Ihminen on psykofyysis-sosiaalinen kokonaisuus mutta miksi jotkin ihmiset haluavat olla vapaaehtoisesti yksin, tänä päivänä? Elämisen vaikeudestako se johtuu? Vaiko epäluottamus ihmisiin? Vai mitä?
Onko se evoluution tuotosta?
Varhakantaisista apinoista en tiedä olivatko he silloin yksinäisiä, pettyneitä elämään, tunteiden kuohuttamia, tekivätkö he toisilleen selväksi kiinnostuksensa toiseen apinaan. Riivasiko heitä ikävä?
Tietenkin ihminen tarvitsee sitä omaa aikaakin itselleen mutta....
Tuli vaan mieleen...kaikesta.
Onko se evoluution tuotosta?
Varhakantaisista apinoista en tiedä olivatko he silloin yksinäisiä, pettyneitä elämään, tunteiden kuohuttamia, tekivätkö he toisilleen selväksi kiinnostuksensa toiseen apinaan. Riivasiko heitä ikävä?
Tietenkin ihminen tarvitsee sitä omaa aikaakin itselleen mutta....
Tuli vaan mieleen...kaikesta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ryhmässä täytyy luopua suuresta haaveestaan, jota ei voi saada mukaansa.
Aina se yksinäisyys ei ole vapaaehtoista. Toiset joutuvat vain jostain syystä olemaan aina porukoiden ulkopuolella. Tämä apina eli mä, tiedän jo tasan tarkkaan miks olen aina ollut yksin. Olen aina ollut liian ruma kelvatakseni kellekään eli se siitä vapaaehtoisuudesta. Kun on aina ollut yksin, niin ei pysty enää luomaan minkäänlaista kontaktia toisiin ihmisiin. Kun on rumuuden lisäks vielä pirun ujo ja araks peloteltu ja opetettu, niin ei ole mitään mahdollisuuttakaan mihinkään.
Toivottavasti löydät sellaisen ihmisen joka tukee sinua,kasvattaa ihmisenä,kannustaa,luottaa (johon itseensä voi myös luottaa) ja kunnioittaa sinua. Saa sinut yksinkertaisesti kasvamaan.... ja ikäänkuin paikkaamaan henkisesti sinua, aika myöskin tekee sen että kun ikää tulee lisää myös ihminen kasvaa henkisesti ja ehken älyllisestikin niin kauan kunnes dementia iskee vanhoilla päivillä .... ( Varmaa oli aika sekavaa tekstiä mut nää on näitä mun höpötyksiä älä ota sit liian vakavasti) :)
Olen yksin koska tarjolla on vaan pettymyksiä, loukkauksia, ikävää, valhetelua. ylimielisyyttä, kiusaamista yms. Sydän kuitenkin janoaa ja kaipaa iloa, onnea, naurua, nautintoja, elämyksiä, tunnetta, hyvää oloa, kunnioitusta, lläheisyyttä ja aitoa rakkautta jne.
eli traumaattisista syistä yksin
URPO T
Luulisin et siihen voi olla monia syitä.. Mut omalla kohdalla se on epäluottamus muihin ihmisiin. Ja johtuu ihan siitä mitä eräässä paikassa (opiskelupaikassa) tapahtui heti alkuun kun tulin tähän kaupunkiin. Silloin päätin jotain ja se päätös on pitänyt. Päättäväinen luonne kun olen.
Ei vain ole halua tutustua täällä kehenkään.
Mutta.. Hyvin pärjään itsekseni. Onneksi minulla on muutama ystävä. He vain asuvat aika kaukana.
Ihminenhän on pohjimmiltaan laumaeläin. Silti korkea älykkyys muihin eläviin olentoihin verratuna on luonut meistä paljon monimuotoisempia.
Syitä tosiaan on paljon, miksi haluaa olla yksin.
Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat aivan eri asioita.
Elän yksin, mutta en ole yksinäinen. Minulle tämä sopii hyvin tähän elämän tilanteeseen. Olen onnellinen.
Jokainen tarvitsee omaa tilaa, tilaa olla oma itsensä. Se miten paljon omaa tilaa tarvitsemme, on yksilöllistä. Toiset latautuvat toisten ihmisten seurassa (ekstrovertit), toiset taas itsekseen (introvertit). Olen introvertti, mutta ystävät ovat minulle tärkeitä. Nykyaikana saamme olla sitä mitä olemme, saamme olla yksilöitä.
Yksinäisyys on ikävämpi asia. Kukaan ei varmasti halua kokea olevansa yksinäinen.
Siis eikös tuossa ole perimmältään luonnon ohjaamasta vietistä. Tarkoitan, että ihmiskunta paisuu muutenkin niin jostakin on karsittava. Näin ryhmä pyrkii erottamaan ne jotka tänne eivät kuulu.
Muistelen kuulleeni jostakin psykologiasta??
No mä ainakin olen vapaaehtoisesti erakko perheeni keskellä. Yksin mutta turvassa :-).
Mä säälin ja rakastan mun lapsia. Masentuneisimmallani itkin miehelleni sitä että olen vapaaehtoisesti siirtänyt kärsimykset eteenpäin noihin ihaniin kultaisiin viattomiin lapsiimme.
Onneksi mulla on suku ja mies. Mä keskityn vain siihen että rakastan lapsiani. En halua muita ihmisiä arvostelemaan ja tuomitsemaan erikoisuuttani. En halua heitä ihmettelemään ja päivittelemään sitä että asiat jotka saavat minut hyvälle tuulelle ovat heistä joko liian lapsellisia ja naiiveja ym.
Mä en halua ansaita hyväksyntää pyrkimällä täydellisyyteen ja aina vain parempiin tuloksiin. En halua olla täydellinen äiti joka pitää kotinsa kaikki langat käsissään.
Haluan olla keskinkertainen ja tavallinen. Minua rakastetaan silti. Haluan nauraa sille esiliinalle, jonka ompelin mutta jota ei voi käyttää kuin kanalassa korkeintaan. Haluan istua sohvalla ja kutoa pitkää suoraa ilman hajuakaan mikä siitä tulee. Olen kutonut jo vuoden sitä -se on värikäs ja pitkä jo. En kestä kurinalaisuutta. Ahdistun siitä.
Mä sanoisin että selvästi kohdallani evoluution tuotosta.
naiivi kirjoitus tietoisesti -kaikille analysoijille.
.................................