Roikun tunnemyrskyn jälkiaalloissa. Vahinkoja ei tullut, olen vahva ja olen aina osannut uida hyvin.
Allonharjalla myrky on suurin. Tunne pitää kiinni, se ei horju eikä häviä pienestä. Järki käskee irroittamaan, koska en usko tunteiden molemminpuolisuuteen (irl). Mietin myös tosissani, että antaisin virran viedä enkä yrittäisi pyristellä aaltojen yli. Löytäisin itseni rannalta, luultavasti keuhkot täynnä vettä, mutta hengissä. Parantelisin rauhassa kolhuni, istuisin kaikessa rauhassa hiukalla ja odottaisin tyyntä ennen edes kuin ajattelisin pulahtavani veden syleilyyn.
Rakastan vettä ja uimista, enkä pelkää myrskyjäkään, mutta järki sanoo että ehkä siellä rannalle voisi perustaa majansa ja keskittyä hetken tai kaksi muihin haasteisiin. Ja silti samaan aikaan haluaisin vaan ja ainoastaan veteen, KANSSASI. Älytöntä! Ikään kuin EN pystyisi valitsemaan tunteen ja luopumisen välillä.
Kappalevalintani ei sovi ihan meihin, koska suhteesta ei olut kysymys ja luopuminen taitaa olla vain minun asiani. Tunnelma kertoo kertoo kuitenkin enemmän kuin sanat. Vaikkein ole vielä tässä kohtaa prosesseissani, sekin päivä on jo hyvin lähellä. Tunnen itseni.
http://www.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q&feature=player_detailpage
Allonharjalla myrky on suurin. Tunne pitää kiinni, se ei horju eikä häviä pienestä. Järki käskee irroittamaan, koska en usko tunteiden molemminpuolisuuteen (irl). Mietin myös tosissani, että antaisin virran viedä enkä yrittäisi pyristellä aaltojen yli. Löytäisin itseni rannalta, luultavasti keuhkot täynnä vettä, mutta hengissä. Parantelisin rauhassa kolhuni, istuisin kaikessa rauhassa hiukalla ja odottaisin tyyntä ennen edes kuin ajattelisin pulahtavani veden syleilyyn.
Rakastan vettä ja uimista, enkä pelkää myrskyjäkään, mutta järki sanoo että ehkä siellä rannalle voisi perustaa majansa ja keskittyä hetken tai kaksi muihin haasteisiin. Ja silti samaan aikaan haluaisin vaan ja ainoastaan veteen, KANSSASI. Älytöntä! Ikään kuin EN pystyisi valitsemaan tunteen ja luopumisen välillä.
Kappalevalintani ei sovi ihan meihin, koska suhteesta ei olut kysymys ja luopuminen taitaa olla vain minun asiani. Tunnelma kertoo kertoo kuitenkin enemmän kuin sanat. Vaikkein ole vielä tässä kohtaa prosesseissani, sekin päivä on jo hyvin lähellä. Tunnen itseni.
http://www.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q&feature=player_detailpage
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eikö se MikaS ole vieläkään huomannut kiihkeitä tunteitasi? Mutta älä huoli: noin suloinen ja hurmaava nainen kyllä saa nopeasti jostakin ihailijan, joka huomaa ja ottaa omansa:)!
Tosi hyvin kuvailtu "sielunmaisema", kirjoitusvirheistä huolimatta. Olen vaikuttunut, en kuitenkaan- M-
Jos katsot kellon aikaa, niin hyvä etten unohtanut kokonaisia sanoja lauseista. Sitäkin on käynyt monesti :-) Yhdeksältä piti mennä nukkumaan... toivottavasti sitten tänään ajallaan.
