Kuinka moni muu inhoaa ja pelkää verikokeita. itse jouduin ensimmäistä kertaa verikokeeseen nyt 21v, ja haluan kertoa että se oli todella helppo ja nopea juttu niille jotka pelkää. samalla myös otettiin huumetesti.
minkä ikäisenä muilla piikkikammoisilla ekat verikokeet tullut otettua?
minkä ikäisenä muilla piikkikammoisilla ekat verikokeet tullut otettua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Inhoan piikkejä todella paljon! Ensimmäinen verikoe minulta otettiin 12-vuotiaana kun vielä sairastin Epilepsiaa (en sairasta sitä enää) meinasin kuolla jännityksestä. Odotushuoneessa äitini kanssa hampaani löivät yhteen kokoajan, oksetti ja pelotti ihan sairaasti tajuta että pian sisääni työnnettäisiin neula. Ei se kuitenkiin sattunut yhtään kun olin siihen saanut sellaisen puudutus laastarin joka piti laittaa tuntia vai oliko se nyt kahta ennen :) Pelon olin kuitenkin saanut jo 10-vuotiaana jouduttuani epilepsian takia magneettikuvauksiin...mulle laitettiin sielä varmaan jopa 1c leveä piikki kätten etupuolelle ja se sattu ihan sairaasti. Muistan sen tunteen kun piikkiä alettiin työntään sisään ja mä itkin kivusta :"(
Itse inhoan rokotuksia tai mitään piikkejä yli kaiken ja sain ensimmäisen verikokeen erittäin nuorena ja olen ensimmäisestä piikistä lähtien kammonnut niitä...
Minä en pelekkee piikijä, minusta ne tunttuut vain HYVÄLEN. Minusta on hyvvee semmonen kippee. OUN IHAN TOSISSAN´. Joku kirurki pisti kerrala ainakkii neljä puuvvutuspiikkii. Tunttuu vieläkkii hyvin mukavalen ajatela sitä. Muistan sen jo jottaa semmosesta 5-vuotisesta, jotta minusta ol´vain MUKAVVOO ver´kokkeet ja rokotukset. Hammasliäkärin piikki ensimäisen kerran 6-vuotisena.
Lahja Eskelinen
Itselläni oli alkuu vähän jännitystä, mutta utelias perusluonteeni lienee pelastaneen minut pelolta.
Itse siis aina katson tarkkaan mitä se hoitaja tekee, arvailen, mitä koetta se just nyt ottaa jne. Myös rokotukset ovat sujuneet miellyttävämmin kun olen itse seurannut tilannetta. Sikapiikin kanssa hoitaja lätkäs semmosen kutukangaslapun käteen ja käski pitää sitä. Kun olin vielä ko. asiaa käsittelemässä se tökkäskin sit sillä neulalla käsivarteen. Oli kyllä harvinaisen kettuuntunut olo.
Samoin toisessa leikkauksessani hoitajat hämäsivät minua lörpöttelyllä niin, etten edes huomannut anestesialääkärin jo aloittaneen tipan laittoa ja ennen kuin ehdin valittaa olin jo unessa. Tuli petetty olo.
Ainoa piikki, jota pelkään, on varjoaine. Siitä jäi jo pään magneettikuvauksessa traumat kun vietin puoli tuntia siinä putkessa (oltuani jo puoli tuntia) täysin paikallani ja välillä piti pidättää hengitystäkin. No varjoainehan piti tietty laittaa tippaletkulla, joten se puoli tuntia meni sitten semmoinen isotuubi kyynärvarteen työnnettynä. Ja voin kertoa, että keho ei tykkää kun semmosta mitä lie tervaa työnnetään suoneen. Sattuu ihan helvetisti. No varjoainetta käytettiin myös ranteen kuvauksessa, pistettiin suoraan niveleen, joka oli sitten kuvauksen ajan julmetun kipeä, myös pari viikkoa sen jälkeen. Arvatkaa vaan pelottiko mennä nilkan kuvaukseen kun edellinen kokemus oli tuo. Onneksi ei varjoainetta tarvittu.