Kommunisti, joka ansioitui kunnioitettavasti jatkosodassa. Ei ollut pelkuriurho.
Kuka muista Aarne Saarisen?
"Timo"
43479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ansioitui talvi- ja "jatkosodassa". Jatkosotakäsitettä ei muuten ulkomailla tunneta niin kuin suomalaiset sen haluavat tuntea.
Aarne Saarinen oli arvoisa kansallinen kommunisti, joka piti etäisyyttä Neuvostoliittoon ja Maalaisliittoon.
Stalinistikommunistien ja K-linjan kepulaisten puristuksessa Aarne Saarisen kansallinen linja jäi taistolaisten ja SKDL:n vasemmistolaisten varjoon, paljolti Kekkosen ansiosta.
Piipunpolttaja kävi meilläkin kylässä. Isäni oli asuntoyhtiön isännöitsijänä, eikä Aarne Saarinen tiennyt määrävuosia täyttävän henkilön asuntoa monirappuisessa taloyhteisössä, joten hän rimpautti infotaulun perusteella isännöitsijän ovikelloa. Parisen tuntia siinä meni, asiantiloja pohtiessa. Onneksi kukat eivät lakastuneet.
Talvisodassa Ruplan-Arvo Korsimo pakeni ja hänet saatiin kiinni vasta suomen länsirajalla, Kekkonen pelasti hänet piipujen edestä. Myöhemmin neuvostoliittolaiset lahjoitti jostakin syystä tai kiitoksellisuudesta valtavasti ruplia Korsimolle ja Kekkoselle.
Mitkäköhän ne Saarisen ansiot sodassa olivat? Omien sanojensa mukaan hän oli vaan mukana.
Wikipedian mukaan: Sodassa Saarinen taisteli kuulussa helsinkiläisessä Ässärykmentissä; hän kohosi kersantiksi ja sai useita korkeita kunniamerkkejä.
Eikös Arvo Korsimo karannut rintamalta?
Sodassa sotilasarvoja ja kunniamerkkejä jaettiin kuin karamellejä.
Mutta Saarinenpa sai luvatun viikon kuntoisuusloman sijaan kaksi viikkoa lomaa, kun ampui loman luvannutta kapiaista paremmin. Kapiainen ampui 98/100, Saarinen 100/100. Kapiainen oli luvannut viikon lomaa, jos joku ampuu häntä paremmin. Antoi Saariselle sitten toisenkin viikon.
Seuraavaksi kysymys. Kuka oli tuo kapiainen?
:D
Vaatimaton mies saavutustensa suhteen. Ei mikään narsistiväykky.
S. O. Lindgren.
Kumpiako sinulle on enemmän jaettu ihan näin rauhan aikana? Sota-aikaan varmaan olisivat monet ehkä sen kompiaisen ottaneetkin mieluummin kuin jonkun prenikan?
Tunnen sotaveteraaneja, joilta oli kysytty, haluavatko mieluummin sotilasarvon ylennyksen vai mitalin. Moni otti mieluummin mitalin, kun tiesivät joutuvansa ylennyksen myötä ottamaan vastuun toisten hengestä.
Totta.
On luultavaa, että S. O. Lindgren oli yhtä kaukana kepulaisuudesta (ehkä myös kapulaisuudesta) kuin ketjun teema Aarne Saarinen.
Kyllä karkasi ja sai myöhemmin neuvostoliitosta valtavasti ruplia.
Kyllä se tekojensa ja omituisten temppujensa perusteella joku maalaisliittolainen oli.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Oskar_Lindgren
MItä luultavimmin Lindgern ei ollut maalaisliittolainen. Sotilas, vieläpä ehdottomasti erinomainen, hän kuitenkin oli. On yleisesti tiedossa, että hän ampui sotamies Hytin ilman riittävää harkintaa. Hänelläkin on siis ollut pimeä puolensa. Se ei kuitenkaan mitätöi sitä, että hän palveli isänmaataan mainiosti sodassa.
Lindgren oli seinähullu, sairas mieleltään, vihattu ja pelätty hulluutensa takia. Sota ei yhtä miestä kaipaa, ei etenkään noin hullua. Pimeää puolta oli niin paljon, että hänet olisi tullut lähettää pois rintamalta vaarallisena kaikelle, mikä liikkuu.
Onneksi rohkeutta riitti muuhunkin kuin omien sotilaiden tappamiseen.
-->Lindgren teki itsemurhan ampuma-aseella 18. tammikuuta 1968.
Maalaisliitto/kekkonenhan oli rupla-automaatti. Siihen kun syötti ruplan, se sätki itänaapurin toiveiden mukaisesti. Päästi itänaapurin jopa sotkeutumaan Suomen sisäpolitiikkaan.
Nimestä voisi päätellä olleen kuitenkin joku hurri?
