Tuleeko koirasi kaikkien koirien kanssa toimeen?

Tuossa iässä samanikäiset uroskoirat jokseenkin aina haastavat toisiaan. Ei niiden päässä mitään vikaa ole, normaaleja nuorukaisia, joilla on halu vähän pullistella samanikäiselle.
Turha syytellä kumpaakaan koiraa riidanhaastajaksi.
Vastuu on omistajilla. Teidän omistajien pitää puuttua tappeluihin ja kieltää uhmakkuus ja murinat, aina kun sellaista ilmaantuu. Tarkkailkaa koiria ja puuttukaa jo ensi merkkeihin, eikä vasta sitten kun jo on helvetti irti.
1,5 -vuotias ei enää ole pentu. Olkaa johtajia koirillenne, niin tappelut loppuu.

Lapinkoiraurokset eivät tule aikuistuttuaan muiden koirien kanssa toimeen. Ei välttämättä edes narttujen. Siihen saat tottua. Eipä sen puoleen, että mäykytkään mitään valopäitä olisi.

Tulevatko kaikki ihmiset toimeen keskenään, jos laitetaan väkisin samaan tilaan?

Elävätkö koirat luonnossa jättilaumoina kenen tahansa kanssa? EIVÄT. Jos koirasi merkitsee sinulle mitään, niin hyväksyt sen , ettei se siedä kaikkia ja miksi sen pitäisi? Sinun tehtäväsi on osoittaa koirallesi, että pystyt huolehtimaan siitä, mutta ei taida kiinnostaa...

Mitäs jos etsisit koiralle uuden kodin?

Onpa omituista. Yleensä porokoirat ja mäyräkoirat hyvin toimeen oman muistikuvani mukaan. Yksi mäyris oli ex -asuinpaikassa meidän koirille vihainen, mutta se oli iät ajat vuosia arka ja sitten alkoi vanheta, oletan sille tuli kipuja ja niillähän on se liian pitkä selkä joka helposti menee rikki ja sairastuu. Siitä tuli kovin vihainen siinä vaiheessa, eikä sietänyt meidän porokoiria lainkaan. Ei siinä porokoirilla mitään syytä ollut eikä tarvittu.

Onpa lapsellinen mies; luulee että mäyräkoira on sen kummempi pyhimys koiraksi kuin muutkaan.

Ei porokoira ole sen epäsosiaalisempi tai sosiaalisempi kuin keskivertoa muutkaan. Ne pitävät paljon niistä mihin aivan nuorena tottuvat tai mistä niillä on hyviä kokemuksia: niistä mistä niillä on huonoja kokemuksia tai mitkä ovat aivan ufon tyyppisen näköisiä, niitä alkavat helposti vierastaa. Oman rotutyypin tyyliset karkeasti ottaen ovat elekieleltään ja ulkomuodoltaan helpoimmin luettavia ja sitä kautta tykätään enemmän niistä. Tyypillisesti oman kokemuksen ja tiedon mukaan sitten esimerkiksi pidetään sellaisista pienistä valkoisista karvaisista, liuhukarvaisista pikkuspanieleista ja mahdollisimman seurakoiratyyppisistä, ja toisaalta taas russeleista esim kuin hullu puurosta, jos vain on jokin porokoiran omasta mielestä hauska tai mukava russeli sattunut ensimmäiseksi nokan eteen. Tai mäyräkoira.

On aivan luonnollista etteivät urokset likikään aina tule toimene mutta sehän on täysin yksilökysymys ; on erilaisia yksilöitä varmasti mäyräkoirissa ja varmasti porokoirissa.

Siihen toimeentulemattomuuteen ei tarvita kahta, siihen riittää kyllä yksi - koska ei voida olettaa, toisen pitäisi olla täysin lapanen ja alistuva.

Näkisin että tuo mäyräkoira pitäisi pistaa ruotuun. Muuten ei tule mitään. Ja sitä vasten mies on pistettävä ruotuun. Tai, vaihtoehtoisesti, JSS. Koira on aina koira, mies on vain mies, niitä toki saa. Ainakin tuon tasoisella ymmärryksellä varustettuja lie ylijääminä pitkin poikin. Jos vaihdat miestä, kehoittaisin ottamaan seuraavan paremmin harkittuna. Tutki ja tarkasta miehen kasvattajan ensin, älä ota miestä säkissä ;)

Meillä tulee parhaiten toimeen vanhempien ja itrsevarmojen tapausten kanssa. (porokoiran ja laikakoiran sekoitus) Kellekkään ei rähise, mutta melko arka. Ylikierroksilla käyvät nuoret koohottajat yleensä vain pelottavat. :P Siksi usein hyviä tuttavuuksia on juuri vähän pienemmät, joissa ei niinsanotusti ole mitään pelättävää. :D eli aika nyhverö tuo meidän poika.

Koirissa tuskin tässä tapauksessa on vika vaan ihmisissä .

