden voi löytää missä iässä hyvänsä. Olisiko hyvä ensin prosessoida itsekseen sen edellisen suhteen päättyminen, ettei ainakaan kaataisi sen ehkä luomaa katkeruutta uuden kumppanin niskaan- tai peräti toistaisi samoja virheitä uudessa suhteessa?
Itseäni olen pitänyt periaatesinkkuna erottuani yli 20 v sitten ja kasvanutkin äärettömän itsenäiseksi. Ihan viime aikoina olen alkanut miettiä, olisiko kuitenkin mukavaa jakaa syvemmin elämää toisen ihmisen kanssa, mutta osaisinko sopeutua, osaisinko luottaa, hyväksyä sen toisenkin eletyn elämän alentumatta mustasukkaisuuteen tai kokematta alemmuudentuntoa.
Enpä tiedä.
Minä taas olen ollut yksin reilut kolme vuotta,mies lähti vanhemman perään.
Vuoden räpiköin ja todistelin et kelpaan vielä jollekkin,sitten se jäi.
Nyt reilun kahden vuoden aikana olen ollut hiljaa paikallani,välillä käy ajatus et olisihan se kiva vai olisiko sittenkään?Ikääkin on senverran et markkinoilla ei käy enää flaksi,eipä silti,en ole ollut tarjollakaan.
Exän kans ollaan väleissä jotenkuten vaik alkuun vihasin pettäjää ja tänään kuin sattumalta törmättiin ostoskeskuksessa,hän tämän uuden kanssa putkahti eräästä liikkeestä.
Ja kun näin tämän naisen,totesin etten mitään ole hävinnyt.Suoraansanoen ihmettelen exäni valintaa,aivan eri paria noin ulkoisesti.
Siinäpähän ovat nyt onnellisia,jos ovat,miehethän eivät vain halua olla yksin,niinkuin me naiset selviämme siitä paljon paremmin.
Joten minullahan onkin asiat hyvin,yksinkin.
eipä onistunut enää, kumpikin puhuttiin vaan ex-puolisoista ja jopa kun tuli erimielisyyttä, kehuomme ex.ä :)
Mutta, riippuu ihmisistä, eli me emme ollet toisillemme sittenkään sopivia, haimme tavallaa turvaa ja "kerta muutkin", mutta ei siitä mitään tullut.
onnistuneet.
Miksi ette onnistuneet, ettekö huomanneet ettei menneisyyttä voi poistaa koskaan täysin, menneisyys kulkee aina mukana, MUTTA te kaksi olitte nyt toisillenne tärkeät, olisitte hyväksyny meneisyyden olemmaas olon ja keskityneet nykyisyyteen siis toisiinne.
Neuvojaksi ei ole, mutta uskon, että voi solmia hyvän parisuhteen missä iässä vain.
Parisuhteen solmiminen kuusikymppisenä ei ole enää samaa kuin muinoin parikymppisenä. Siinä kulkee ihmisen mukana eletyt menneet parisuhteet ja muut elämän kiemurat, joista on tähän ikään hengissä selvinnyt. Ja kun siihen lisätään kumppanin omanlaiset kokemukset niin vaatii paitsi tahtoa ja halua niin myös monenlaista viisautta ja avarakatseisuutta elää yhdessä.
Kuitenkaan tässä iässä ei voi olettaa, että kun solmitaan uusi parisuhde, että noin vain kädenkäänteessä nollattaisiin kaikki mennyt. Menneistä voi tietysti ottaa opiksi ja samalla muistaa, että toista on pahuksen vaikea muuttaa.
Mutta eiköhän se ihmisen suurin vastavääntö tässä iässä asustaa ihan omien korvien välissä.
Kaikkea hyvää sinulle, mission: kaikki on possible, ja mitä tuohon jätetyksi tulemiseen tulee, sen voi unohtaa ja ajatella, että eipä tuokaan ihminen älynnyt omaa parastaan kun näin hyvän ja fiksun päästi elämästään.
Kiitos teille jokaiselle kommenteista ja neuvoista!
Olen kohdannut muutamia paria etsiviä 6-kymppisiä.
Mutta, mutta.
Ovat olleet nämä mielipiteissään jämähtäneitä ja tiukkoja. Ovat olleet jätettyjä, joissa on alistetun reppanuutta.
Ei sellainen houkuttele enempään tutustumiseen.