H U R R I
Lindgren saattoi olla hullu, mutta silti hänen kaltaisiaan tarvitaan armeijassa. Jos hän kuului johonkin, niin ensisijaisesti armeijaan. Lauri Törni oli laadultaan samanlainen. Sotamies Hytin ei olisi kuulunut olla rintamalla lainkaan.
Miksei sotamies Hytin olisi tullut olla rintamalla? Siksikö, ettei olisi tullut ihan sattumalta hullun upseerin ampumaksi? Kuka tahansa olisi voinut olla uhri, kun hullu upseeri heilui maanisena aseensa kanssa. Ei sotamies Hytti tehnyt mitään sellaista, että hullun upseerin olisi täytynyt ampua hänet rivistä. Tämä on yksi Suomen sotahistorian mustista sivuista, joita kaunistellaan. Tämäkin tapaus lopulta väännettiin niin, että ammutun sotamiehen leski jäi puille paljaille. Ampujasta tehtiin sankari. Jos sotamies Hytin ei olisi kuulunut mielestäsi olla rintamalla, silloin siellä ei olisi kuulunut olla monen muunkaan, sillä samanlaisia sotamiehiä muutkin olivat. Olisivat nappikallet sotineet yksinään, ilman tuollaisia sotamiehiä, jos niin otti päähän, että piti ihan huvikseen ammuskella rivistä miehiä. Mustempi on suomen sotahistoria kuin sankaritarinat kertovat.
Kukaan ei ole tehnyt Lindgrenistä sankaria siksi, että hän ampui sotamies Hytin. Lindgrenin ansiot olivat kokonaan toisaalla. Hytillä ei ollut ensinkään henkisiä valmiuksia kestää sotaa tai sitten hänen valmiutensa oli heikentynyt sodan aikana. Jos kaikki sotamiehemme olisivat olleet hänen kaltaisiaan, olisimme hävinneet sodan mennen tullen. En kirjoita tätä moittiakseni häntä, vaan todetakseni tosiasian. Sitä, että Lindgren ampui hänet, ei pidä missään tapauksessa silti lukea hänen syykseen.
Sota on aina mustaa, varmuudella. Emme pääse siitä mihinkään. Sodan varjolla haetaan monenlaisia hyötyjä. Esimerkiksi Martti Ahtisaari hankki kannuksia lähtemällä lännen lähettilääksi entiseen Jugoslaviaan. Sellaista elämä on.
Kysytään sitten näin. Mitä ammuttu sotamies teki joutuakseen hullun upseerin ampumaksi? Mistä olet lukenut hänen epäkelpoisuudestaan sotaan? Kelpasihan sinne tuo hullu upseerikin.
Lingreenin kerrotaan tokaisseen jonkun sotilaspapin ja lääkintämiehen kuoltua kranaatista että olipa hyvä kun osui noiden kohdalle ja nauraneen niin, että kuola valui suusta, joka järkytti paikalla olleita sotilaita.
"Jos kaikki sotamiehemme olisivat olleet hänen kaltaisiaan, olisimme hävinneet sodan mennen tullen"
Missähän aviisissa Suomi luokitellaan voittajavaltioihin kuuluneeksi?
Jos naurattaa, niin anna palaa reilummin. En kuitenkaan väittänyt missään, että olisimme voittaneet sodan. Väitin ainoastaan, että olisimme hävinneet sodan mennen tullen. Näin ei - onneksi - tapahtunut.
Lindgren oli mitä mainioin sotatöihin. Siitä ei pääse mihinkään. Kuten aiemmin jo totesin, Lindgrenin olisi pitänyt harkita eikä ampua. Harkinta olisi todennäköisesti tuottanut paremman tuloksen.
Hytin tarinaa on kerrottu lehdissä ja kirjoissa. Urho Kekkonenkin puuttui presidenttiaikanaan asiaan. Minusta niistä on välittynyt sellainen kuva, jonka mukaan sota oli Hytille liian kova paikka. Sillä seikalla, millainen henkilö Hytti oli, ei kuitenkaan ole merkitystä Lindgrenin tekoa arvioitaessa. Hytti ei siis - ymmärtääkseni - tehnyt mitään, joka olisi oikeuttanut Lindgreniä käyttämään asettaan.
>>>Hytillä ei ollut ensinkään henkisiä valmiuksia kestää sotaa tai sitten hänen valmiutensa oli heikentynyt sodan aikana.
Pääasia, että hermoheikosta upseerista on päästy. Kiitos hänelle itselleen siitä.
Lindgreeni oli kuin SS-sotilas. Jos vertaa elukkaan, se on häpäisy elukkaa kohtaan.
"...olisimme hävinneet sodan mennen tullen."
Tiedoksi "Umpikepulaiselle": Suomi hävisi sodan.
Lindgren ei ollut turha mies, ainakaan sodassa. Siviiliriennoista minulla ei ole suurempaa tietoa. Sotatöihin Lindgren on epäilemättä ollut mainio mies. Onko hän sitten ollut oikea henkilö johtamaan joukkoja, on mutkikkaampi kysymys.
