Minua kiinnostaa sellaiset kirjat, joissa kirjailija piipahtaa sivuhenkilönä kirjassaan. Muistaako joku sellaisia? Yksi ainakin on Paul Austerin New York -trilogian yksi osa, jossa päähenkilöä luullaan Paul Austeriksi ja sitten tämä käy kylässä oikealla Paul Austerilla. Toinen esimerkki on Orhan Pamukin Viattomuuden museo, jossa kirjailija on päähenkilön tuttava ja lupaa lopussa kirjoittaa päähenkilön muistelmat valmiiksi.
Jotain muita vastaavia, muistatteko?
Jotain muita vastaavia, muistatteko?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kurt Vonnegut esittäytyy luomilleen henkilöille kirjoittamassaan romaanissa (missä niistä, sori en muista).
Joka tapauksessa Vonnegut sanoo siis jotenkin että "päivää, olen tämän kirja kirjoittaja ja siis luonut sinut". Se kirjan ei usko, mutta sitten kyllä uskoo kun Vonnegut laittaa todistukseksi kaikivoipaisuudestaan sen hahmon leijumaan ilmassa, jne.
Dirk Pitt ajaa kilpaa Clive Cusslerin kanssa, Vares ja Reijo Mäki juopottelee yhdessä ja Lentsussa Aleksi Rinteellä käy kahvit juomassa kovasti Veikko Huovisen oloisan kirjalijan luona.
Kalle Päätalo vierailee kirjoittamassaan Iijoki-sarjassa! Tosin enempi pääosassa. Kirjojen alkulehdillä lukee:
Juuret Iijoen törmässä
Romaani
Sanotaan, että Seitsemässä veljeksessä esiintyvä veljesten äidin sokea merimieseno olisi ollut Aleksin omakuva.
Vanhalan sanotaan olleen Linnan alter ego Tuntemattomassa sotilaassa.
Salama esiintyy omana itsenään Salmisen nimellä useammassa kirjassa, mm. eräänä Finlandia-sarjan päähenkilöistä, samoin Ojaharju Jussina esimerkiksi Amokissa. Saarikoski ei muista kirjoitakaan.
Kaikki tilaisuudet tölväistä Penaa on AINA käytettävä?
>>Vanhalan sanotaan olleen Linnan alter ego Tuntemattomassa sotilaassa.
Paul-Erik Haataja vilahtaa kys. dekkaristin teoksissa jonkin sarkasmin kera; siis Haatajaan itseensä kohdistuvan sarkasmin.
Hyvä dekkaristi. Eiks Hotakainen heilu Klassikossa'an? On niitä...
Charles Bukowski runoissaan ja romaaneissaan myös. Eli näitä äijiä jotka kirjoittavat äijistä jotka kirjoittavat äijistä.
HAH !
Asko Sahlberg vierailee jossain kolmesta ensimmäisestä romaanistaan. Kohtaus on hauska: päähenkilö panee merkille ulkona (puistonpenkillä?) nukkuvan kirjailijan.