Missä ovat hyvän (muttei liian hyvän) itsetunnon ja fyysisen kunnon omaavat ja erostaan taikka leskeytymisestään kuntoutuneet sinkut ?????????????????????
Olen narsistipuolison kiusaama ja lopulta jättämä ja olen halunnut hoitaa lapseni aikuisiksi ja itseni kuntoon, jotten lankea samanlaiseen kumppaniin, ja vasta liki 10 vuotta avioeron jälkeen etsimässä uutta suhdetta.
Näin eivät useat näy tekevän vaan ryntäävät havoittuneina ja lyötyinä suinpäin uutta suhdetta etsimään.
Jospa he ovat vasta kuntoutumisvaiheessa? Menihän sinultakin liki 10 vuotta siihen? Aika kauan, minun mielestäni.
Miksei sinua houkuttele tutustua mielipiteisiinsä jämähtäneisiin tiukkoihin tyyppeihin tai alistetun reppanan oloisiin? Voivathan he olla ihan hyviä tyyppejä sinun luokittelustasi huolimatta?
bessie* "houkuttele tutustua mielipiteisiinsä jämähtäneisiin tiukkoihin tyyppeihin tai alistetun reppanan oloisiin?"
Ensinnäkin kovin tiukat - täysin erilaiset kuin omani - mielipiteet omaavan kanssa voi olla vain omaksumalla hänen mielipiteensä, siis alistumalla.
Reppanan oloisia alkaisin hoivaamaan.
Näitä kumpaakaan en tahdo. Itse asiassa pelkään molempia vielä sen vuoksi, että tiedän itselläni olevan alttiutta molempiin. Tarvitsen itsekin jotain parisuhteessa.
En pystyisi rakastumaan mieheen, jonka arvot ja elämänkatsomus ovat täysin erilaiset kuin omani, tai jota en voi kunnioittaa. Erilaiset mielipiteet "vähemmän tärkeistä" asioista tai temperamenttierot eivät minua häiritse, enkä todellakaan noin vain omaksu kenenkään mielipiteitä tai alistu yhtään enempää kuin haluan alistua. Voin omia mielipiteitäni toki muuttaa uutta tietoa saadessani. Tai sitten en.
Kaikki mitä itse tarvitsen, on olla omana itsenäni hyväksytty ja rakastettu, riittävä hänelle.
Mulla on lähinnä huonoja kokemuksia uusista suhteista "tässä iässä". Olen mielestäni ihan jees ja aika avoin uusille kokemuksille ja uusille ihmisille, mutta jotenkin koko asetelma on jotenkin niin pielessä: joka ikinen mies jonka olen tavannut (ja joka on osittanut kiinnostusta minua kohtaan) on etsimässä sellaista idyllistä noruuden parisuhdetta jossa omistaudumme vain toisillemme; maailma ikäänkuin katoaa ympäriltämme ja olemme vain me kaksi. En ole edes kiinnostunut sellaisesta. Mun maailma voi kyllä soluttautua jonkun toisen ihmisen maailmaan jos riittävää yhteistä säveltä löytyy, mutta ei se minnekään kokonaan katoa, ei enää.
Se jokin sinulla on?
Olen ymmärtänyt, että miehet - etenkin meidän ikäiset - ovat enemmänkin sitoutumiskammoisia.
Olisin maailman onnellisin nainen, jos joku minuun suhtautuisi noin. Ei tietenkään kuka tahansa joku, vaan se jonka lähellä ollessa itselläni on tuo sama tunne.
Paloma.se.co "sellaista idyllistä noruuden parisuhdetta jossa omistaudumme vain toisillemme; maailma ikäänkuin katoaa ympäriltämme ja olemme vain me kaksi"
Samanlaisiin olen itsekin törmännyt. Toinen kaipaa romantiikkaa ja lähettelee viestejä keskellä yötä romantiikan kaipuustaan.
Minä haluan järkevää suhdetta, toveruutta, kaveruutta, reiluutta, rehellisyyttä, huumoria, naurua, yhdessä tekemistä ja liikkumista, kuntoilua, juttelua.
Enkä humaltua kiimaisesta lemmenhuumasta kuten nuoret.
Eihän tuo kiimainen lemmenhuuma sulje pois noita muita juttuja, päinvastoin.
bessie* "Eihän tuo kiimainen lemmenhuuma sulje pois"
Ei, ei se sulje mitään pois. Mutta kun ei toisella ole muuhun kiinnostusta kuin romantiikkaan ja lemmenhuumaan. Toinen äimistyy ja hiljenee siihen, kun yritän keskustella muustakin kuin romantiikasta.
