Hieman arka aihe tiedetään,mutta olen lukenut että nykyään melko monissa paikoissa on ollut ongelmia..Liian vähän henkilökuntaa? Kiire? Vastuullinen työ?
Ovatko ne suurimmat ongelmat ja millaisia toimenpiteitä mielestänne tarvittaisiin,että tilanne parantuisi?
Ovatko ne suurimmat ongelmat ja millaisia toimenpiteitä mielestänne tarvittaisiin,että tilanne parantuisi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihmisten asenne ongelmiin puututtava!!!
valta osa osastoillakin olevista kiistoista ja huonosta ilmapiiristä johtuu siitä että saikkarit vähättelevät lähäreitä sen minkä kerkeävät.. ja muutenkin osaston uusinta työntekijää (myös sijaisia) kohdellaan todella huonosti ja paskaa kaadetaan niskaan sen minkä keretään..
Ei voi yleistää että kaikissa hoitoalan paikoissa on huono työilmapiiri ja kiire. Itse olen löytänyt ihan mielettömän työyhteisön ihan tavallisen keskussairaalan vuodeosastolta jolla on aina enemmän tai vähemmän kiire. Kyse on omasta asenteestasi. Voit olla positiivinen ja suhtautua tilanteeseen niin että tilanteet vaihtuu ja sen mukaan toimitaan.
Kiva kuulla, mutta itse olen vuosien varrella ollut ainoastaan kahdessa paikassa, missä ei täysi sota päällä. Yritä siinä sitten olla positiivinen ja tehdä työtäsi rauhassa...Pidemmän päälle mahdoton yhtälö. Ja aikaa menee ihan turhaan draamaan kaiken aikaa. Siis potilailta tuo aika tietysti on pois.
Pitkän vapaan jälkeen hakeuduin erääseen muistisairaiden ryhmäkotiin, aikomuksenani olla siellä eläkeikääni saakka.
Koska olen kiinnostunut ja olen opiskellut muistisairaiden hoitotyötä, halusin noudattaa näitä oppeja hoitotyössäni.
Näin kävi: minut savustettiin ja kiusattiin ulos kolmessa kuukaudessa, muiden hoitajien toimesta. Siellä hoitajat olivat luoneet itselleen yhteisön, jossa tärkeintä olivat hoitajat, eivät hoidettavat. Käytöshäiriöilmoitusten määrä oli mittava, johtuen mielestäni epäasiallisesta kohtelusta. Jatkuva valitus hoitajien toimesta, kun "työ on niin raskasta, tai ei ole aikaa..." Aikaa kuitenkin oli pitää tupakka- ja turpakäräjiä pitkin päivää parvekkeella.
Paikka oli jostain syvältä ja toiminta oli jatkunut pidempäänkin. Se selvisi minulle törmättyäni muissa kuvioissa erääseen hoitajaan, joka oli myös ollut siellä.
Tällaisessa tapauksessa ei mikään työnohjaus auta, vaan raaka työsuojelun mukaanotto. Ehkä olisi pitänyt nostaa oikein kunnon "älämölö" kohtelusta, sekä asukkaiden että uusien hoitajien.
Ainoastaan pomon vaihto voi auttaa. Vain pomolla on valtaa puhutella vakkarit tekijät. Ja jos työyhteisö on liian iso, voi olla haasteellinen tehtävä.
Eiköhän joka alalla ole työpaikkoja, joissa ilmapiiri on loistava ja sitten niitä vastakohtia. Tuskin terveydenhuolto on tässä erilainen. Kaikkihan on kiinni yksilöiden välisestä kemiasta ja asenteista.
Omat kokemukset terveydenhuoltoalasta ovat tulleet vajaan kuuden vuoden opiskelun kautta. Kiirettä on hyvin monessa paikassa. Usein tämä johtuu suuresta töiden määrästä, jolle käsitykseni mukaan suurin syy on henkilöstö/rahoituspula (ovat yleensä yksi ja sama asia käytännössä). Mutta kiireeseen kun osaa suhtautua oikein, sekään ei tunnu pahalta, varsinkaan jos on hyvä ilmapiiri.
Työ on vastuullista, mutta itselleni suurin helpotus niihin paineisiin on ollut kokemani kollegiaalisuus, aina olen saanut kysyä, jos en ole jotain tiennyt. Se tuo turvaa. Jos tuota kollegiaalisuutta ei olisi niin työssäviihtymiseni olisi ollut monta astetta huonompaa.
Olen työskennellyt myös neljä vuotta elintarvikealalla ja siellä oli myös pääosin hyvä ilmapiiri. Toki joukossa oli muutama mätä omena, jotka rasittivat porukan henkeä, mutta eivät ne sitä onneksi pilanneet. Toisaalta samassa tehtaassa oli myös edellisen vastaajan kuvaamia piirejä tietyillä osastoilla, joihin ulkopuolisen oli toisinaan todella vaikea mahtua.