Yläristä luin tuon artikkelin, joka oli ajatuksia herättävä näin isänpäivän kynnyksellä.
On olemassa myös näitä "pappoja", jotka eivät halua tavata lapsenlapsiaan, eikä lastaan.
Turhaan on lähetetty kutsut häihin, rippiäisiin ja ristiäisiin, ei ole vaaria kiinnostanut.
Parkanossakin voi näköjään kadota kaupungin toiselta laidalta toiselle ja unohtaa entisen elämän.
On olemassa myös näitä "pappoja", jotka eivät halua tavata lapsenlapsiaan, eikä lastaan.
Turhaan on lähetetty kutsut häihin, rippiäisiin ja ristiäisiin, ei ole vaaria kiinnostanut.
Parkanossakin voi näköjään kadota kaupungin toiselta laidalta toiselle ja unohtaa entisen elämän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin no, tuossa Ylärin jutussa kerrottiin vain tämän toisen osapuolen, eli mummun ja papan näkökulma. Ehkä mummun ja papan pitäisi katsoa peiliin ja miettiä löytyisikö sieltä jokin syy miksei heidän lapsensa halua olla tekemisissä.
Nämä ihmissuhdekuviot ovat kyllä hankalia juttuja ja kysymyksiä herättäviä monessa mielessä. Itse olen tullut siihen tulokseen, että ei tupata, kun ei tykätä.
Hyvää huomista isänpäivää kaikille ja sille omalle isällekin, kiitos elämästä.
Vuorovaikutustaito sukupolvien välillä on joskus vaikeaa - oma äitini aina sanoi
että nuoret ja vanhat elää omalla aaltopituudellaan - se oli mielestäni hienosti
sanottu! Mieheni (=Vaari) ja minä(=Mummu) yritetään olla läsnä silloin kun
lapset kysyvät - mutta olla etäämpänä jos ei meitä heti tarvita! - Välit säilyy ja
nuori perhe tekee omat päätöksensä isovanhempien painostamatta!
Se on vaikea taito - olla ja kaukana ja lähellä - mutta nuoriso tarvitsee sitä.
Tärkeää on myös tasapuolisuus ja avoimuus jo kotoa muuttaneiden aikuisten lasten suhteen. Toinen asia on myös ne miniät/vävyt, kuinka heidät otetaan vastaan.
Sukuun tullessa nuori ihminen on herkkä arvostelulle ja häntä saatetaan loukata , vaikka huomaamattaankin.
Lasten käyttäminen koston välikappaleena osoittaa kuitenkin aika suurta kypsymättömyyttä.
Olen ollut jo lähes aikuinen, kun isä on häipynyt elämästäni, enkä enää suuremmin käytä enegiaani miettimiseen mitkä olivat hänen motiivinsa aikanaan.
Hän oli kuin lapsi lelujensa kanssa, kun näki uuden lelun, vanhat sai jäädä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei ihminen menneisyydestään mihinkään pääse.
Ei muuttamalla muualle, tai sillä, että pistetään vanhat valokuvat entisestä elämästä roskikseen ja lähdetään uuteen elämään muka puhtaalta pöydältä....
Yleensä ne on ne isät, jotka unohtavat lapsensa heti uuden suhteen alkaessa eron jälkeen tai sitten esittävät uudelle naiselle hyvää isää pyytäen lapsia käymään vain silloin kun nainen on paikalla. On mielin kielin eikä yhtään kirosanaa pääse suusta. Sitten yhdessä ihmettelevät miten tyhmä miehen ex olikaan kun halusi eroa niin hyvästä miehestä.
Totta on sekin, että voi niissä isovanhemmissakin olla vikaa. Joka asiassa neuvotaan ja huomautellaan miten perheen tulisi elää elämänsä. Lapsille annetaan negatiivisia kommentteja käytöksestä ja ulkonäöstä. Lytistetään itsetuntoa. Puolisoa ei hyväksytä tms ja sitten oletetaan että aikuisen lapsen tulisi toimia vanhempiensa tahdon mukaan ja etsiä toinen ihminen jota rakastaa. Sitten voivotellaan suvulle miten kaltoin heitä kohdellaan kun yhteyttä ei pidetä.
