Pakko-oireista eroon.

Millaisia pakko-oireita sinulla on? Ehkä se riippuu siitäkin..

Lainaa Edna Foan- "kerrasta pokkki, eroon pakko oireista ja rituaaleista"

:) Siellä hyviä vinkkejä tuohon oireiden lopettamiseen.

Eikä ole siis turhaa hypetystä! Toimii.

Pakko-oireiden tekemiseen auttaa tottakai rituaalien lopettaminen, mutta itse pakkoajatukset, eivät välttämättä noin vaan lähde. Niihin voi tarvita terapiaa :)

Tietäisikö kukaan vertaistukiryhmistä tms pääkaupunkiseudulla?
Omainen tarvitsisi nopeasti terapiaa pahentuneen oireilun takia, mutta sen saaminen näyttää olevan hidasta ja/tai mahdottoman kallista.

Minulla ainakin auttoi.. päässäni järkeilin itselleni miksi se on turhaa ja toitotin sitä itelleni. Jonkin ajan kuluttua helpottaa ja pidemmän päälle se unohtuu. Samalla yritin keksiä muuta ajateltavaa. tai johtaa ajatukset pois pakkomielteestä silleen.. olen huono selittämään..
Joskus vielä kun tulee ahdistusta/stressikautta elämässä tekisi mieli palata joihinkin, niinkun "tukeutuu siihen" mikä helpottaisi oloa, mutta työstän taas itseäni hetken enkä anna sille valtaa.. Siinä voi olla kova itsensä työstäminen että pääsee eroon, mutta se on mahdollista! varsinkin kun itse tiedostaa, haluaa ja päättää..

Näin työstin yhden jutun: esim. pakkomielle katsastaa kaikki sähkövempeleet ennen kodista lähtöä, ja sitten uudelleen ja uudelleen. Niin silloin yritän pysähtyä hetkeen kun 1.kerran katson ne ja painan mieleen hetken kun että katson ne. Ja kun ulos lähtiessä mietin katsoinko ne varmasti, muistelen hetkeä jolloin laitoin mieleen että katsoin ne, ja päätän Luottaa itseeni että olen katsonut ne :D Voi ekaksi olla vaikeaa, mutta kun tulee takaisin ja kämppä ei ole palanut poroksi, niin huomaa että itseensä voi toki luottaa! :)

Samalla kait olen työstänyt myös elämänasennettanikin.. Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti, jostain asioista voi miettiä "onko sillä niin väliä" vaikka vastuullinen olenkin, turha joka asiaan on tuhlata voimiansa ja pakkomielteet voi olla huvittaviakin jos vaikka miettii itsensä kärpäseksi katossa.

oletko kenties 15-vuotias? Tai oikeastaan taidatkin olla 11-vuotias?

Älä yritä vaan PÄÄTÄ että et tee pakkotoimintoja. Tämä on se oleellinen pointti tässä asiassa eli on tärkeää että oma asenteesi on juuri oikeanlainen tästä vaivasta eroonpääsemistä ajatellen. Ja nimenomaan ÄLÄ TAISTELE oireita vastaan eli et tee niitä pakkotoimintoja joilla pyrit vähentämään pelkoasi sillä se on juuri se oravanpyörä joka ei tätä vaivaa poista vaikka hetkellisesti helpottavalta tuntuisikin vaan aiheuttaa sen että pakkomielteet ja huolet palaavat aina uudestaan ja uudestaan ja pahenevat. Eli oleellisinta asenteessasi on 1.päättäväisyys että et tee mitään millä pyrit jotain pakkomiellettä lievittämään, et siis mitään, juuri se on tärkeää. Ja lisäksi 2.yksinkertaisesti suostut siihen että ahdistaa mahdollisesti hyvinkin rajusti jonkin aikaa, tunteja, päiviä jopa muutaman viikonkin. Tukalaa ja vaikeaa kyllä mutta paljon enemmän lopulta on kärsimystä siitä jos pakkohäiriö jatkuu ja jatkuu... Ja saatat miettiä että millä ihmeellä kestän sen ahdistuksen. Ratkaisu on juuri siinä että päästät itsesi huomaamaan että ahdistus poistuu ilman pakkotoimintojakin. Ekat kerrat on ihan hirveän vaikeita mutta helpottuu kerta toisensa jälkeen ja juuri tämän havainnon avulla saat rohkeutta jonka avulla kestät ahdistuksen taistelematta sitä vastaan. Omaan kokemukseeni pohjautuen voin sanoa että se pelko kestää kaikkein kauimmin yllätys yllätys, juuri silloin kun teen jotain pakkotoimintoa jolla pyrin huolta lievittämään.

onko kellään vastaavaa pakkoajatusta? pelkään aina syödessäni että saan allergisen kohtauksen ruuan jälkeen vaikka en ole millekkään allerginen mutta pelkään sitä että olen tullut. ja toi oliivi myrkytys juttu mikä oli vähän aikaa sitten pelkään että ruoka on pilaantunutta ja kuolen ruoka myrkytykseen.. tää on niin perseestä! usein oksennan ruuan jälkeen ja aajattelen että siten vältyn mahdolliselta kuolemalta" lääkkeitä pelkään niin paljon että lääkeitä en halua edes ruveta syömään.

Bumppaan vaan :)

Kiitokset neuvoista!

Kyllähän ne pakkomielteet lopulta katoavat mielestä, kun vain jaksaa taistella niitä vastaan. Itse en ole suinkaan täysin parantunut OCD:sta, mutta minulla on voimavaroja panna sille jatkuvasti hanttiin.

Käytännössä annan vain pakkomielteiden olla, kun ne mieltä vaivaavat, siten ne menevät lopulta ohitse. Sanoisin, että itselleni on ollut avainjuttu ajatusten, siis pakkomielteiden, lempeästi huomiotta jättäminen. Antaa niiden vain olla ja yrittää keskittyä muihin asioihin.

Ennen – en niin kauan sitten – yritin väkisin tukahduttaa pakkomielteitä, mutta enpä oikeastaan koskaan onnistunut siinä. Kai se vertauskuva on melko hyvä, että on vaikea olla ajattelematta mörköjä oven takana, jos yrittää hampaat irvessä ängetä ovea kiinni. Suurin piirtein tätä vertauskuvaa käytti Katie d'Ath, hänen kanavansa löydätte YouTubesta.

Voimia! Ja pankaa OCD:lle hanttiin! Ajatelkaa sitä vaikka vanhana diktaattorina, johon kansa on kyllästynyt ja jonka aika alkaa olla pikku hiljaa ohi. :)

Itse kun olen pakottanut itseni pois yhdestä pakko-oireesta, niin se on jonkun ajan kuluttua ilmaantunut vain toisessa muodossa. Sen perusahdistuksen kun saisi pois niin varmaan sitten nuo pakko-oireetkin loppuis...