Onko sinulle käynyt noin?
Aloituksesta sain sen käsityksen, että kaipasit hyvää parisuhdetta.
Jos toinen käyttäytyy kuvailemallasi tavalla, niin sehän on mitä lupaavin alku hyvälle parisuhteelle. Ehkä hän ei ole sitä tyyppiä, joka saa sinut syttymään, tai ehkä kaipaatkin "vain" ystävää tai tuttavaa?
bessie* "mitä lupaavin alku hyvälle parisuhteelle"
"ei ole sitä tyyppiä, joka saa sinut syttymään"
"ehkä kaipaatkin "vain" ystävää tai tuttavaa?"
Keskimmäinen lainaus taitaa osua oikeaan. Jos ei oikein pidä ihmisestä, niin ei sellaiselta siedä romantiikan kaihoamista.
- ihka ehtaa rakkautta etsin mutta sen verran on jo järkeä päähän mennyt vuosien myötä, että rehellisyys ja luotettavuus
ja ystävyys punnitaan http://www.youtube.com/watch?v=sREk3WmG7Ao
-
Mä olen mission impossiblen kaa vähän samoilla linjoilla tai en edes ole kauheesti miettinyt asiaa. Mulle noi lemmenhuumajutut ei kao ole niin tärkeitä ja kaipaan vain hyvää ystävää, ensisijaisesti, sulkematta tietysti pois muitakaan vaihtoehtoja jos sellanen oikee tyyppi sattuis kohdalle (mitä ei todennäkösest tuu tapahtumaan). Mutta: jos mua lähestytään sellasella sänkykamarituijotuksella ja viinan ja viagran tehostamilla paritushuudoilla niin varma juttu on että palomainen kohoaa lentoon ja on pois tosi nopeesti.
Todennäköisesti vika on minussa itsessäni: en halua edes sellaiseen suhteeseen jossa ainoastaan me kaksi merkitsemme toisellemme koko maailmaa. Poluilleni on tuon tuostakin pokennut miehiä jotka sanovat jumaloivansa naisia: asettavansa naisen jalustalle ja palvovansa naista: vive la femme se saa minun ihoni kananlihalle. "Vain me kaksi kuin Adam ja Eva paratiisissa" saa minut pakokauhun valtaan ja miehet jotka eivät edes yritä tulla puolitiehen vastaan minun maailmaani saavat minut perääntymään heti.
On erilaisia odotuksia parisuhteelta.
Tämä suhteemme alkoi ihan vahingossa, menin juttelemaan hänen kanssaan baaritiskille. En ole koskaan ollut ravintola-ihmisiä, erään kesätapahtuman yhteydessä menin myös ravintolaan.
Ei hän vaikuttanut sopivalta missään suhteessa, ikäkin oli "väärä".
Toistakymmentä vuotta ollaan tunnettu, emme asu saman katon alla. Hän asuu aika kaukana työnsä takia ja hänellä on siellä oma asunto. Kaikki vapaat ja viikonloput ollaan tiiviisti yhdessä.
Viihdyn kumppanin kanssa kahden ja hän minun. Ehkä liikaakin, mutta on hyvä näin.
Touhuamme kaikkea yhdessä, matkustelemme, saunomme, syömme hyvin....
Jos mukaan tulee "sivullinen", oleminen häiriintyy.
Alkuun oli fyysinen puoli ihan uskomatonta, nyt ollaan rauhoituttu, ei kokonaan, mutta paljon alku huumasta.
Ehkä yhteenkuuluvuus on vielä voimakkaampaa kun ollaan myös toistemme parhaat ystävät.
Niimpä niin,parhaat ystävät.Se oliskin mukava juttu,kiva kun olet löytänyt sellaisen.
Olen minäkin joihinkin senssisivuille vastaillut joskus,mutta kyllä ne kaikki on olleet kuka mitenkin,epäsopivia.
Huomaa että heillä on tarve joko vaan puhua,tai sitten hakevat seksiseuraa pelkästään.
Miksi on näin,onko miesten päässä vaan se yks asia ja silläkö elämä on kuitattu,sekö ainoastaan pitää hengissä.
Olen niin kyllästynyt kok asiaan ja aiheeseen ettei vois vähemmän kiinnostaa.
