Skitsofreenikot ovat myös selvästi aggressiivisempia kuin väestö keskimäärin: sairaus lisää vakavan väkivallanteon riskin n. 10-kertaiseks). Samoin itsemurhat ovat yleisiä etenkin pitkässä laitoshoidossa olevilla potilailla.
Sekä muihin ihmisiin että itseen kohdistuvia väkivaltapurkauksia on usein vaikea ennakoida.
Paranoidin persoonallisuus häiriön diagnoosissa tämä piirre on otettu eniten esille, ehkä sen takia, että paranoidin on vaikeinta kätkeä sitä muilta ihmisiltä, vaikka onnistuisi kätkemään sen itseltään.
Vihatuksi tulemisen tunne johtaa helposti tilanteiden väärin tulkintoihin ja sillä tavalla vahvistaa itse itseään. Ihminen, joka tuntee olevansa ei toivottu, sekä uhattu yleensä alkaa miettiä pahinta, sekä keinoja selviytyä siitä. Niinpä epäluuloinen voi käyttäytyä herkästi loukkautuvasti, suuttuen, takaiskujen muistuttaessa pahimmista ajatuksista.
Entisiä ihmissuhde ongelmia on jatkuvasti vihatun ihmisen vaikea unohtaa, ja se on tuskallista, aiheuttaen ehkä masennusta, puhumattakaan taipumuksesta kostaa asioita tavalla tai toisella.
Puhutaan kaunan kantamisesta, myöskin koko maailman tuntuessa epävakaalta, toimivat nämä yksittäistapaukset kulmakivinä koko epäluuloisuus häiriölle.
Olisi elossa vielä.
Skitsofrenia ei automaattisesti tarjoita väkivaltaisuutta, mutta on naivia väittää, ettei se joidenkin kohdalla lisäisi väkivaltaisuutta.
Skitsofreenikoiden agressiivisuus ei ole sen suurempaa kuin niiden, jotka on väärin diagnosoitu skitsofreenikoiksi. => Agressiivisuus johtuu diagnoosista ja hoidosta, ei alkuperäisestä sairaudesta.
Agressiivisuus on hoidon tulos. Ensin hoidetaan ja tiedetään että tämä aiheuttaa väkivaltaisuutta ja sen jälkeen syytetään potilasta väkivaltaisuudesta vaikka tätä on juuri hoidolla haluttu aiheuttaa.
Psykiatria tästä pitää syyttää. Psykiatri lisää väkivaltaa, itsemurhia ja tuhoa yhteiskunnassa tietoisesti.
Skitsofreenikot eivät ole vaarallisia.
Psykiatria (ja erityisesti lääkkeet) ovat vaarallisia.
Psykiatria tekee ihmisistä skitsofreenikoita.