Olen varattu perheellinen nainen. Käydään ukon kanssa kerran kuussa viihteelä. Meillä menee ihan ok.... Tunne puolella on vähän nihkieetä mutta eikös se kaikilla oo sellaista joskus :)
No nyt kävi niin että oltiin juhlimassa omissa kaveriporukoissa ja sitten jossain vaiheessa iltaa kaverin kanssa mentiin hakemaan lisää juotavaa, ja pam se oli siinä!! NIIN ihana mies että oksatpois. sanotaanko näin että siinä se unelma seisoi ihan vieressä, siinä sitten höpöeltiin niitä näitä ja erottiin omien kavereitten luo.
Lopu ehtoosti rohkaistuin ja menin viel juttelee sille ja vaihettiin numerot ja annoin tälle pienen pusun ja lähdin jatkaan matkaani.
Tiedän että tein väärin avopuolisoani kohtaan mutta entiä, tää nyt ei tunnu väärältä. Tää on jotain kamalaa, tunteet (perhoset vatsassa) myllertää ja en saa häntä mielestäni. Haluaisin kovin tavata tämän kyseisen miehen.
Mutta pakko antaa vaan olla, jos joskus vielä törmätään ja tuntuu tältä samalta niin uskon sen kohtaloksi..... miksi muuten se tuntuu tältä että olisi löytänyt sen oikean ..... tämän toisen osapuolen tunteista entiedä mitään ja luulenpa vaan että on yksipuolista, hän tietää mun tilanteeni ja jotain on viestiteltykkin mutta joo....
Millain joku voi saafa pään näin sekaisin :D ???
Kiitos ASIALLISISTA vastauksista :)
Tällainen tarina mulla.
No nyt kävi niin että oltiin juhlimassa omissa kaveriporukoissa ja sitten jossain vaiheessa iltaa kaverin kanssa mentiin hakemaan lisää juotavaa, ja pam se oli siinä!! NIIN ihana mies että oksatpois. sanotaanko näin että siinä se unelma seisoi ihan vieressä, siinä sitten höpöeltiin niitä näitä ja erottiin omien kavereitten luo.
Lopu ehtoosti rohkaistuin ja menin viel juttelee sille ja vaihettiin numerot ja annoin tälle pienen pusun ja lähdin jatkaan matkaani.
Tiedän että tein väärin avopuolisoani kohtaan mutta entiä, tää nyt ei tunnu väärältä. Tää on jotain kamalaa, tunteet (perhoset vatsassa) myllertää ja en saa häntä mielestäni. Haluaisin kovin tavata tämän kyseisen miehen.
Mutta pakko antaa vaan olla, jos joskus vielä törmätään ja tuntuu tältä samalta niin uskon sen kohtaloksi..... miksi muuten se tuntuu tältä että olisi löytänyt sen oikean ..... tämän toisen osapuolen tunteista entiedä mitään ja luulenpa vaan että on yksipuolista, hän tietää mun tilanteeni ja jotain on viestiteltykkin mutta joo....
Millain joku voi saafa pään näin sekaisin :D ???
Kiitos ASIALLISISTA vastauksista :)
Tällainen tarina mulla.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Saat multa asiallisen miinuksen. Hähhäh hää..
Saat asiallisen vastauksen. Mietit oman suhteesi. Joko jatkat ja yksinkertaisesti unohdat ja alat elämään asiallista suhde-elämää ja kannat vastuusi suhteesta. Tai kannat vastuusi suhteesta ja eroat ja mietit sen jälkeen viihdekuviointeja.
Miksi se pitää aina rautalangasta vääntää. Aivan kuin ihmiset unohtais nämä tosiasiat ja tulevat kyselemään asiaa kuin eivät itse sitä tietäisi. Kyllä aloittajakin realiteetit ja oikean toiminnan ja päätöksen tietää kummin toimii. Hakee vain vahvistusta itselleen. Mutta itse päättää.
niinkuin sanoin meillä menee suhteessa ihan ok. enkä halua miestäni pettää tai mitään tällaista.
Mua vaan lähinnä tuo noin VOIMAKAS tunne toista miestä kohtaan säikäytti. Tätä on niin vaikea selittää... koska en muista koskaan tunteneeni tällä tavalla tuota ukkoani kohtaan... vähän kuin ois rakastunut ensimmäistä kertaa.... ihan niinkuin sanoin tää on joain ihan outoa.
