Syömään.

Arvatkaas mitä. Tämä tyttö alkoi taas pitämään ruoan sisällänsä. Koska on pakko, tuli aiheutettua jo niin pahat vahingot itsellensä, että ruoka minussa on helpompi sietää kuin oksentamisen aiheuttamat oireet. Nuo oireet on oikeasti aivan sietämättömiä. Oksensin siis kaiken pois puolentoista vuoden ajan, useita kertoja päivässä ja aivan tajuttomia määriä (litroja ja litroja kerrallaan). Voitte kuvitella, että mahani on siis venynyt...!!! Ja vaikka ruoka on nyt pakko pitää sisällä, ruokahalu ei ole kadonnut... Syön kyllä hyvää ruokaa, en ole huolissani liiallisesta energian saannista, koska se puoli on ok, mutta ne määrät... Ähky monta kertaa päivässä, ja se on kamala olo, varsinkin kun on tottunut ihanaan tyhjyyteen. Vatsa toimii hyvin, mutta on tosi turvoksissa. Siellä on kai bakteerit niin huonossa hapessa tai jotain. Vai voisikohan se johtua proteiinin puutoksesta? Mun mielestä se ei ole nestettäkään, koska vessassa saa juosta koko ajan. Siis mielestäni olen turvoksissa siitä ruoan massasta (lähinnä kuidusta tässä tapauksessa), koska turvotusta ei ole muualla kuin alavatsassa. Niin, kasvotkin on jo hyvin laskenut, jes!!! Tiedän että ohi tuo vatsan turvotus menee, mutta on tukalaa nyt... Yritän samalla olla stressaamatta syömisestä, kai laitan ton pohjattoman ruokahalun puutostilojen piikkiinkin... mutta eihän se pelkästään sitä ole, koska edelleen jatkan syömistä vaikka olo on jo tukala. En ole uskaltanut syödä kunnolla rasvaa, kalorien pelossani (minä, entinen menestyksellä karppaaja, ajatelkaa... hah), ja vähän arvelen, että loputon ruokahalu johtuu tuosta ettei rasvaton ruoka ole niin tyydyttävää. Mutta en tosiaan oikein uskalla rasvaa syödä, kun pelkään että silloinkin määrät lähtee lapasesta (ja minähän kuolen jos lihoan... idiootti).

No, pallo teille, siskot ja veljet. Haluaisin kuulla teiltä, jotka olette joskus onnistuneet räpiköimään täältä syömishäiriöiden uuvuttavasta suosta ulos, millaisella ruokavaliolla aloititte? Miltä tuntui? Mielessä ja kehossa. En ole varmasti ainoa jota turvottaa, millä lähti ja milloin? Saiko mikään ruoka mieltä tyytyväiseksi?

Ja teille, jotka ette ole päässyt tästä irti, voimia teille, ja rakkautta. Mulla on asiat jo aika hyvin, vaikka ruoan kanssa vielä skitsoilenkin, toivottavasti jatkossa enää pään sisällä, enkä kehon kanssa. Askel kerrallaan. Uudelleen, voimia kaikille.