Lapset ovat tärkein asia maailmassa, silti jotkut isät laittavat kaiken muun lasten edelle. Ite siinä kärsivät loppujenlopuksi eniten, sillä lapset kyllä huomaavat aidon välittämisen teeskennellystä.
kyllä se taitaa olla yleensä niin, että ne äidit yrittävät lastensa kustannuksella pilata ex-miehensä, eli lasten isän elämän. Nyhdetään rahaa, sanotaan että tulee muka lapsen tarpeisiin, mutta itsellehän ne menee, evätään tapaamisoikeudet milloin milläkin syyllä, ja muutenkin yritetään tehdä kiusaa niin että syyttömät lapset ovat välikädessä.
Ei mikään ihme että isä "luopuu" mahdollisuudesta tavata lapsiaan kun äiti tekee sen mahdottomaksi kaikin tavoin!
Ei isän tarvitse muuta maksaa lain mukaan kuin elatusmaksut. Sano vaan ettei muuta tipu.
Hemmetti kun on helppoo lastenkasvatus. Ei tarvi muuta kuin maksaa elatusmaksu kerran kuussa.
No, joskus saattaa mies olla niin "tossukka", että naisen vaatimuksesta lopettaa lapsensa tapaamisen, varsinkin jos uusi puolisko on "tahtonainen".
Manipulointia tapahtuu puolin ja toisin,exiltä ja nykyisiltä, sen kummemmin ketään lokeroimatta.
No, jaa syytä on sysissä, että sepissä! Marttyyri kruunu loistaa usein näiden yh-äitien päässä ja entinen mies on syypää kaikkeen mahdolliseen, jopa mahdottomaankin.
Nämä äidit usein ovat juuri näitä lapsien hyväksikäyttäjiä kun haluavat kiristää entistä miestään milloin milläkin. Monesti miehen mitta tulee täyteen ja haluaa jättää koko homman sitten kun mikään ei sovi tai jos sopii, niin äidin ehdoilla täysin. Itse olen kasvanut jo eroon lapsistani ja en kaipaa juuri heitä, toki haluan heille hyvin käyvän, mutta muuten he ovat muuttuneet vähemmän merkittäväksi, en jaksa sitä vääntöä enää lasten äidin kanssa, joten parempi näin. Monet äidit voisivat joskus peiliin katsoa kun omalta "erinomaisuudeltaan" joutavat.
Eivät ne äidit ehdi katsoa peiliin saatika olemaan marttyyreitä, eivät ehdi jos ex ei kanna vastuuta mistään eikä suostu kasvamaan aikuiseksi vaan jatkaa kitisevällä pikkupoika linjalla jonka takia monasti erokin tapahtui. Näiden "lapsimiesten" hyväksikäyttökriteeri koostuu siitä, että lasten äiti kysyy voiko lapsi tavata isäänsä joskus ja voisiko isä ystävällisesti maksaa lapsen minimielatusmaksun edes silloin tällöin. Se on hyväksikäyttöä siis. Ihan törkeetä! Nostan hattua kaikille yksinhuoltajille, niin naisille kuin miehillekin. He ovat todellisia arjen sankareita, sillä heidän harteitaan painaa vastuu tärkeimmästä elämässä: lapsesta. Yksin jäänyt on vastuussa vaan itsestään.
minulla huonoomatunto koska 24v, sitten kävin nummijärvellä juhannuksena, sain ihanan lapsen mutta isän näin ainostaan silloin, joten lapsikaan ei tunne isäänsä mikä on näin jälkeenpäin ajateltuna todella väärin. (huomasin vasta n,kk,den päästä odottavani.)