Meidän tyttökissalla ilmeni viime viikonloppuna ummetus ja syömättömyys. Kakkia ei tullut koko viikonloppuna pe-la ja samaan aikaan tietysti syöminen oli tosi huonoa. Menimme lääkäriin maanantaina jossa annettiin parafiiniöljyä (jota myös minä olin antanut viikonloppuna), nesteytettiin ja puhdistettiin anaalirauhaset, joista tuli lääkärin mukaan kunnon määrä töhnää. No kun pääsimme kotiin kissa jo kakki pari pökälettä, ja seuraavana päivänä kunnon pökäleet, ja luulimme että nyt oli kaikki hyvin. Kissa oli kuin entisensä, tosin se on laihtunut noin 1 kilon, mutta lääkäri sanoi niin käyvän vanhoille kissoille. Nyt kuitenkin se on alkanut keskiviikosta taas syömään tosi huonosti ja on apean tuntuinen. Sillä on nyt turkissa parafiiniöljyä peräkarvoissa ja hiukan edessä. Miten saisin tuon parafiinin pois turkista kätevimmin, kun en usko, että peseminen mitenkäään onnistuu, neidille kun iskee paniikki, jos sen ottaa syliin? Ja miten ihmeessä saan sen syömään? Onko teille koskaan sattunut samaa kissojen kanssa ja miten olette selvinneet moisesta apatiasta ja ruokahaluttomuudesta. Vettä se tuntuu juovan vielä.
Kissan apeus ja syömättömyys ihmetyttää...
Pikaista apua please
6934
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuinka vanha kissa on kyseessä? Jos se yksinkertaisesti on jo niin iäkäs, että ruokahalu on mennyt? Iäkkäälle kissalle voi myös koitua enemmän stressiä mm. eläinlääkärikäynneistä ja stressatessaan se yksinkertaisesti lakkaa syömästä. Miksi se joutuu paniikkiin syliin otettaessa? Onko kyse siitä, ettei se ole tottunut olemaan sylissä, vai liittyykö sylipaniikki vain pesutilanteisiin? On vaikea vastata aloitukseesi, koska tekstisi jättää paljon kysymyksiä vaille vastausta. Jos kissa on alkanut panikoimaan syliin otettaessa vasta viime aikoina, se voi viitata kipuihin. Soittele uudelleen eläinlääkärille ja kerro myös sylipaniikista, mikäli se on uusi oire. Syömättömyyskin voi olla kivun oire.
Hei kyselijäMamma,
Isänpäivan iltana pikku tyttökissamme lopulta nukutettiin, koska emme halunneet enää jatkaa sen kärsimyksiä. Emme tienneet kissamme ikää, koska se oli löytökissa, mutta varmasti se oli yli 10 vuotta.Ja sylipaniikki sillä oli alusta lähtien, mutta vieressä se tykkäsi makoilla rapsutettavana sekä tuolilla että sohvalla. Nähtävästi kaikki kissat eivät vain tykkää olla sylissä. Epäilenkin nyt että kisuli oli liian vanha ja sairas, jotta sitä olisi mikään enää pelastanut, - sen vuoksi teimme ratkaisumme. Ei se olisi ollut kissallekaan enää kivaa, jos olisi väkipakolla ruvettu hoitoihin. Karva sillä kiilsi loppuun asti.
Kissamme oli tosi kiltti ja ihana luonteeltaan. Milloinkaan se ei tehnyt mitään pahaa, se oli vain tyytyväinen kun oli saanut kodin, koditonkun aikoinaan oli ollut. Emme ikinä unohda kissaystäväämme, vielä tulee itku yölläkin, kun herää ja muistaa tyttelin. Onneksi saimme monta vuotta elää sen kanssa...
Olen pahoillani, on aina rankkaa menettää rakas lemmikki, mutta kun kissalla on ikää ja terveys romahtaa, ei siinä paljon vaihtoehtoja jää. Ihan oikean päätöksen teit. Hyvää jatkoa teille!
Hei KyselijäMamma,
Kiitos toivotuksistasi! Outoahan tämä nyt on, kun ei kissaa tule vastaan kotiin tullessa, eikä tule enää viereen rapsuteltavaa, mutta onneksi on kauniit muistot jäljellä. Pitäisi laittaa jo pois tuo hiekka-astia tuolta vessasta (puhdistettu jätöksistä), ehkä huomenna poistamme sen kokonaan. Häkki ja makuualustatkin on paikoillaan. Emme ole hulluja ja ymmärrämme,että ei se kissa takaisin tule enää, mutta kun ei ole niin kiire päästä kaikista tavaroista eroon, niin ajattelimme, että vähitellen ne siitä tulee poistettua. Huomennahan tulee vasta viikko kuluneeksi erostamme. No, näin höpsö sitä voi olla näköjään... Kiitos lohdutuksesta ja oikein hyvää jatkoa Sinullekin!
Kurjaa oli kuulla kissasi kohtalosta, voimia sinulle! Kyllä se aika kauan kestää, ennenkuin kissan menetyksestä toipuu. Meilläkään aikoinaan ei raaskitty laittaa tavaroita pois heti kun kissa oli kuollut. Hiekkalaatikko nostettiin vaan terassille. Ja sitten parin päivän päästä joku vieras kissa oli käynyt kakalla siinä! Siitä taisimme tyttäreni kanssa saada ensimmäiset naurut moneen päivään - niin kova paikka meille kummallekin oli kissan menetys.
Eli on sitä höpsöjä muuallakin. Minulla oli lähellä, etten joutunut jäämään töistä sairaslomalle. Vieläkin joskus itkettää, vaikka kisun kuolemasta on jo liki 3 vuotta.
Hei, meillä 2 pyhä birmaa ja toiselle tuli samat oireet kuin teidän kisulle, tyhjensivät suolen oli tukos, seuraavana päivänä virkystyi, mutta jo heti seuraavana päivänä oli omissa oloissaan.Tänään käytin uudelleen lekurissa ja kuvasit kissan keuhkot myös, josta löytyi joko nestettä tai kasvain, huomenna ultraan.Ihan kauhean pahamieli, koska kisamme on vasta 5 v ja erittäin rakkaita.Eli huomenna menemme tuomiolle.Käy ihmeessä kuvauttaa myös keuhkot.