Kaipaan edelleen. Luen rivien välistä sun lauseita (ihan oikeessa elämässsä sanottuja), tulkitsen sun eleitä, mietin sun katseita. Kun löytäisin sen merkin, kun saisin pienenkin vihjeen... Mut ei, en löydä sitä. :( Mä en jaksa enää, mun on oikeesti pakko antaa periksi, pakko luovuttaa, vaikkei se kuulukkaan mun periaatteisiin.
Kertoisit tien sun
sydämeen
28403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Hih Hih HIH HIHHHHIIH. lisää, llisää, lisää aatosta paatosta dramatiiKKKKKaa, mä haluan nähdä sut :))
onx ne keijo ja kristian???
otattexte monesti kimpassa maratoonit??
onx sul muuta?
xD
onx niilä ahdasta yhdessä kolossa?
kysynx mä viäl jotain?
No jos olis musta kyse niin mä en oo ihan helppo ihminen tulkita. Tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä.
ethän jooko :)
Jos olisit se oikea, vastaisin: Et voi kuvitellakaan, kuinka haluaisin sinulle tunnustaa todelliset tunteeni, mutta kun tilanne on.......................................
Tee samat kuin minä.
eli mitä?
Jos sulle on tehty.. hänen toimestaan jollakintapaa jotakin. Voit tehdä saman itse hänelle. Ja tarkoitan hyvällä tehtyä. En avaa enempää. Jos hän rohkeni, sinäkin rohkenet.
Juoksen karkuun?
Voi.. niinkö sinulle tehtiin. No, se ei tule auttamaan tuossa tilanteessa ;) Älä sinä sitten tee niin. Minun tapani toimia oli aivan toisenlainen. Se oli tunnustus ja hellä halaus. Sanoimpa nyt sitten kuitenkin :)
Miten tunnustit? Selvin sanoin vai rivien välissä?
Totuushan on se, et aika moni ihminen on vaikeesti tulkittava, kun asioista ei voida/haluta/pystytä puhumaan suoraan. Aika harva pystyy kuitenkaan toisten ajatuksia lukemaan. ;) Jossain vaiheessa, jossain tilanteessa on kuitenki pakko luovuttaa, kun elämä "haavemaailmassa" jää liian kauaksi todellisuudesta. Kaikkea ei saa, eikä kuulukkaan saada. Tilanteet on mitä ne on, eikä niitä ole aina helppo selvittää. Tää "juttu" kuuluu ehdottomasti niihin joihin haluisin saada selvyyden. Ilmaan jää ajatus, et ehkä joskus, ehkä tulee se tilanne, mut siihen asti painan tän johonkin syvälle sielun syöveriin, mistä se ei ihan helpolla ulos tule. Mun on pakko ottaa etäisyyttä, tää alkaa olla liian "tulenarkaa".... Elämä on, epäreilua?
Sano totuus, sä elät jossain ihme maailmassa ? jos haluaisit todella sen, josta kirjoittelet..Ihan saletisti soittaisit tai laittasit viestin. Vai onko se joku vain oman mielikuvituksesi aiheuttamaa harhaa ?
Tässä on sulle tottus: Elän osan elämää mielikuvitusmaailmassa, jossa kaikki on mahdollista, jossa voin jakaa tunteeni hänen kanssaan, jossa voimme olla onnellisia yhdessä, jossa asiat ratkeavat helposti ja jossa totuus ei loukkaa ketään.
Oikea elämä on vain toisenlainen. Soittaminen/viestin laittaminen ei ratkaisisi oikeasti mitään. Siksi en sitä tee. Siksi kaipaan hiljaa, siksi yritän hukuuttaa tunteen, siksi ihmiseen sattuu.
Haavemaa on niin kaukana todellisesta elämästä, siksi tämän on loputtava, siksi on pakko pystyä unohtamaan.
ihan samanlaisissa haavekuvissa, kuluttavaa :/ mutta haaveissa ja ajatuksissa asiat on aina hyvin..
Tuttu tunne, kun ei voi/saa toteuttaa unelmiaan, alkaa mielikuvitus luoda omaa fantasiaansa, siellä on kaikki kaunista.
Epäreilua, sitä se todellakin on. Sisin haluaisi huutaa kaiken pihalle, todellisuus on toista mieltä. Kuka keksi järjen?
Älä kuuntele sitä järkeä, sulje korvasi. Järki on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Mitä, jos tunteiden mukaan toimiminen aiheuttaa suurta tuskaa, kaikille?
Oletko aivan varma siitä että se aiheuttaa tuskaa ja kaikille? Onko varmaa tietoa?
Pitääkö aina ajatella kaikkein pahinta?
Aivan varmaa. No, ehkä alussa voisi kaksi saada tuntea suurtakin onnea, tulevaisuudessa ei ole tiedossa muuta, kuin itkua ja katkeruutta.
No eihän se juttu tule sitten onnistumaan puoleltasi jos pelkää negatiivisia asioita liikaa, siis yhdellä sanalla = Elämää.
Kun olisikin niin yksinkertaista. En pelkää elämää, otan paljon riskejä, mutta en halua aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä ihmiselle, joka merkitsee minulle liian paljon.
Ap, näihin sun kommetteihin. tiedätkö miltä tuntuu kun kaiken tunnustusten jälkeen jopa minun puolisoni toteaa että se sun rakkaasi oli järkevä eikä lähtenyt niin tyhmiin mielikuvitusjuttuihin mukaan. Minä sain siis naurut sinulta ja mieheltäni. En tiedä kumpi teistä käytti minua pahemmin hyväksi? Sinua minä rakastin ja miheni kanssa ---no.-- elämä on... mutta vaikea on kommenttia enempää laittaa ette ei vanha kauna nouse pintaan.
Ymmärrätkö merkityksen siitä että on puun ja kuoren välissä? Sun pitäisi, koska olet nii kiinnostunu kaikesta. :-) tämä oli sarkasmia -ainakin mulle, sulle varmaan vähän lattea ilmaisu, mutta sori, se vaan tuli....
Hän kävi heittämässä tänne sun mielikuvitusmaahan legendaa minuna eli kuinka kaipaan nahkahuilua ja sheikkailua riittää...........
Jos sen vihan yli pääsee, mikään ei tunnu koskaan enää miltään. et sinä etkä liioin hän. Siis aplle, jos olisit hän. että ole sinä nyt edes järkevä ja usko että mä en tosissani nyt vastaa että SINÄ OLISIT HÄN PRKL:
Niin. Taas täällä. Se on niin vaikeaa olla frankdrebin kukkalähetyksineen. Ei voi mitään. Apua tarvitsisin et joskus voisi olla onnellinen.
Tämän päivämäärän tulen muistamaan.
Se on päivä jolloin annoin periksi.
Luovutan.
Minäkin.
:'(
oon kovasti perso flirtille ja romanttisille eleille... eikä älykkyys ja huumorintajukaan ole pahitteeks...
niin ollaanko samassa duunissa vai missä nähään ?