Kertokaapa te muut, että minäkin joskus oppisin asioista jotain.. Eli miksi jotkut ihmiset haluavat aina olla ilkeitä toisille ihmisille? Miksi he eivät osaa käsitellä omaa pettymystään ja pahaa oloaan jotenkin muuten kuin purkamalla se toisiin? Joidenkin ihmisten perusolemuksessa on olemassa negatiivinen sävy jo valmiiksi, eikä se varmaan helpota noiden asioiden käsittelyä. Ehkä he kokevat itsensä niin arvottomaksi, että heidän täytyy joillain ulkoisilla tekijöillä selitellä itselleen parempi olo. Onnellisuus ei kuitenkaan lähde mistään muualta kuin sisimmästä ja siitä että hyväksyy itsensä kaikkine puolineen. Toivoisin, että vielä joskus kaikki pääsisivät kokemaan sellaisen onnellisuuden, sillä sitä ei horjuta mitkään maailman tuulet tai järistykset.
Onnellista ihmistä kaipaan
Missä oot??
5145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näitä kateellisia ihmisiä vaan on. Työyhteisössä, kaveripiirissä, sukulaisissa, naapureissa jne. Itse olen päässyt niistä olemalla mahdollisimman vähän tekemisissä sekä varovaisuutta (kell onni on se onnen kätkekööt) pitää paikkaansa juuri näiden ilkeiden ja kade-ihmisten kanssa. Niitä on sitten yhtä paljon niin miehissä kuin naisissakin.
Joo, tiedän sen. Mutta en tiedä, mikä siinä on, että en oikein osaa olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä lainkaan, vaikka just ois pakko esim. työpaikalla. No hei tuo onki hyvä idea, että pitäs kätkeä se onni :) Minun olemus varmaan tosiaan ärsyttää monia! Mutta mutta.. Ei siitä sitten sen enempää, ettei vaan taas ilkeät kielet saa lisää polttoainetta koneeseensa ;)
Ihana "mutta mutta" mieheni, oih!
Minä ainakin olen kohtuu onnellinen, mutta onnellisempikin voisin olla. :)
Ajattelevaan sävyyn kirjoitit =
Tarkoitin, että onnellisuus todellakin lähtee sisimmästä, eikä sitä onnellisuutta voi koskaan tuoda kukaan toinen ihminen, joka siis lasketaan näihin ulkoisiin tekijöihin, koska toinen ihminen on oma yksilönsä. Mutta olemme myös kaikki tällä maapallolla yhtä joukkoa ja siksi toisen ihmisen ajatukset ja tunteet vaikuttavat väistämättä myös toisiin. Ei ole ollenkaan se ja sama, mitä ajattelet ja puhut/kirjoitat. Minä olen onnellinen, vaikka en seurustele tällä hetkellä, sillä haluan odottaa sitä hetkeä, jolloin tapaan sen onnellisen ihmisen. Hän ei näe minuakaan oman onnellisuutensa lähteenä, jolloin hän antaa olla minun omana itsenäni ja antaa mahdollisuuden minun kasvaa ja kehittyä vapaasti. Sama myös minun puoleltani. Se, että saa jakaa sen onnellisuuden toisen kanssa, on varmasti jotain niin ihanaa, ettei sitä voi sanoiksi pukea
Kyllä,näin on. Itsestäänhän se kaikki loppuenlopuksi lähtee.