moi!
oon mitä ilmeisemmin aika pahassa pulassa... mun elämän maalliset asiat on täydellisessä järjestyksessä. mulla on maailman ihanin avomies ja perhe. koulu menee hyvin ja työpaikoilla olen pidetty työntekijä. mulla on nätti koti ja raha-asiat kunnossa. mutta. mun elämä sisältä on täysin hukassa.
mulla on ollut aika rikkinäinen lapsuus ja nuoruus enkä ole koskaan sitä käynyt läpi ees itteni kanssa. nyt kun kaikki pitäisi olla hyvin oon mennyt täysin lukkoon. mua ei kiinnosta mikään, mä en halua käyä missään tai nähdä ketään. mä pelkään jos joku satuttaa mua (vaikka kauppajonossa etuilemalla!). mä oon jatkuvasti äkänen ja satutan läheisiä enkä mahda itelleni mitään. mä en osaa nauttia tästä päivästä, vaan ootan jotain tulevaa. ootan ihmettä, että tää kaikki olis ohi ja voisin jatkaa elämää elämällä. mä en osaa pitää enää hauskaa muuta kun humalassa, siksi haluisinkin olla aina kännissä (en kuitenkaan oo).
onko kellään kokemusta tälläsestä umpikujasta ja miten siitä pääsisi pois? lääkäri kehotti mennä juttelemaan psyk. sairaanhoitajalle, mutta oon puhunu tästä monelle ja kirjottanu ajatuksia ylös. silti ne ei etene mihinkään enkä saa itelleni rauhaa.
p.s. oon 25 vuotta
oon mitä ilmeisemmin aika pahassa pulassa... mun elämän maalliset asiat on täydellisessä järjestyksessä. mulla on maailman ihanin avomies ja perhe. koulu menee hyvin ja työpaikoilla olen pidetty työntekijä. mulla on nätti koti ja raha-asiat kunnossa. mutta. mun elämä sisältä on täysin hukassa.
mulla on ollut aika rikkinäinen lapsuus ja nuoruus enkä ole koskaan sitä käynyt läpi ees itteni kanssa. nyt kun kaikki pitäisi olla hyvin oon mennyt täysin lukkoon. mua ei kiinnosta mikään, mä en halua käyä missään tai nähdä ketään. mä pelkään jos joku satuttaa mua (vaikka kauppajonossa etuilemalla!). mä oon jatkuvasti äkänen ja satutan läheisiä enkä mahda itelleni mitään. mä en osaa nauttia tästä päivästä, vaan ootan jotain tulevaa. ootan ihmettä, että tää kaikki olis ohi ja voisin jatkaa elämää elämällä. mä en osaa pitää enää hauskaa muuta kun humalassa, siksi haluisinkin olla aina kännissä (en kuitenkaan oo).
onko kellään kokemusta tälläsestä umpikujasta ja miten siitä pääsisi pois? lääkäri kehotti mennä juttelemaan psyk. sairaanhoitajalle, mutta oon puhunu tästä monelle ja kirjottanu ajatuksia ylös. silti ne ei etene mihinkään enkä saa itelleni rauhaa.
p.s. oon 25 vuotta
Vastaukset 4
Vanhimmat
niinpä, vähän eksistentiaalisen ahdistuksen
piirteitä.Olisiko kuitenkin kyse sellaisesta ilmiöstä, joka usein tulee vastaan psykoterapiaa tehdessä, että vasta sitten kun elämäntilanne on turvallinen, uskaltaa masentua jos takana on traumaattinen lapsuus tai vaikeita kokemuksia. tuo tulee esille niin usein, ettei liene sattuma. Olisiko nyt vaihe jossa sinulla olisieka kertaa mahdollista käydä läpi elämääsi kun elämäsi puitteet ovat kunnossa. olet 25 vuotias, usein nuo jutut tulee eteen vasta kolmenkympin jälkeen, eli olet varhain liikkeellä. Suosittaisin hyvä psykoterapeutin hakemista, epäilen että olet vähintään lievästi masentunut (mikään ei huvita, kännissä voi kokea vain parempia fiiliksiä) yritätkö pitää pahoja muistoja kurissa olemalla niitä ajattelematta???
varmasti monia lukijoita ymmärtämään omaa tilannettaan. Minulla esim. ehkä on just niin. Olen lueskellut vastauksiasi muuallakin ja kiinnostaisi saada tietää, oletko ihan oikeasti psykologi, vai onko sinulle annettu jostain tuollaiset upeat lahjat!?
joo, olen ammatiltani psykologi ja psykoterapeutti. olen vastaillut joihinkin
kysymyksiin kun tiedän, että varsinaiseen
terapiahoitoon voi olla vaikeata päästä.
Suosittelen kirjallisuutta. Minua auttoi Tommy Hellstenin: Virtahepo olohuoneessa. Se auttaa jos on ollut vaikea lapsuus, suosittelen!!