Ajattelin kyllä ihan unohtaa tuon koko viikonlopun ja jatkaa elämää niinkuin tähänkin asti.
Vähemmästäkin laittaa tunteet sekaisin....
olisi kiva tietää onkos jollain samanmoista kokemusta??? Onkos kohtalotovereit
Joo toinen joka tuntenut samallalailla , toki itse olen naimisissa ja meillä on lapsia.
Takana on 10v yhdessäoloa ja tänä kesänä tunsin saman ;muljautuksen sydämmessäni toista miestä kohtaan.
Tunne joka oli voimakas, minäkään en ole pettänyt ,mutta muiskun vaihdoimme ja jäinkin siitä miehelleni kiinni.
Uusi mies haluaisi aloittaa arjen yhteenmuuttamisineen minun sekä lapsieni kanssa.
Ja mieheni haluaa jatkaa elämäämme, toki syyllistäen minua ja sanoen että tietää että eroamme enemmin taikka myöhemmin.
En ole nähnyt uutta miestä nyt 2kk ja silti hän pyöriii päässä.
Oma mieheni juo jokapäivä ja olen välillä' niin väsynyt ainaiseen kaljoitteluun.
Toisaalta hän on lapsieni isä ja meillä on paljon hyviä että huonoja muistoja.
Hän on ihana silloin kun ei juo (todella harvoin), mutta kun hän juo niin minä nään heti punaista.
Riitelemme usein ja sekin vaikuttaa varmaan lapsiimme.
Toisaalta jos päätän lähteä uuteen suhteeseen, se peloittaa minua koska se olisi hyppy ns; tuntemattomaan pitkän suhteeni jälkeen jossa kaikki menee samalla kaavalla, päivä kerrallaan.
Lisäksi uusi mies on 7v minua nuorempi sekä ulkomaalainen, tosin minäkään en asu enää Suomessa.
Tuntuu että jokin pitää minua paikallaan, ja että minun pitäisi velvollisuudestani jäädä tähän nykyiseen suhteeseeni,koska lapsilla olisi silloin yhtenäinen perhe.
Olemme kuin ystäviä nykyään miehenii kanssa.
Meillä on ollut vuosien saatossa niin paljon vaikeuksia,niin henkisiä kuin taloudellisiakin ja luulen että ne ovat jättäneet parisuhteeseemme liian isot viillot.
Järki sanoo toista kuin tunne ja olen ihan päästäni sekaisin enkä tiedä mitä teen.
Uusi mies tulee työkomennukseltaan takaisin 1kk sisällä ja haluaa heti nähdä minut sekä kuulemma haluaa puhua kahden kesken mieheni kanssa ja mieheni taas on sanonut että jos näkee tämän uuden miehen flirttaamassa kanssani niin hän lyö uutta miestä.
Täällä on sellainen solmu , että voi kumpa pääni sanoisi miten sen saan avatuksi.
Suhteesi on elähtänyt jollain tasolla ja PUM! luot illuusion jostain täydellisestä miehestä ennenkuin edes tunnet tätä.Sellaiset ovat ihmisen aivot ja naisen tunteet.Yrittäkää miehenne kanssa nyt ja sinuna vaikka kertoisin tästä ihastuksesta josko miehesi päättäisi ottaa itseään niskasta kiinni, ihastuminen sinänsä on aika normaalia jos oma suhde on vähän väljähtynyt.Älä vaan lähde tuon miehen perään tekemättä hoitotoimenpiteitä suhteellesi, älä aja suhdettasi alas miehen takia jota et tunne.
NIIN ASIAA!! tein sen virheen ja nyt kadun loppuelämän! rikoin hienon perheen ja lasten elämän! unohtakaa hyvät ihmiset se että aidan tuolla puolen olisi jotain parempaa! hoitakaa suhdettanne ja viettäkää kahden keskisiä hetkiä sekä huomioikaa toisianne, ylä ja alamäessä taistelkaa..liiton eteen pitää tehdä työtä molempien koko ajan!!!!
Mikä tässä sitten on että niin palavasti haluisin hänet kerran vielä edes nähdä?? Järki sanoo ettei oo mitn järkee ja tuskin tämä toinen osapuoli sitä haluaa... ahdistavaa tällainen... hän vaan oli niin jumalaisen komea ja mielenkiintoinen :(
En aio lähteä tämmän vieraan mukaan, enkä halua rikkoa perhettä, kyllä tämä tästä ajankanssa....
mistake.
Mitä tekisit jos se mies haluaisikin nähdä sinut?