Ja missään kun en käy,niin kukapa kotoa tietää tulla hakemaan,ei kiinnosta lähtee edes etsimään,kun on jo niin paljon pettymyksiä entisistä.
sininen ovi "Ja missään kun en käy,niin kukapa kotoa tietää tulla hakemaan"
Minä olen ehtinyt katsastaa yhden siistin deitti-palstan. Tylsiä oli tyypit taikka seksiä vain vailla ja useita oli yhtä aikaa kierroksessa heillä - ei ollut aikaa keskittyä yhden kanssa tutustumaanm oikeasti tutustumaan, Ei oo mun juttu nuo palstat ja kovin vähän siellä meidän ikäluokkaa onkin, nuoria kyllä oli pilvin pimein ainakin tuolla tutustumallani palstalla.
Mutta, lähde Sinäkin harrastuksiin mukaan. Sieltä voi löytyä.
Niin minäkin teen. Yksi harrastus minulla on ollut aktiivisena vuosia ja sitä jatkan entistä kovemmin ja entistä enemmän osallistun tapaamisiin. Jos ei heilaa löydy, niin saapa jutella mukavia kiinnostavien ihmisten kanssa: sujuu se juttelu sitten jouhevammin sen Amorin ampuessakin, kun harjoittelee :D
Uusia kiinnostavia harrastuksia suunnittelen aloittavani.
Kyllä "jättäminen" varmasti saa itsetunnon koetukselle, ja jos on jo valmiiksi lapsena lannistettu, voi olla kovakin pala, sekä saattaa vaikuttaa tuleviin sitoutumishaluihinkin.
miten vanhatkin miehet, haluaa vaan seksiä?, sitä minä olen aina ihmetellyt..
@............ kysyt "vanhatkin miehet, haluaa vaan seksiä?"
Sitä minäkin ihmettelen. Kun muistan, miten exäni 18 vuotta sitten repi hiuksiani ja hakkasi päätäni tyynyyn, kun hänellä ei oikein sujunut sexi, ja arvelin sen johtuvan ottamastaan alkoholista.
Kykenevätkö itse sexiä edes harrastamaan? Eikös tämän ikäiset miehet ole sen kanssa pahoissa ongelmissa?
Huomenna "on paremmin, siis jaksa siihen asti.
Ja rakkaudesta puhu hiljaa, puhu varovasti."
IHANAT SANAT:
http://www.youtube.com/watch?v=zW2ZueaKHo8&feature=related
Aulikki Oksanen - Kaj Chydenius:
Huomenna on paremmin
Jos yksi pettää ja toinen jättää, niin kolmas ystävä on.
Vaan muista: hän on kyyneliisi täysin viaton.
Jos käännät selkäsi kolmannelle ei neljäs tulekaan.
On paha olla yksinään, sen tulet tuntemaan.
Siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on
ja muista: tuskin kelläkään on mieli huoleton.
Ja huomenna on paremmin, siis jaksa siihen asti.
Ja rakkaudesta puhu hiljaa, puhu varovasti.
Jos yksi pettää ja toinen jättää niin, kolmas ystävä on.
Vaan muista: hän on kyyneliisi täysin viaton.
On turha kostaa ja kaunaa kantaa, on turha valittaa.
On turha katsella taivaanrantaa ja tuskaa kasvattaa.
Siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on.
On hällä silmät lämpimät ja sydän peloton.
Voit ilon löytää nukkumasta suolaheinän alta,
ja ruoho uusi nousta alkaa aina matalalta.
Jos yksi pettää ja toinen jättää, niin kolmas ystävä on.
Vaan muista: hän on kyyneliisi täysin viaton.
Pian päivä vaihtuu ja murhe taittuu, tutuksi vieras käy
et enää kerro tähdistä jos tähtiä ei näy.
Siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on
on hällä silmät lämpimät ja sydän peloton.
Ja kolmas jos on mennyt pois on vuoro neljännen,
ja kenties yhä lähemmältä tuntuu ihminen.
Lähde: http://kertomusjatkuu.com/blog/354532
Höpö höpö luritukset, missä mun bestis on.
@tuu tääe palstalle: kerro lisää, miten tullaan tälle palstalle????
????
Kaisa Korhonen - Huomenna on paremmin 1969
http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=FiRNU1F0FSo
Meidän nuoruutemme versio.
Jos joku muukin kuin minä vielä MUISTAA :)