Jos mäykky ei anna oman koirasi tulla lähellesi niin miten toimit ? Sinä päätät kuka tulee lähellesi ja kuka ei ja mitään murinoita ei siinä tilanteessa tule sietää vaan poistut murisijan luota . Kun haluat hoitaa omaa koiraasi niin myös hoidat MUTTA myöskään omaltasi ei sallita murinaa vaan hoitaminen loppuu samointein jos tulee murinaa .
Tottakai kaksi nuorta urosta koettelee rajojaan mutta sinun tulee kertoa niille rajat ja puuttua tilanteissiin jo ennenkuin räjähtää . Sinä päätät ei koirat .
Jos taas annatte koirien rähistä niin siitä ei tule kyllä missään vaiheessa loppua ja päättyy jossain vaiheessa siihen että jompaankumpaan sattuu ja pahasti .

Itselläni on uroksia ja narttuja enkä siedä mitään rähinöitä ja niitä ei myöskään ole . Myös jos esim koirapuistossa vieras koira alkaa ärhennellä urokselle se tulee minun luokseni eikä vastaa ärhentelyyn .
Koirien ei tarvitse pitää kaikesta mutta niiden täytyy sietää niin tianteita kuin vieriatakin koiria .

ei ulu

Minun koirani tuli meille 4kk vanhana. En ole KOSKAAN huutanut, sättinyt tai antanut ristiriitaisia viestejä koiralleni. Olen osoittanut että suojelen sitä tilanteessa kuin tilanteessa ja otan sen syliini uhkaavissa olosuhteissa.

Koiraani ei ole koskaan kasvatettu muuta kuin positiivisella vahvistamisella. Vaikka se ei ollut 8kk ikäisenä täysin sisäsiisti vaan pissaili mm. sänkyyn, en koskaan käyttänyt negatiivista palautetta eli esim. torunut koiraa tms. En reagoinut enkä koskaan reagoi epätoivottuun käytökseen. Reagoin ja palkitsen vain ja ainoastaan hyvää käytöstä.

Koirani on todellinen unelma. Se on paras koira minkä olen koskaan tavannut. Voin valehtelematta sanoa että koirani ei ole koskaan, ei koskaan, ole murissut tai haukkunut muille koirille tai ihmisille tai millekään elävälle. Koirani on kiltteyden perikuva, en tarvitse suurta ja pelottavaa koiraa oman itsetuntoni pönkittämiseksi. Koira luottaa minuun 100%, se hakee minusta tarvittaessa turvaa.

Koirani ei koskaan pelkää ihmisiä tai eläimiä. Se on erittäin sosiaalinen, luottavainen ja tasapainoinen koira. En edes tiedä mitä tarkoittaa rauhallinen alistunut koira, koska koiraani ei ole koskaan tarvinnut alistaa -se on tasollani luonnollisesti. Olemme tasavertaiset ja kohtelen koiraa sillä kunnioituksella jonka se ansaitsee erittäin parhaana ja mukavimpana ystäväni. Autan koiraa kun se tarvitsee apua ja pyytämättäkin. Positiivisella vahvistamisella koirani oppi täysin sisäsiistiksi, se osaa itse pyytää ja herättää ulos. Koira ottaa muut koirat huomioon ja esim. marsut -ystävällisellä käytöksellä osoitin johdonmukaisesti että olemme kilttejä näille marsuille. Nyt koirani katsoo televisiota yhdessä sohvalla marsujeni kanssa.

Oma mielipiteeni on,että koiraa ei koskaan saisi kasvattaa negatiivisella palautteella. Positiivisella vahvistamisella saadaan tasapainoinen, hyvän itsetunnon omaava omistajaansa luottava koira.

Kiitos niin hyvistä kuin huonoistakin vastauksista.
Joku ehdotti, että luopuisin koirastani, valitan mutta sitä en suostu tekemään vaan aion kehittyä koiranomistajana ja kysyä neuvoa tutuilta koiranomistajilta.
Ja mieskin on samoilla linjoilla kanssani, yhdessä kehitymme ja huomannut on hänkin, ettei hänenkään koiransa ole pulmunen :)

Itse asiaan, olemme oppineet ennakoimaan nyt seuraamalla omia sekä toistemme koirien liikkeitä ja "ilmeitä". Näin olemmekin saaneet riidat estettyä ennen kuin ehtivät alkaakaan.
Nyt osaan katsoa, milloin lapparillani ns. alkaa piruuttamaan, koiran silmät sen kertovat. Samoin mäykästä huomaamme kun koiran häntä sojottaa ylöspäin kuin antenni konsanaan, silloin annamme kummallekkin koiralle omaa tekemistä eli käännämme huomion itseemme.
Aikansa ottaa mutta aikaahan meillä on :)

hyvin ratkaistu tilanne. luulen jot teillä on ns 2 lauman sopeuttamisongelma? koirathan eivät ymmärrä sitä että te ihmiset aiotte yhteenlaumaan :) itse selvisin vastaavanlaisesta tilanteesta olemalla huomioimatta ketään erityisesti ja laumanjohtaja/johtajat (ihmiset) murahtivat aina heti jos rähäkkä meinasikaan alkaa ;)