Meitä on moneksi!

Olipa kerran monilapsinen perhe, jossa isä oli aika kova juoppo. Äiti joutui koville, kun lapsia oli 12 ja maalla oli melko alkeelliset olot sodan jälkeen. Puutetta oli kaikesta. Lapset joutuivat kotitöihin jo nuorina ja perä perää he lensivät pesästä, niin kuin tapana on.

Tähän mennessä pari lapsista on jo kuollut sekä kaksi on ihan hunningolla viinan takia. Eivät he ole olleet missään työssä vuosiin ja humalassa joka päivä. Majaavat milloin missäkin mutta ei enää toki sillan alla, koska sosiaalihuolto majoittaa.

Tyttäristä nuorimmainen on vähä pian kuusissakymmenissä ja hänellä on huomattavasti vikaa terveydessä mutta eipä hän hakeudu edes työterveyshoitoon. Koska hampaita särkee, selkää jomottaa, reumaa on käsissä, kulumia on kovasta työstä eri puolilla, ei ihme, että vaihdevuodetkin vielä lisäävät taakkaa, koska niihinkään ei ole mitään rohtoja käyty hakemassa lääkäriltä.

Mutta konjakki auttaa, sanovat jo iällä olevat Tyyne ja Martta kuuluisalla levyllään KUUMAT AALLOT. Todellakin konjakkia kuluu, sillä tämä nainen on tottunut käyttäjä. Kuuden viikon kesäloman aikana kului 16 pulloa konjakkia ja toistakymmentä litraa valkoviiniä. Pöhnää piisasi joka päivälle.

Kun aloittaa jo aamuviideltä, siinä on hyvä alku päivälle. Mutta kun naisella on viinasta sivuvaikutuksia ja pahasti. Hänestä tulee ns. juoppoilkeä. Juoppohullu on semmoinen, joka rikkoo paikkoja ja tavaroita humalassa ollessaan. juoppoilkeä kälättää ja pitää koko ajan pahaa meteliä, sanoo hänelle mitään taikka ei! Vain uni armahtaa joskus!

Liedon AA-kerholla on joka toinen maanantai kokoontuminen mutta ei häntä sinne saa. Hänen vanhempansa ovat jo edesmenneitä, eli ei heistäkään ole apua. Kolmesta lapsesta kaksi on aika hulttioita ja yksi asuu kauempana perheineen.

Mistä apua tämmöiseen pattitilanteeseen? Vielä hänen maksansa taikka haimansa eivät ole poksahtaneet kuten yleensä naisalkoholisteilla jossakin vaiheessa. Silloin on TYKS:n reissuja ja siellä sanotaan, että viina on sitten kuolemaksi!