Eih, hieno teksti mutta tuo sana "luopuminen".. en ikinä haluaisi ainakaan erään tuota sanaa käyttävän, mutta toisaalta täältä palstalta on päästävä pois. Olen täällä jo viikon huhuillut ja uskoni on koetuksella. Ja onhan niin, että sitä saa, mistä luopuu. Mitään ei koskaan ehtinyt olla, mutta vahva tunne pitää kiinni jostain. Ehkä tänne kirjoittelu on juuri sitä pelkoa, että häntä ei enää näkisi ja siitä pelosta pitäisi päästä eroon. Ehkä hän sitten tuleekin vastaan :)
kirjotat ettet usko tunteiden molemminpuolisuuteen irl.
mä en tajua.
jos tuntisin syvästi jotakuta kohtaan mä en ikinä jättäis asiaa omien uskomusteni varaan ja tekisi päätöksiä sellaisten pohjalta. se ois jotain todella typerää ja tietäisin heti etten pysty sellaisen typeryyden kanssa ees elämään kauaa katumatta ja korjaamatta tilannetta.
eli tee nyt hyvä ihminen niin että otat selvää miten asiat on irl oikeasti etkä luulojesi perusteella spekuloi milloin mitäkin.
selvitä asia ja toimi.
vai onko tää vaan sun tapa olla toimimatta kirjotella tänne ja työntää ongelma sivuun, kun et tajua tai myönnä todellista ongelmaa joka olet sinä kun et toimi.
teet itsellesi siis hallaa ihan tietoisesti.
koetas nyt toimia oikein ja ota asioista ihan oikeasti selvää irl muuten joudut katumaan se on fakta. ja jos et nyt toimi niin seuraavalla kerralla samanlaisessa tilanteessa ehkä heität nopalla miten toimit.
Hän tietää, että minulla on tunteita.
Actionia hieman siihen emäntään tai elämään!
Moikka! Anteeks tää myöhänen ajan kohta. Omia propleemia jotka estää yhteyksien saamista. Usko vaan itsees molemmat ollaan linjoilla. Meri vaan on niin syvä ja pelkoa herättävä ei sinne aina sovi hypätä ainakaan hetken mielijohteesta. Olen tutkinut turvallisia satamia ja kerännyt tietoa vallitsevista olosuhteista. koskaan ei kuitenkaan voi olla täysin varma mistään mikä mereen liittyy se kun muuttaa muotoaan ja on ennalta arvaamaton. laskelmat ovat siis myös varsin suurpiirteisiä. Aika kuluu joskus kuin siivillä mutta kun joutuu odottamaan satamassa ja pähkäilemään yssisseen voi se tuntua pakahduttavalta ja saada aikaan oikean kuohun. Uuden aamun taas valjetessa ja myrskyn kuohujen laannuttua. Auringon sopivasti lämmittessä mielet iloisina, jälleen näkemisestä on helpompi sopia yhteisistä uimaretkistä kun keuhkot pursuaa ilmaa raikasta kannattelevaa. Kompassiin on turha jatkuvasti tuijottaa. Tiet vievät Roomaan matkat vain vaihtelevat ja kestävät tilanteen mukaan elävät.
Tuo Lauran kappele on todella kaunis ja herkkä.
Tässä ajatuksia takaisin minun tunne merestä.
Jos tulet vielä joskus vastaan näissä merkeissä niin muista tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=CB1uKcpQ75E&feature=related
Varmaan emme kuitenkaan enää tapaa ja tämä on varmaan kohtalomme.
Toivottavasti ei minun ajattelemani ässä mieti moisia hulluuksia.
Ässä miettii, ja yksi katse suoraan silmiin lempeällä hymyllä (josta näkee että ainakin pidät minusta muuten jos et "sillain"), niin ässä unohtaa ajatuksensa. Täällä keikutaan: aalto ylös-aaltoa alas. Muuten niin tunnestabiilille ihmiselle, tämä no ihan outo olotila ;-)
Jos olisi jotain johon uskaltaisin uskoa, en keikuisi. Koitan vielä hetken pysyä aallon mukana, kaipa se arvoista on jos joskus..
Onko Ässällä syytä ajatella, että miehellä voisi olla muitakin, kuin ystävällisiä tunteita? Tapahtunut ehkä joskus jotain?