Mä varmaan menisin tapaan tätä miestä...(sitä pelkoo tuskin on et nähdään) mutta olen jo ilmottanut kyseiselle hlö että unohdetaan koko juttu ja jatketaan omia polkuja, jos ne joskus kohtaa niin hyvä jos ei niin niin ei oo tarkoitettu... hän vaan kummittelee mielessäni...
Kyllä kai se kuvittelee, salaperäinen ja vapaa kun omaa suhdetta hoitettu huonosti otas nyt miehen kanssa järeät aseet käyttöön ettei mee aivan mahdottomaksi säätämiseksi ja lopullisiksi ratkaisuiksi hommelit Kyllä te pystytte siihen kun annat aikaa ja yritätte - jokaisessa suhteessa on omat kriisinsä ja pienet ihastuksensa, jos teillä on yhteys yrittäkää nyt !!!!
Samaa mieltä.nainen ihastuu kun jotain tunnetasolla puuttuu, tosin on niitä vosujakin en sitä kiellä jotka ei edes osaa rakastaa mutta sellainen normaali täyspäinen ihminen joka osaa, osaa kyllä ottaa järjen käteen kun jatkuvia ihastuksia tulee tai no riittäähän se yksikin kuten tässä nähdään ...
No sittenhän sinulla ei ole mitään ongelmaa ja ihmettelenkin miksi aloittaja edes kirjoitti tekstinsä tänne.
Onko ap miettinyt sitä jos miehesi tekisi samoin olistko valmis hyväksymään sen.
tuskin syyllistäminen auttaa ap:tä jos tilanne on vääjäämättömästi muodostunut sen vuoksi että oma suhde on väljähtynyt ja jäänyt vähän hoitamatta., noin voi tapahtua aivan missä tahansa suhteessa joten eipäs osoitella siellä!
Kyllä mä varmaan loukkantuisin jos tekis samoin, ja olen päättänyt jo etten tee asian eteen mitään.... Koska en halua loukata miestäni!
Hassua tässä on se että kyllä niitä hyvän näkösii miehiä on ennenkin tämän suhteen aikana näkynyt eikä yksikään ole saanut päätäni tällain sekaisin..... kun tää kys. henkilö..
Tää suhde kaatuu sit johonki muuhun ku pettämiseen..
Tiedän että moni on tätä asiaa vastaan mutta en mä tunteilleni mitään voi, tuokin tuli ku salamakirkkaalta taivaalta....
Valitettavasti on tullut katsottua noita tapauksia useamminkin sivusta. Enkä tahtoisi yleistää, mutta melkein kaikissa tapauksissa se on ollut nainen, joka hullaantuu johonkin "täydelliseen" mieheen.
Näyttää olevan, että kun naisilla ihastuminen tulee voimakkaana, niin sen jälkeen järki katoaa täysin tunteiden tieltä. On ihan sama vaikka oma suhde olisi hyvä, vakiintunut parisuhde ja ihastuksen kohde täysi hulttio, niin pitää vaan mennä. Tälläkin hetkellä seuraan sivusta yhtä avioeroa ja yhtä suhdekriisiä ko. syyn takia.
Luonnollista on, että pitkän parisuhteen aikana tulee väkisinkin ihastuksia ja ne iskevät lujaa, kun ovat uutta ja ihmeellistä arjen keskellä. Erona siinä on vaan se, että osa toimii viettiensä mukaan ja lähtevät hetken huumaan ja toiset ei.
Kannattaa kuitenkin miettiä, että onko vaimis uhraamaan parisuhteensa ja perheensä hetken huuman takia. Ja eiköhän se toiselle puolisolle ole sama kaatuuko se suhde pettämiseen vai siihen, että toisen on pakko päästä ihastuksensa luokse ja lopettaa siksi suhde. Loppu mikä loppu. Tunteiden kontrolloiminen järjellä on mahdollista, mutta etenkin naisilla se tuntuu olevan mahdotonta tai he eivät vain halua häiritä sitä huumaa tosiasioilla.
AInakin omalla kohdalla sanoisin, että takaisin on turha pyrkiä enää sitten, kun puolen vuoden päästä uusi suhde päättyykin ja se ihastus jatkaakin eteenpäin. Itsepähän tiesi valitset ja paluuta ei ole, joten kannattaa miettiä tarkasti.