Lainattakoon kaksi kohtaa Wikipediasta:
- taistelujen pahimmassa vaiheessa Lindgren joutui pitämään omaa esikuntaansakin paikoillaan konepistoolilla uhaten
- kun liike hyökkäysvaiheessa lakkasi, S.O. tuotiin aina eteen jatkamaan hyökkäystä
Lindgrenin kyky toimia vaativissa taistelutilanteissa on ollut poikkeuksellinen. Adolf Ehrnroothin rykmentissä palvellut Eino Kuvaja oli rauhoitellut vastahyökkäyskäskyn saaneen pataljoonaansa sotilaita toteamalla "naimalla saatu henkihän siinä vain menee". Ehkä Lindgren on osannut suhtautua samalla tavalla.
stm Hytin ampumatapaukseenkin liittyy arveluttavia piirteitä. Kun hullu kapiainen ampui hänet, sen jälkeen luotiin kuva Hytistä sotilaana, joka tulikin ampua. Hullua upseeria suojeltiin. Äänruutti myös tapatti jääräpäisyyttään suomalaisia sotilaita pakottamalla nämä pysymään asemissa, joissa ei ollut suojaa, vaikka paristaa metriä perääntymällä olisi ollut valmiit asemat, joissa vihollinen olisi voitu paremmin torjua. Näitä sankareita on, heistä on tehty jotain ihmistä suurempia myyttisiä olentoja. Täytyyhän kansalla olla joku identiteetti, jotta se voi tuntea edes jostain ylpeyttä. Perustukoon ylpeyden tunne sitten vaikka valheellisiin sankaritarinoihin.
Onko se..se Tarja Halosen isä ?
Leukapielet niin samannäköisiä-
Presidentti Halosen isä oli sotasankari
IS etsi Sota-arkiston kätköistä, millainen oli presidentti Tarja Halosen isän Vieno Halosen ja isäpuolen Tuure Forssin sota.
Asia nousi esiin Moskovan voitonpäivän juhlissa, kun Halonen kertoi sodan päättymisen 60-vuotisjuhlan herättävän ajatuksia siitä, mitä hänen sukunsa miehet ovat joutuneet sodissa kokemaan.
Helsinkiläinen Vieno Halonen, 23, lähti talvisotaan Jalkaväkirykmentti 11:n mukana 13.10.1939. Korpraali Halosesta tuli 3. komppanian aseellinen taistelulähetti.
Kolmasti haavoittunut Halonen palkittiin sodan aikana kolmella kunniamerkillä, ensimmäisen ja toisen luokan Vapauden mitalilla. Hän sai myös Vapaudenristin neljännen luokan mitalin, joka yleensä myönnettiin vain upseereille.
- Täytyy olla aika kovat ansiot, että miehistöön kuuluva saa sellaisen, kunniamerkkeihin perehtynyt kultaseppä Tuomas Hyrsky sanoo.
Jouluna 1943 Halonen sai esikoistyttärensä, joka kastettiin Tarjaksi.
Vieno Halosen sota päättyi syksyllä 1944. Vuosi sen jälkeen Halonen erosi Lyyli -vaimostaan. Halonen muutti Kouvolaan, jossa hän eli loppuelämänsä. Hän kuoli 29.1. 1981 65-vuotiaana.
Kepulestojen kannattaa katsella vaan omia leukaperiään ja ihmetellä, mistä ne periytyy.
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/lestadiolaispappa-kuuli-syytteen-hyvaksikaytosta/918148
Ota yhteyttä rotutohtori Tatu (Matti Tanelin isukki) Vanhaseen. Voitte sitten lyödä niinsanotusti viisaat päänne yhteen ja tarkastella ihmisten leukaperien yhteneväisyyksiä.
Voi jeesus ja kaksitoista apostolia, että joku voi ihailla Kekkosta niin, että antaa pojalleen Kekkosen kaksospoikien nimet etunimiksi!!
Sympaattinen, harkitsevainen, rauhallinen jutustelija, jolla oli elämänkokemusta sen verran, että omasi myös vilpittömän empaattisuuden.
Lainataanpas taas Wikipediaa: "Lakkoherkällä alalla (rakennustyö) Saarinen sai ihaillun kovanaaman maineen". :D
Nojoo, kyllä nuo luonnearviosi sopivat Saariseen, jos vertauskohtana ovat SKP:n pahimmat irvileuat, mutta tuskinpa toisaalta voi sanoa, että muutkaan puoluejohtajat olisivat Saarisesta tyyliltään eronneet ehkä Veikko Vennamoa lukuun ottamatta. Parhaiten arviosi tulivat Saarisesta esille sitten, kun hän 1990-luvulla jo vanhuksena oli vakiovieraana jossain eläkeläisten keskusteluohjelmassa Pekka Silvolan ja Jutta Zilliacuksen seurassa.