Naiset? Eivätkö miehet sitten vaihda nuorempiin kun kuvittelevat olevansa vielä yhtä viriilejä(vaikka eivät ole kun vanhoja ukon nahjuksia joita nuoret pimut vedättää) ja komeita eikä oma nainen enää kelpaa?
Sanoinkin, että en tahtoisi yleistää, mutta omassa tuttavapiirissä naiset johtavat tätä tilastoa 5-1 :)
"tää nyt ei tunnu väärältä"
Onko oikea ja väärä tunteen asia vai tiedon asia? Sinäkin varmasti tiedät oikean vastauksen kun asiaa ajattelet.
No toivottavasti tästä ei enää pal nuorempaa ota ite 24 ja ukko 43v... ja kuten tuolla aikasemmin sanoin niin en aijo tehdä asian eteen mitään ja TIEDÄN että se on väärin mutta joo oli vaan pakko päästä purkamaan johonkin ajatuksia ja se toimi!
Niin.. kyllä se on vaan niin, että helppo on toiselle neuvoja jakaa, ennenkuin on itse siinä samassa tilanteessa.
Itse ihastuin, harkitsin mietin, tiesin ettei meistä ihastuksen kohteen kanssa mitään vuosisadan rakkaustarinaa tule, mutta silti halusin hänet yhdeksi yöksi ja sainkin. Mitään en kadu, koskaan aiemmin en tälläistä ole tehnyt. Rehellinen olen ollut kumppanilleni, tiesin, että tekoni jälkeen koko elämä voi sortua, mutta en voinut olla tekemättäkään.
Nyt tässä sitten katsellaan mitä tapahtuu.
Mulla on just samanlainen tilanne tapsin miehen mutta en menny pidemmälle kun olen naimisissa tosin ennen kuin tapasin koko miehen suhde on ollu kriisissä
ja ei miestä kiinosta mutta silti en menny pidemälle. harmitti jälkikäteen
otenkuten asiallista yritän tähän vastata. Pyydän jo etukäteen anteeksi kaikkia kirjoitusvirheitä, yritän välttää niitä parhaan kykyni mukaan. Joskus kun oikein tohkeissaan kirjoittaa niin ei lukaise ja painaa liian hätäisesti lähetä nappia ja sitten harmittaa kun ei pystykkään korjailemaan tekstiä :((. Ja kun oikein suoltaa tuota tajunnanvirtaa alitajunnasta, niin suomenkielikin on tavattoman huonoa. Sanat päättyvät miten sattuu ja pitää itsekin ihan ajatuksen kanssa lukea että mitä oiken yritän ilmaista :-), voi voi...
No, mutta jollakin tavalla olen samassa tilanteessa aloittaja sun kanssa, mutta tapahtuneista on kyllä jo tovi aikaa ja tilanne tunteiden osalta sen verran tasoittunut, että pystyy jo näkemään jotakin.
Niin että jos hän olisikin ollut se oikea, miksi en uskaltanut ottaa selvää siitä, onko hän se oikea, kun tässä omassakin on vaan taantumavaihe ( ! ).
Mä en tiedä, mä uskon että aika näyttää. Tavallaan olen antanut kaiken jäädä vähän kuin unholaan ja keskittynyt siihen että saan hänen jälkeen tämän oman elämäni ja perheeni onnen taas jaloilleen. Ei ole hänen syytään että huonosti on mennyt, mutta hänen ilmestyminen elämään teki jotakin niin syvää jälkeä minussa ja kaikessa, että oli pakko ainakin omalta osaltani siirtyä sivuun kokonaan...
Mä jotenkin ajattelen, että aika kertoo sitten. Kyllä sitä on ollut tyhmä aikaisemmin ja leikkinyt tulella niinkuin pahainen kakara. Hävettää oikein miten idiootti sitä on. Asiallisuus kunniaan, ymmärrän sen sanan varsinaisessa merkityksessa.
Kun joskus ( haaveissani) tapaan tään kyseisen henkilön, tilanne näyttää sitten että toistaako historia itseään vai aukeeko joku uusi väylä.
Silti, hänessä oli jokin sellainen juttu että en ole ollut ajattelematta häntä yhtään päivää, ja ne vähäisetkin hetket hänen kanssaan elävät mielessäni päivittäin kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Minä säälittävä. Muka rakkaustarina :-) HEH! Aika menettää meriktyksensä muistoissa, sen kulumisen huomaa kun katsoo peiliin. Raihnainen, kalpea ja uupunut. Ihminen jolle parasta maailmassa hänen jälkeensä on uni!